Miksi haluatte seurustella?

Vapaus ei ole sitä että voi aina tehdä mitä vain; vapaus on sitä että voi itse valita mihin sitoutuu.

haluan siksi, etten halua 3kymppisenä tajuta, että hitto olen neitsyt, naimaton sinkkupaska. sisäinen kellotikittää ja heldelmällisyys menee ohi... ja sitte siinähän se mun elämä jo meni.

ja jos on poika/tyttö-ystävä on kumppani jollejakaa asioita, eikä vain se paras muija, jäbä kaveri.

ei tarvitse myöskään etsiä yhdenillanjuttuja, kun on vakio petikummppani

ja vapaus, eiköhän siitä ole tullu nautittua, ja mä en usko että teini suhteet on lopullisia enää nykymaailmassa,.

Mä en seurustele sen takii et muutki -.-.Vaan koska jos pidän jostkain tytöstä ja mulla on tunteita.Ja miten niin rajoittaa elämää.Et itse ole varmaan ikinä seurustellut kun tuollaista väität -.-.Rakkaus on hyvä asia.

Olen 19- vuotias tyttö. En koskaan ole seurustellut, käynyt treffeillä, ja vain humalaiset on mun ulkonäköä kehuneet. Sitä tulee tässä vaiheessa vähän paineet poikakaverin hankintaa, olo alkaa olla "olen läskipaska yhyy"- tyyppinen.
Viihdyn aika paljon yksinkin, ammattini kautta tulee kumminki ihmisten kanssa oltua tekemisisssä niin paljon, joten en oikeastaan tiedä, kuinka kävisi, jos alkaisin seurustelemaan nyt. Tosin en haluaisikaan olla, enkä usko että täytyisikään, toisen kanssa koko ajan, joka päivä. On sillä toisella osapuolellakin oma elämänsä ja menonsa. Toki tietynlainen ryhmänpainekin vaikuttaa seurustelu-asiaan, kaikki kaverini ovat parisuhteessa ja tuntuu että joillekin heistä miehettömyyteni on jopa vähän ongelma. Tämän kavereideni ajan kulumisen miestensä kanssa on myös aiheuttanut yksinäistä oloa ja menotkin esim. baariin on nipistynyt minimiin.
Tällä hetkellä olen ihastunut vanhempaan jätkään, ja koska haluaisin hänet vain itselleni, se vaatisi varmaankin sitten parisuhde leiman laittamisen. En haluaisi nimittäin mitään "tehdään mitän halutaan ja tavataan joskus" suhdetta, vaan ihmisen, joka sitoutuisi vain ja ainostaan minuun.

Kysymys on hyvä.

Sanoisin että ihminen kaipaa rakkautta, ja no joo seksiäkin. Rakkautta toki voi saada muillakin tavoilla, mutta ainakin seksuaalisen rakkauden kokemiseen parisuhde on se yhteiskunnan suosima ja hyväksymä normaaliratkaisu. Toki yhteiskunnan painekin varmasti vaikuttaa. Sitä pitää itseään parempana ihmisenä kun on saanut jonkun joka on vain minun.
Monilla kavereillani ei ole kumppania tai sitten sillä ei vain ole merkitystä piireissämme (joskus aina paljastuu että ei sääki seukkaat), mutta oishan tyttöystävä kiva. Mistä sitten tuo kivuus johtunee.

Mievänpäite , Olen ammatiltani lähihoitaja, joten paljon tulee kontaktia ihmisten kanssa.

Ja tosissaan rakkauttahan kokee muutenkin kuin parisuhteessa, kavereiltani saa paljon rakkautta, halimme ja pussailemme poskille ( kännissä ainakin) ahkeraan ja muutenkin olemme "estottomia" toistemme seurassa :))

Minä koen että omat miesasiat on näin vaikeiksi menneet vasta kavereiden alotettua seurustelemaan. Asiaa vaikeuttaa se, että kaikki kaverini aloittivat seurustelun lähes samaan aikaan, joten tunnne olevani sopeutumaton tilanteeseen. Olen hieman ärtynyt siitä, että heidän aikansa menee vain miehiinsä keskittyessä, enkä usko että tajuavatkaan sitä, miten jättävät minut ulkopuolelle. Lisäksi kaverin ja hänen poikaystävänsä seurassa olo ei ole kovin kaksinen... Omassa tilanteessani ei kuitenkaan ole kysymys siitä, ettenkö olis koskaan miesten kanssa suudellut ym.
Kaiken kukkuraksi minua vaivaa tämä nykyinen kiinnostuksen kohteeni, pelkään että en oikeasti ole kiinnostunut, päätin vain unelmoida hänestä, kun on mahdollisimman vaikeasti tavoiteltava :/ Edes kerran sattumalta tavatessamme, en kokenut minkäänlaista ihastuksen lähellä yleensä olevaa olotilaa, tuntui että olemme vain kaksi tuttua juttelemassa. Kaippa tuokin jotain jo sanoo.