Uskooko kukaan oikeasti, että juuri "hän" täällä kirjoittelisi?
Eiköhän koko tämä palstailu, meidän kaikkien kohdalla, perustu kuitenkin vertaistukeen. Vähän niinkuin AA-kerhossa, jossa kukaan ei esiinny kokonimellään, mutta "tarina" on jokaiselle yhteinen.
IKÄVÄ meitä jokaista onnetonta täällä yhdistää.
Eiköhän koko tämä palstailu, meidän kaikkien kohdalla, perustu kuitenkin vertaistukeen. Vähän niinkuin AA-kerhossa, jossa kukaan ei esiinny kokonimellään, mutta "tarina" on jokaiselle yhteinen.
IKÄVÄ meitä jokaista onnetonta täällä yhdistää.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mä en tiedä mittään, mistään mitään, hyvä jos itsekään enää tiedän että olenko olemassa.
jäkäjäkäjäkä älä valehtele.
En usko. Täällä voin vaan tuoda julki niitä tunteita, joita joudun tukahduttamaan ei itsestä johtuvista syistä. Ikääni kohteeseen saan yhteyden puhelimella, sähköpostilla tai tarvittaessa käymällä. En vain halua tuottaa enempää hässäkkää arkeamme tällä hetkellä. Liian paljon tapahtunut parissa vuodessa. Edelleen rakastan ja vertaistukea kaipaan, en muuta.
Eihän sitä usko et juuri SE kirjoittelisi täällä. Mut silti lukee viestejä ja etsii jotain "tuttua" mistä saisi toivonkipinän...että jos toinekin kaipaisi...
Enemmän tämä on sellaista toiveajattelua ja itsensä piinaamista. AA-kerho on aika hyvä vertaus...tosin täällä ei nää edes onko mies vai nainen ja vedättääkö huvinvuoksi. AA-kerhoon ei mennä huvin vuoksi.
ollaan. Uskon, että kirjoittaa täällä. Minä vain tiedän sen ;)
uskon ja tiedän ;)
Kaiken se uskoo, kaiken se toivoo..
Ei, ei hän täällä ole. Järki sen tietää kyllä.
Vaan silti..
Mistäs sitä vois tietää vaikka oliskin.Vastais viestiin.Kohtalo vois johattaa toisen samalle palstalle.
Joskus vaan tapahtuu "outoja juttuja" elämässä joita ei osaa selittää.
Mitä sitten jos se ei johda mihinkään?
En usko että "hän" täällä kirjoittelee.. mutta jos "hän" uskoo mun täällä kirjoittelevan, niin hän on oikeassa.. =D
Noinhan se varmaan menee. :D
Olisi järisyttävän suuri yllätys jos hän täällä kirjoittelisi tai ylipäänsä minua edes kaipaisi. Ikävä on yksipuolista, sen tiedän nyt. Hänellä olisi muitakin kanavia ottaa minuun yhteyttä eikä hän sitä ole tehnyt. Viimeksi kun näimme tein hiljaisen päätöksen että ennen seuraavaa tapaamiskertaa en ota mitään kontaktia, ottakoot hän jos kaipaa. Itse olen aiemmin ollut näissä tilanteissa meistä se aloitteellisempi nyt olisi hänen vuoronsa todistaa välittävänsä. Ei hän välitä :(
Silti lueskelen näitä kaipaavia viestejä ehkä sisimmässäni toivoen että joku olisikin häneltä. Mutta sen olen oppinut että noteeraan vain ne joissa on jokin tunniste otsikossa tai nimimerkissä.
Hänen kanssaan tiedämme varmaksi, että molemmat täällä kirjoitellaan toisillemme. Mutta hänen käytöksensä on välillä niin välinpitämätöntä minua kohtaan tuolla elävässä elämässä ( ymmärrettävä syy selittää osittain asiaa), että suhtaudun varauksella sen miehen kauniisiin ja pikkutuhmiin lepertelyihin ja ehdotteluihin täällä palstalla. En halua olla mikään hupilelu tai helppo höynäytettävä. Ja mainitsen vielä, että kyseessä ei ole mikään ujo mies, joka ei uskaltaisi naisille puhua ja flirtata.
höpshöps;)
itselle pilkkakirveet ja ivat, muille rakkaudet. varmaa on. kiitos hänelle.
Tiedän, että hän on kirjoittanut, en tiedä kirjoittaako enää. Mutta ei se sitä poista, että kirjoittelen tänne ikäväpäissäni silloin tällöin, välillä tympiinnyn ja sitten palaan takaisin.
En usko, että hän on täällä. En usko, enkä toivo.
Tulin tänne käsittelemään asiaa, aihealuetta ja lukemaan toisten "vertaisten" tarinoita. Näistä oppii jotain, saa ideoita ja
tämä on yksi tie/ tapa käsitellä surua eli ikävää.
täällä on fiksujakin joukossa!
mielikuvitusta mukaan. Itsekin tuon sisimmässä tietää, mutta...on niin hauska välillä leikkiä ja uskoa, mitä haluaa :)