kun ikävöi järkeään. On toisen kanssa ja kaipaa vaan toista. Onko se ihmisen perusluonne et jämähtää suhteeseen Koska se on turvallinen. Mut silti tietää, että se ei vie loppuun kun haluaa jotain muuta. Ikävöin niin sitä toista. Huh.
tää on niitä päiviä!
bailandoa Aina
16281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kullakin. eikö se oo aika raskasta olla siellä missä ei halua, ja halu lähteä estyy sen nykytilanteen vuoks?
Kaipa se ihminen hakee sitä turvallisuutta. Ainakin itse olen sellainen, että kun on elänyt saman ihmisen kanssa lähes koko ikänsä, ei osaa kuvitella toisenlaista elämää. Jos elämä olisi tuskallista nykyisen kanssa, niin tietenkin sitä olisi helpompi lähteä, mutta kun ei ole. Sellaista tasaista arkea laimentuneiden tunteiden kanssa, mutta eikö se mene niin jokaisessa suhteessa?
Juuri tuota tarkoitin, että ei jotenkin vaan osaa lähteä. Liekö uskallus kyseessä vai mikä? Kiduttaa itseään suhteessa haalistuneiden tunteiden kanssa kun ei ole pokkaa vaan tehdä sitä mitä pitäis. Hyvä tietää, että meitä on muitakin samanlaisia.
yksi elämä, mieti, mitä haluat.
Kuvittele itsesi vanhana istumassa kahden istuttavassa keinutuolissa. Oletko valmis näkemään itsesi siinä istumassa nykyisen puolisosi kanssa ja kaipaamasi ihminen olisi kadonnut elämästäsi aikaa sitten, koska et kertonut hänelle tunteistasi? Vai tekeekö kuvitelma kipeää ja ikävöisit tuota ikävöimääsi ihmistä vielä vanhanakin ja harmittelisit, kun et koskaan sanonut hänelle tunteistasi? Miltä tuntuu, kun kuvittelet tuon kaipaamasi ihmisen istumaan kanssasi siihen kiikkustuoliin, saisit elää hänen kanssaan eikä sinun tarvitsisi harmitella, että päästit kaipaamasi ihmisen livahtamaan elämästäsi?
Yleinen ohjehan taitaa olla, että mieti valintaasi sen mukaan, mitä ilman et voisi elää.
vaan jospa se ikävöimä ihminen ei taas tunne samoin...
Jätä se toinen varmaan parempi molemmille osapuolille.Oletko varma haluaako
toinen olla edes sinun kanssa?
Siinäpä ongelma. Tiedän, että tuntee samoin. Se on vähän kun se toinen. Ja sekin tietää sen. Mut ei tehdä mitään kun on tämä nykyinen. Arvostan nykyistäni sen verran, että en petä. Mutta silti haluan toista. Mun ongelma, tiedän. Joten neuvoppa tässä tilanteessa sitten.
Kiva, et mua tylytetään vaikka vain puran tunteitani ja haen apua taholta johon en uskonut sortuvani.
Monella on sama tilanne. Mieti tarkkaan mitä haluat ja miksi. Älkää ihmiset olko noin negatiivisia. Monella meistä on ihan sama tilanne. Ehkä ne jotka tylyttää on niitä jotka on jätetty saman asian vuoksi. Rohkeutta!
Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Pointti, et mä en petä!
Oikeasti, uskoks itekään tohon, että et petä? Kamalaa sheissen jauhantaa. Mene itsees ja päätä!
Oletko varma, että se kenen kanssa olet haluaa olla kanssasi?Minulla sama ongelma ajauduin suhteeseen vaikka en halunnut.Nyt haluaisin eroon tästä suhteesta, mutta en tiedä miten en haluaisi loukata.Toinen kinuaa aina jatkamaan
kanssaan vaikka minä en haluaisi.
n vai m? Sekään ei tästä käynyt ilmi.
N olen, mutta eihän sillä ole asian kanssa mitään varsinaista tekemistä.