Nyt tarvitsisin apua paljon omaan tilanteeseen ja muidenkin vastaavien kohdanneiden mielipiteitä ja kokemuksia.
Olen ollut aviossa vaimoni kanssa kohta seitsemän vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta. Ongelmaksi olen alkanut havaita vaimoni minäkeskeisyyden sängyssä ja myös sängyn ulkopuolella. Nyt olen todellakin pistänyt merkille ja huomannut, että minähän olen se, valitettavasti ainoa osapuoli, joka muistaa hellimiset, kehumiset, ilta- ja aamusuukot ja aloitteen teon seksin suhteen. Olen kehunut monta kertaa vaimoni ulkonäköä auttanut kotitöissä arjessa kaiket päivät sen minkä kerkeän.
Viimeksi tuo alkoi mietityttämään viimeisimmän rakastelun jälkeen, kun vaimo sanoi mitä hän haluaa. Olen itsekin sanonut hänelle toiveistani, mutta ei ole vaimo sitä noteerannut mitenkään. Nyt olen huomannut suhteemme tilan ja harmistunut siitä, koska vaimo ei koskaan huomioi minua kumppanina: kehu, tee aloitteita, helli, osoita intohimoa, ei anna omaehtoisesti pusuja tms.
Vaikka olenkin mies, niin en tarkoita sitä, että vaimon pitäisi jotenkin paljoa tms. minua olemalla pornoteollisuuden luoman naiskuvan mukainen. Tarkoitan sitä, että vaimo osoittaisi edes jotenkin minulle että olisin tärkeä ja haluttu. Siis sellaista sopivaa intohimoa, rakkautta ja spontaanisuutta. Ehkä vaikeasti hiukan selitän tämän koko asian, mutta tiivistetysti voisin kuvailla suhdettamme: yksipuolisuus ja siksi tylsä.
Joitakin kertoja olen kokeillut olla antamatta arkipäivän pusuja vaimolle, mutta eipä hän ole siitä ollut miksikään. Epäilen, että vaimoni ei enää halua minua, koska ei edes osoita sitä millään tavoin. Tämä tilanne vaan tuntuu pahalta, kun minä haluaisin suhteemme olevan sellainen, että siinä olisi arkipäivän ja makuuhuoneen romantiikkaa sopivasti ja paljon!! Luonteeni puolesta minä olen sellainen, että minä kaipaisin henkistä ja fyysistä yhteyttä. Pelkään, että tilanne ei tästä korjaannut, jos toinen ei vaan yksinkertaisesti halua tai sitten älyä osoittaa toiselle intohimoa mitenkään. Hankin meille joitakin aikoja sitten dildon seksiä piristämään ja tuomaan jotain uutta, mutta ei vaimo siitä ole ensimmäisen kerran jälkeen innostunut mitenkään. Sängyssä minua kiihottaa paljon ottaa vaimo huomioon ja pitää häntä hyvänä ja pitää huolta siitä, että vaimo myöskin aina saa. Seksi vaan tahtoo olla aina sitä, että minä olen se kokeilevampi osapuoli ja vaimo makaa vaan sängyssä passiivisena olematta yhtään kekseliäs tai utelias uutta kohtaan.
Olen kerran yrittänyt tästä aloittaa keskustelua, että keskustelisi ainaisesta väsymyksestä ja pasiivisuudesta myös neuvolassa (hormonipuutetta ?!), mutta eipä sekään mihinkään edennyt.
Millaisia kokemuksia teillä muillla on mahdollisesti ollut asian tiimoilta. Erotakaan en haluasi, mutta väkisinkin vaan herää ajatuksia, että millaista muun naisen kanssa olisi olla. En vaan yksinkertaisesti jaksa henkisesti enkä fyysisestikään tilannetta, kun olisi paljon annettavaa, mutta saava osapuoli ei ymmärrä saada eikä antaa.
Olen ollut aviossa vaimoni kanssa kohta seitsemän vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta. Ongelmaksi olen alkanut havaita vaimoni minäkeskeisyyden sängyssä ja myös sängyn ulkopuolella. Nyt olen todellakin pistänyt merkille ja huomannut, että minähän olen se, valitettavasti ainoa osapuoli, joka muistaa hellimiset, kehumiset, ilta- ja aamusuukot ja aloitteen teon seksin suhteen. Olen kehunut monta kertaa vaimoni ulkonäköä auttanut kotitöissä arjessa kaiket päivät sen minkä kerkeän.
Viimeksi tuo alkoi mietityttämään viimeisimmän rakastelun jälkeen, kun vaimo sanoi mitä hän haluaa. Olen itsekin sanonut hänelle toiveistani, mutta ei ole vaimo sitä noteerannut mitenkään. Nyt olen huomannut suhteemme tilan ja harmistunut siitä, koska vaimo ei koskaan huomioi minua kumppanina: kehu, tee aloitteita, helli, osoita intohimoa, ei anna omaehtoisesti pusuja tms.
Vaikka olenkin mies, niin en tarkoita sitä, että vaimon pitäisi jotenkin paljoa tms. minua olemalla pornoteollisuuden luoman naiskuvan mukainen. Tarkoitan sitä, että vaimo osoittaisi edes jotenkin minulle että olisin tärkeä ja haluttu. Siis sellaista sopivaa intohimoa, rakkautta ja spontaanisuutta. Ehkä vaikeasti hiukan selitän tämän koko asian, mutta tiivistetysti voisin kuvailla suhdettamme: yksipuolisuus ja siksi tylsä.
Joitakin kertoja olen kokeillut olla antamatta arkipäivän pusuja vaimolle, mutta eipä hän ole siitä ollut miksikään. Epäilen, että vaimoni ei enää halua minua, koska ei edes osoita sitä millään tavoin. Tämä tilanne vaan tuntuu pahalta, kun minä haluaisin suhteemme olevan sellainen, että siinä olisi arkipäivän ja makuuhuoneen romantiikkaa sopivasti ja paljon!! Luonteeni puolesta minä olen sellainen, että minä kaipaisin henkistä ja fyysistä yhteyttä. Pelkään, että tilanne ei tästä korjaannut, jos toinen ei vaan yksinkertaisesti halua tai sitten älyä osoittaa toiselle intohimoa mitenkään. Hankin meille joitakin aikoja sitten dildon seksiä piristämään ja tuomaan jotain uutta, mutta ei vaimo siitä ole ensimmäisen kerran jälkeen innostunut mitenkään. Sängyssä minua kiihottaa paljon ottaa vaimo huomioon ja pitää häntä hyvänä ja pitää huolta siitä, että vaimo myöskin aina saa. Seksi vaan tahtoo olla aina sitä, että minä olen se kokeilevampi osapuoli ja vaimo makaa vaan sängyssä passiivisena olematta yhtään kekseliäs tai utelias uutta kohtaan.
Olen kerran yrittänyt tästä aloittaa keskustelua, että keskustelisi ainaisesta väsymyksestä ja pasiivisuudesta myös neuvolassa (hormonipuutetta ?!), mutta eipä sekään mihinkään edennyt.
Millaisia kokemuksia teillä muillla on mahdollisesti ollut asian tiimoilta. Erotakaan en haluasi, mutta väkisinkin vaan herää ajatuksia, että millaista muun naisen kanssa olisi olla. En vaan yksinkertaisesti jaksa henkisesti enkä fyysisestikään tilannetta, kun olisi paljon annettavaa, mutta saava osapuoli ei ymmärrä saada eikä antaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla sama tilanne ollu jo 10vuotta, tiedän miltä tuntuu. Vaimo on vain sen luontoinen, tosin olen miettinyt viimeaikoina nostaa kytkintä! harmi tietty lasten puolesta ja kun muuten menee ihan hyvin mutta on sitten tuo iso mutta.
Täällä hieman samansuuntainen tilanne, toki hellimistä ja suukottelua on molemminpuolin hieman. Ehkä isompi ongelma on seksissä, ei niinkään sen puutteessa vaan määrää on riittämiin. Panot tuppaa olemaan usein pikapanoja, vaino vaan huikkaa et pannaanko, tai että oletko valmis. Joskus harvoin pääsen nuolemaan vaimoani, ja samalla käytämme dildoa, vaimo tuosta kyllä nauttii selkeästi. Itse kuitenkin kaipaisin tuollaisra useammin, kiusoittelua, seksikkäitä asusteita yms. Asuja olen vaimolle joskus ostanut, jotkut niistä on kerran tainnut päällä käydä, jotkut ovat täysin käyttämättömiä. Sekaiä harrastetaan yleensä takaapäin asennossa, tuo on ihan ok, mutta joskus olisi kiva jotain muutakin. En voi sanoa seksielämääni hyväksi, vaan tylsäksi vaikka seksiä on usein. Kuulostaa varmasti tyhmältä ruikuttaatälläisistä kun on lukenut muiden kirjoituksia täysin seksittömästä suhteesta. Täytyykö tässä nyt vain tyytyä kohtaloonsa, vai millä saisin vaimoon lisää puhtia;)
Tuttua on meilläkin. Vaimo haluaa vain takaapäin tietyssä asennossa, jossa haluaa itse hiplata orgasmin.
Ja piste. Ei halua mitään muuta, tätäkin vain noin kerran kahdessa viikossa.
Meillä porno on kielletty, dildot ja muut härpäkkeet kielletty, seksiasut kielletty, olen joskus ehdottanut, että jättäs edes rintaliivit pääle (peittämään rupsahtaneet ja läskiset tissit), ei käy päinsä.
Tässä sitä on avio-onnea kukkuramitoin!
Samaa vikaa meillä. Sinänsä saan kyllä seksiä vaimolta melkein aina kun haluan, mutta joskus toivoisi että ei aina tarvitsisi itse olla aloitteen tekijä. Olisi kiva kokea olevansa haluttu. Myöskin njo aikaisemmin mainitut hellyyden osoitukset ja suukottelut ovat meillä minun "vastuulla". Vaimo ei niistä välitä, olen joskus koittanut jättää niitä pois eikä hän ole moksiskaan. Itse kuitenkin kaipaan halailua, suukottelua ja hellinistä. Meillä menee muuten hyvin joten ero ei ole mielessäkään. Harmittaa vaan kun suhde ei tässä mielessä ole kunnossa :(