jos sanoo tutulle tai kyselijälle, että omaisella on tullut vaikkapa nyt sappikivitauti, niin kaiki on ok. mutta ei niin vain sanota että omainen on sairastunut skitsofreniaan. Kyll ne diagnoosit eri lailla kerrotaan usein. tahi salataan. eikä psykiatrisissa sairaaloissa edes vierailla vaikka jos naapuri on sinne joutunut mutta jos se naapuri on lonkkaleikattuna sairaalassa niin vieraillaan.
on se vaan kumma että yhä tänäkin päivänä vielä
tuppulylä23
10103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Asenteissa on varmasti korjaamisen varaa, mutta mielen sairauden vertaaminen fyysiseen sairauteen on sekin aika kaukaa haettua. Ne ovat kuitenkin eri luonteisia, eri syistä syntyneitä, eri tavalla parannettavia ja kestoltaan erilaisia.
"Naapurien" vierailut psykiatrisissa sairaaloissa taitavat olla aika harvinaisia jo siitä syystä, etteivät siellä hoidettavina olevat välttämättä niitä edes halua ja joskus ne saattavat sairaustilaa pahentaakin.
Jos ja kun tiedät naapurisi tai työtoverisi päässeen psykiatriseen sairaalaan, joudut miettimään, mennäkö katsomaan tai eikö mennä.
Hyvä kaveri kun on, niin menenpä.
Siinä sitten sairaalan osastolla kyselet kaveriasi. Sinulta tiukataan, mistä tiedän että kysymäsi olisi täällä. Oletko sukulainen? Mitä sukua olet? Etpä saakaan tietää, onko kaverisi siellä vai eikö ole. Et ole läheinen, vaikka haluaisit olla lähimmäinen. Katsomatta jää sillä reissulla, jos potilas ei tiedä tuloasi, eikä ole ilmoittanut hoitohenkilökunnalle tulostasi, tai potilas ei, hoitohenkilökunnan mielestä, ole siinä kunnossa että vierailu katsotaan sallituksi.
Näin ainakin minulle kävi, yrittäessäni tavata, työn puolesta tärkeän asian takia, työkaveriani.
Oliko se mielestäni oikein vai väärin?
Mutta jos hänen vaimonsa oli kertonut, siis minun esimerkissäni, siis että kaverilla on ilmaantunut skitsofrenia at maanis-debressiivinen tmv.
No hyvä että et päässyt häiritsemään sairasta _työasioilla_!
no ei sitä nyt noin yksioikoisesti voi sanoa, tilanteita ja asioita on laidasta laitaan.
Tase pappa
Sairaaloissa on tiukat salassapitosäädökset, jos et ole lähiomainen, tietojai ei tipu. Voipa jopa olla että potilas on kieltänyt tietojen luovuttamisen tai rajannut kenelle saa kertoa ja kenelle ei. Jopa sen onko sairaalan osastolla vai ei. Mutta jos kuienkin tiesit mennä kyselemään olisi varmaan henkilökunta voinut käydä kysymässä ko henkilöltä haluaako tavat vai et. Edellyttäen tietenkin että on siinä kunnossa. Kunnostakaan kuitenkaan ei ulkopuolisille kerrota.
lusiina/ Tuo on aivan oikein menetelty sairaalan taholta. En mitenkään pahoittanut mieltäni asiasta. Päin vastoin.
Tuollainen työasia oli olevinaan sillä hetkellä tärkeä. Asian saattoi mutkien kautta hoitaa aivan hyvin. Oma laiskuuteni vain pani helpottamaan omaa hommaa, en uteliaisuuttani. Kaveriani olisin ihan aidosti halunnut tavata.
Onneksi henkilökunta esti moisen. Kaverillani oli sillä hetkellä rauha ulkomaailmasta ja sen ongelmista tärkeämpää kun tyhjänpäiväinen jutustelu.
Mielelläni kyllä olisin kaverin tavannutkin. Lähinnä kyse oli mielijohteesta, ei uteliaisuudesta eikä oikeasta harkinnasta.
Ymmärsin heti, jotta kaveri ei ollut tapaamiskunnossa.
Olin iloinen, jotta Hän oli päässyt asiantuntijoiden hoitoon. Pois siitä maailmasta ja elämäntilanteesta, joka mielen järkytti.
Myöhemmin asia kyllä selvitettiin keskenämme, kun aika ja hoito oli tehnyt tehtävänsä.
Kaverini sanoi olleensa siinä mielentilassa, missä ei muita halunnut nähdä sillä hetkellä. Omassa itsessä oli sietämistä riittämiin.
Oli kyllä iloinen, jotta joku oli halunnut tavata "hulluakin", joksi Hän silloin itsensä tunsi, haluten pois kaikesta ja kaikkien silmistä.
Jos itse joutuisin samaan tilanteeseen, toivoisin kohdalleni samanlaista kohtelua. Onneksi vielä nykyisinkin jossakin osataan ihmisestä oikein välittää.
Onneksi uusi aika kaiken muuttaa voi, ainakin vähitellen.
Meidän lapsuudessamme ja nuoruudessamme oli valtavasti mielisairaalapaikkoja.
Muistan, kuin vierailulle mennessänne kuljimme läpi suuren mielisairaala-alueen.
Avoimista ikkunoista saattoi kuulua huutoa, useimmat asukkaat kulkivat ulkona ilmeettöminä asunaan sairaalan harmaa univormu.
Nyt paikkoja on minimoitu, on avohoidon aika, sairaat ovat hoidossa tai hoitamatta.
Moni vanhempi on helisemässä sairaiden lastensa kanssa.
Vaikea on mennä tutullekin sairaalle puhumaan sairaudestaan, jos sairas itse ei ole siihen halukas. Pelkää, ettei osaa puhua oikein. Pelkää ehkä muutenkin.
Mielen sairaudessa on jotain niin käsittämätönsä, että sanoillaan ei usko osaavansa puhua. Toisaalta, sairaus kuin sairaus.
Lonkkaviasta useinkin tointuu hyvin, mielen sairauden kanssa on opittava elämään.
Tosin, niinhän on monen muunkin sairauden laita.
Uudet ja viisaammat sukupolvet oppivat tämänkin asian varmaan meitä paremmin?
Muutama tuttu ollut ongelmissa.
Meillä välit ok. Ollaan tapailtu, käynyt katsomassa sairaalassakin. Onhan ne jotkut tosi rasittavia, kun sairaus pahana, mutta eipä ne lääketokkurassa juuri kummempia sitten ole. Sitä vaan kaveria ei jätetä.
Fyysiset jutut on konkreettisia. Psyykkisesti sairas on sitten hullu. Näin se vaan luokitellaan yleisesti. Muutamia itsareita ja muita juttuja kun näkee ja ite taistellut masiksen kanssa ikänsä, ei tässä noin ajattele. Mitä kehnommin itellä mennyt, kavereilta saanut kovempaa tukea, k_päät häipyy kyllä ensimmäisenä.
Ei kauaakaan. Kun kirjoitin ulkomaille lekurille selostuksen lapsuuskaverista, että osaavat laittaa lääkitystä. Joopajoo. Kaverilla diagnisoitiin keski-iällä ADHD, hitto kaks sisarta haudaas mielenterveysongelmien takia. Ja kaikkien kanssa kyllä pärjättiin, mutta auttaa ei ennen ole voinut. Haloo, tyyppi ollut sairas lapsesta saakka, nyt se vasta suostuttiin hyväksymään ja koitetaan auttaa jatkamaan elämistä. Ei sen puoleen, ei se meidän väleihin mitään ole vaikuttanut, samat välit kuin ollut aina ennenkin.
Mielisairauksiin, tai erilaisiin ihmisiin suhtaudutaan kuin spitaalisiin. Mun käsittääkseni ihmisen polttimosta niin paljon tutkimuksia, että loppujen lopuksi "ihan tavallista ihmistä"ei edes ole olemassa. Jokainen laisensa.
Fyysiset sairaudet muuten mun käsittääkseni aiheuttavat mielenterveysongelmia, harvemmin toisin päin.
=DW=
Niin tai mielnterveysongelmaisten fyysiset sairaudet ovat alidiagnosoituja