Olen 16-vuotias tyttö. En omasta mielestäni ole masentunut, eikä elämäntilanteeni ole muutenkaan huono. Silti viiltelen päivittäin. Välillä tulee niin paha olla, että on pakko purkaa sitä oloa johonkin, mutta sekin olo vain ehkä kerran viikkoon. Ajattelen myös usein itseni tappamista ja kaiken pilalle pistämistä. (Tarkoitan alkoholiin/huumeisiin lankeamista, velkoihin hautautumista, opiskelun jättämistä kesken). Syvin kysymys tässä on että miksi. Alleviivattuna tuo lause "en ole masentunut".
"Every time I cut I feel like a monster 'cause I rly don't have any reason to cut"
"Every time I cut I feel like a monster 'cause I rly don't have any reason to cut"
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta! Ite ajattelin just noin puol vuotta
sitten, nyt kaikki menee paremmin, viimeiset viillot tein 2
kk sitten :) lopeta viiltely, se ei auta.
viiltely turhaa... chillaa.. jos kaikki hyvin niin hoe sitä ittelles ja koita tehä jotain mukavaa. Yks mikä pitää itteni kurissa on se että mietin ja hoen että jollain on asiat aina huonommin ja on epäreilua valittaa pienestä. tässä tilanteessa varsinkin kun jos sulta on kerta kaikki hyvin?
Niin kai on pakko. Mutta kun en pääse siitä itse irti.. :I En hae sillä huomiotakaan, sillä piilottelen näitä jälkiä aina huparilla tai muulla pitempihihaisella paidalla. Ja apuakaan ei kyllä kehtaa hakea, koska voin kuvitella:
-Mikäs sinulla?
-No ku mie viiltelen..
-Miksi sulla on niin paha olla?
-Ei olekaan, kaikki on hyvin
-Huomiohuora. Ulos. --->
Joten onko samassa tilanteessa olleita, miten te pääsitte omin avuin irti?
No en mä usko, että kukaan psykologi sua huomiohuoraks luulee, ne pikemminkin voi aluks luulla ettet vaa uskalla/haluu avautuu, tai sitte sulla on jotain "traumoja" menneisyydestäs joita et ees ite oo tiedostanu. Ei tuo kylläkään kovin yleistä tunnu olevan, mutta kirjotin tuonne googleen "viiltely ilman syytä" niin jotkut olivat kertoneet että hekin viiltelevät ilman syytä eivätkä tiedä miksi.
Itse en ole koskaan viillellyt, enkä siis tiedä, että miltä se tuntuu. Tuottaako viiltely sulle mielihyvää tai kohottaako se muuten mielialaasi? Jos näin on, se saattaa olla syy siihen. Tai tykkäätkö sinä itses satuttamisesta? Voit nimittäin olla masokisti.
Ton lopettamiseen en ehkä osaa mitään vinkkejä sanoa, suosittelen eniten tuota avun hakemista. Ja muista, että viiltely ei kannata, koska sitten kun olet isompi, tulet kärsimään siitä ja paljon. Kai sä nyt joskus ees haluut jotain t-paitoja tai toppeja käyttää, kuten kesällä? Niin. Uskon että vastaus on myöntävä.
Tsemppii! Älä pelkää hakea apuu, ei en sua mikskään huomiohuoraks luule. Eihän ne huomiohuorat olisi huolestuneita itsestään/miettisi tuohon viiltelyyn syytä/hakisi apua jos tietäisivät miksi niin tekee :D
Toivottavasti musta oli ees jotain apuu.
Itse olen myös miettinyt tuota psykologille puhumista, mutta usko ainakin täällä oleviin on mennyt. Koska kaverini on joutunut käymään sellaisella, eikä vaitiolovelvollisuus pitänyt yhtään. Ehkä on vain pakko ottaa sekin riski, että asiat sitten leviävät ihmisten keskuuteen kulovalkean tavoin. Mutta todellakin haluan tästä tavasta eroon.
Yksi jännä seikka asiassa myös on; en tunne varsinaista kipua. Vaikka tiedän, että pitäisi sattua, en tunne mitään. Näin menee jonkin aikaa, mutta kun on jo muutaman syvemmän viillon tehnyt, alkaa joku pään sisällä sanomaan, että pitää lopettaa. (Ei mikään varsinainen ääni siis, vaan alitajunta tms.) Mikäli näin ei olisi, saattaisin kenties tehdä sitä niin kauan, kunnes kuolisin verenhukaan tai jotain, luulisinpa.
Huh mul on ihan sama juttu, viiltelyn laukasee aina joku äkillinen stressi, vaikka tunne ei ole ns. ''maailmanloppu''.
Mulla oli suunnilleen sama tilanne vuos sitte, kaikki oli ns."hyvin" mutta silti viiltelin. Vanhemmat sai tietää, kävin psykolla eikä auttanu joten lopetin siellä käymisen. Sen jälkeen vaan PÄÄTIN lopettaa ja aluks oli oikeasti vaikeaa päästä irti, sitte se vaan jäi pois. Kerro jollekki, mulla loppu siihen se että joku sai tietää :) tsemppiä, ei se lopetus ainakaan pilaa sun elämääs :)
Niija oonsiis 14, alunperin olin menossa psykolle sen takia ko pelkäsin vieraita mehiä(yli 40v ukko pyytäny kaupungilla mukkaan sekä joku mutu joka lipo huuliaan, osotti minua ja sitte ommaa persettään) eli kokemuksen takia. Puhuttiin ehkä 5 min nuista jutuista, ja ku se sai selville että oon viillelly ja pelkään mennä sillan yli ko joskus teki vaan mieli hypätä, nii uhkas kertoa vanhemmille, vaikka ei sitte loppujen lopuks kertonukkaan. Mie uskon että sinun tilanne ei oo ihan yhtä "vakava", saan alkavan paniikkikohtauksen jos tuntematon mies kattoo vähänki pitempään, en usklla mennä yksin kauppaan jne, vaikka nuista jutuista on yli vuosi aikaa. Kyllä sie pärjäät! :)
Kiitos teille, jotka vaivauduitte vastaamaan. :) Pitää koittaa kertoa jollekin, vaikka se tuntuukin erittäin vaikealle..
Tottakai se tuntuu vaikeelle mut kenenkää vaikee auttaa josset puhu siit
Kyllä, kyllä. Tiedän sen. Mutta joka kerta, kun olen meinannut jotain lipsauttaa, on ollut sama tunne, kuin olisin hyppäämässä kerrostalon katolta alas. Ei kovin miellyttävä siis.
(Ja kyllä, olen tämän aloittaja, mutta rekisteröin vain tämän nimimerkin tänään)