Pikku juttu

Jokainen poikien isä on varmasti ajatellut, millainen miehen malli sitä on ollut isänä ja varmasti meistä moni tuntee vajavasuutta sen suhteen.
Jo aikuisten poikieni (18-23) isänä tuli mieleen kysyä pojiltani, millainen isä olen ollut heille.
Nuorempi arstelin vastata kun asiaa tiedustelin, että halua kysyä yhtä asiaa. Varmaan arvasi, että jotain vakavampaa on tulossa, kait näki minun mietteliäästä ilmeestäni.

No kysyin aivan suoraan. "Millainen isä olen sinulle ollut?" Poika vastasi. "Aivan hyvä" Kysyin vielä. Jos annat pointseja, paljon saan? Hän sanoin arveluttava ja ihmetettelevä ilme kasvoilaan, että "10." Ok, se tuntui hyvälle tosiaan.

No sitten tapasin samana päivänä toisen poikani, joka ei asu enää kotona ja kerroin mitä olin puhellut hänen pikkuveljensä kanssa, ja esitin saman kysymyksen hänelle. Hänen kanssaan on ollut joskus vaikeitakin aikoja ja isänä oleminen on ottanut tiukillekkin joskus.
No sain vastaukseski 9, mutta hänen tiukasta rahatilanteestaan, ja äkillisestä menoerästä johtuen, hän lisäsi. "Jos lainaat 600€ niin saat 10 pistettä.".... Heh,,no iskahan kusvasi auton oitis pankin eteen ja automaatin kautta jatkettiin matkaa. Osasi ainakin käyttää tilanteen hyvin hyväksi. Mukavasti poikien luonteet tuli tässäkin asiassa esille.

No toisaalta jos todella tuntee olvansa puutteelinen, ei uskaltisi kysyä ollenkaan, ja vastauskin voisi olla mitä sattuu. Mutta kait sitä on jotenkin onnistunut hommassa, vaikka kyllä parantamisen varaa olisi ollut, kun näin jälkeenpäin asiaa ajattelee. Mutta hyvä näinkin.