Olin metsäretkellä. Ihan voileivät kahvia termarissa, oli mukavaa kun tuli offiakin mukan. En ole luonnossa vaeltelua harrastanut vuosiin. Pyöräily on ainoa kuntoilumuoto uinnin lisäksi mitä harrastan.
Sitten kahvittelun jäkeen alkoi olla helpotuksen tarvetta. Ajttelin, tuossa on sopiva pusikko, muistelin kuinka marjareisuilla nuorenpana asia hoitui ihan huomaamatta.
Otin paperinenäliinan käteen ja kyykistyin, polvista kuului kovaa rutinaa, hyvä että pystyin kivulta olemaan kyykyssä, piti varata maahan käsillään tasapainon pitämiseksi. Sitten en meinannut päästä ylös, onneksi pajussa oli melko tukevia oksia, tartuin niihin ja kiskoin itseni ylös. Ilman tätä retkeä olisin kuvitellut pystyväni lähes samaan kuin nuorenpana.
Sitten kahvittelun jäkeen alkoi olla helpotuksen tarvetta. Ajttelin, tuossa on sopiva pusikko, muistelin kuinka marjareisuilla nuorenpana asia hoitui ihan huomaamatta.
Otin paperinenäliinan käteen ja kyykistyin, polvista kuului kovaa rutinaa, hyvä että pystyin kivulta olemaan kyykyssä, piti varata maahan käsillään tasapainon pitämiseksi. Sitten en meinannut päästä ylös, onneksi pajussa oli melko tukevia oksia, tartuin niihin ja kiskoin itseni ylös. Ilman tätä retkeä olisin kuvitellut pystyväni lähes samaan kuin nuorenpana.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olitko metsän komeimman Kuusen juurella?
Jos olit, mistä niin päättelit?
Lauloitko siellä komeimmalla äänellä mihin kykenet?
Mistään päästä.
Pyyhitkö nenä-liinallasi sitten Korpi-Kuusen-kyyneleet?
H.
Kannattaa olla varovainen, naapurin jo edesmennyt mies, kyykistyi myös tarpeilleen metsässä, sipaisi käsiinsä sammalta pyyhkimistä varten. Ihmetteli sammaleen liikkuvaisuutta, katsoi ja huomasi pitelevänsä myös käärmettä käsissään.
Varmana tuli käärmeenheiton maailmanennätys, kun nakkasi tumpun menemään.
Mutta sinulla oli paperinenäliina matkassa, kaikkeen on hyvä varautua, vaikka polvet rutiseekin.
Huom. naapuri ei kuollut käärmeenpuremaan.
Ehei onnistu, mutta sitä mun ei tarvinnut metsään asti mennä toteamaan. Kun en kotonakaan pysty nousemaan kyykystä ilman tukea, niin tokkopa sitten metikössäkään.
Hauska aloitus.
Vielä onnistuu mutta ähkien ja puhkien.
Toi onkin hyvä ajatus, että paikka pitää valita tarkoin, ylöspääsyä ajatellen.
Huomennahan tuon taas näkee. Kyykkypäivä seinien sisäpuolella.
Lähimenneisyyden makuu kuukaudet leikkasivat liikkuuvuudesta ja lihaskunnosta roiman osan.
Etukyykky pohjaan tyhtynä eikä tankoon tarvitse laittaa rautaa juurikaan omaa painoa enempää.
Puolikyykky niiauksia en viitsi vielä harrastaa mutta ehkä niidenkin aika vielä tulee.
Olen elänyt myös tuollaisen "vaivalloisesti pystyyn terveen jalan varassa" vaiheen.
Irtautuminen tuosta invaliditeetistä ei ollut helppo eikä nopea.
Loikissa, kinkkauksissa, tasatassuissa ym. kimmoisuutta vaativissa suoritteissa olen antanut periksi mutta minähän olenkin pian 70v.
Ps. Suosittelen rutiseville polville maltillista kuntoutusta etureiden penkissä.
Nousujohteisesti puoli vuotta ja sitten tilannearvio.
laiska-lasse puhuu asiaa. Polvivammainen voi treenata reisilihaksia myös keittiö tuolilla istuen ja nostamalla jalkaa suorana ylös. !00krt/jalka päivässä.
Kyllä helpottaa polvikivut. Kokeiltu on.
Meinaatko Antti Heikkilän treeniä Jm-50 ? Sitä kehutaan hyväksi, tuota jalan suorana nostoa. Mutta eikös se riitä (Heikkilän mukaan), kun nostaa jalkaa vain vaakatasoon, ei siis minnekään korkeuksiin ?
Minulla ei onnekseni ole polvikipuja, hyvin pääsen kyykkyyn. Kerran kuitenkin hämmästyin, kun selässä oli 10 kg:n reppu ja piti ottaa tukea ylös noustessa.
Eli treenattava on, vastaisen varalle...
Ymmärrän liikkeen siten, että kyse on säären oikaisusta vaakatasoon ilman reiden nostoa?
On täsmälleen sama kuin tarkoittamani reisipenkki.
Liikettä voi tehostaa lisäpainolla. Nilkkoihin voi teipata vaikkapa kilon sokeri- tai muut pussit tai joku muu paino.
Tärkeintä on rauhallinen, huolellinen suoritustapa, vaaka-asennossa pysäyttäen ja kuten sanot, toistoja reilusti.
Tehdessä havaitsee liikkeen vaikuttavan reiden alapään polvea tukevaan lihaksistoon.
Lisäpainon kanssa kyykystä. Kyse on todennäköisesti ollut vain tasapainon hallinnasta oudossa kuormitustilanteessa.
Hyvä on treenata!
Omalola painolla tehty pituus- tai sivusuuntainen askelkyykky on hyvä alku!
Voimataso ja tasapaino!
Minä olen mestari ymmärtämään lukemaani väärin. Luultavasti tarkoitamme kaikki samaa liikettä, L-L. Painoja en ole hoksannutkaan. Ne ovatkin olleet käyttämättöminä kaapissa. Salitreenini ovat nyt katkolla kesän. Paras saavutukseni jalkapräsiillä oli 120 kiloa, oikein itsekin ihmettelin...
Noin se varmasti oli, tasapainosta kiinni, L-L. Askelkyykky kuuluu päiväohjelmaani, sivusuuntainen tuntuu jostakin syystä raskaammalta. Kerran sain jo 50 kerran jälkeen jalat maitohapoille. Tosin siitä on aikaa..))
Prässikiloilla on merkitystä vain itselleen.
Prässit ovat erilaisia ja polvikulmat ratkaisevat voiman tarpeen.
Ahaa. No ei sitten ole aihetta ylpeilyyn..)) L-L .Ihmettelinkin, miten se niin helposti onnistui... Prässi oli näitä, joissa jalat nostettiin yläilmoihin...
Aina on syytä olla ylpeä onnistumisestaan!
Jos ei kilpaile niin kukin asettaa omat tavoitteensa.
Sinähän hyvässä kunnossa olet demeter, ja treenaat päivittäin, jopa. Nojoo, kesän tietenkin voi jättää väliin. Tulipa mieleen että taidan alkaa puhua sinua seuraavalle ... tiedät kyllä ;-). Ensi syksynä ei onnistu, sattuneesta (mukavasta) syystä, mutta jospa seuraavana vuonna?
Muuten, yhtään kertaa ei tarvinnut 'luontoon' kyykistyä edellisellä reissulla - onnistuu ainakin tietyillä taipaleilla kun hoksaa pitää varansa.
Kiitos tarjouksesta, saimaantaka. Pidetään mielessä. Mutta tiedä siitä kunnosta pitemmillä reissuilla ja vuosikin voi tehdä paljon hallaa... Ja kun on tällainen
peruskärsimätön ja hätäinen luonne, voi tehdä tiukkaa vaeltaa pitkästi..))
Tulevana syksynä meilläkin on Lapin matka - ei tosin vaellusta kovin paljon.
Mitenkäs pyöräily tänä vuonna ? Onko tuhat kilsaa jo mittarissa sinulla ?
Siis sinä peruskärsimätön? En voi uskoa. Tai kun tarkemmin ajattelee niin kärsimättömästä luonteestahan on reissussa jopa hyötyä: herätät minutkin (aamu-uninen kun olen) ja patistat matkaan sillä jo ennen auringonnousua pitäisi olla polulla ;-D). Eli mietipäs vielä!
Yhtä sun toista liikuntaa olen harrastanut mutta pyöräilyillä en pääse kehumaan. Miten lie ollut olevinaan aina jotain muuta, vain pari pitempää lenkkiä olen tehnyt. Toissakesänä meni yli tuhannen mutta viime vuonna ei - caminolla taisi toisaalta tulla ne puuttumaan jääneet kilsat, kävellen.
Lapin ruskakävelyt on minulta vielä kokematta. Harkinnassa on.
Mietin, mietin - yllätyshullu kun olen, saimaantaka. Tämä oma verkosto voi tietysti asettaa yllättäviäkin esteitä matkaan ja miksei se oma vaelluskuntokin... Sitä voi tietenkin hankkia, mutta tälle uudelle vaivalle, asentohuimaukselle, ei juuri ole mitään tehtävissä, se iskee kun se iskee....
Oma pyöräilyni on ollut tosi vähäistä tänä kesänä. Nuo isot rakennusprojektit tuossa lähellä tekevät pyöräilystä hankalaa, enkä siellä kaupungin vilskeessä muutenkaan tykkää ajella... Mutta liikkumisen vaihtoehtoja löytyy aina...
Hyvää juhannusta ja kesän jatkoa sinne !
Jep. Mitä meillä olisi jos ei viitsittäisi enää suunnitella, vaikka ilmeisen mahdottomiakin juttuja? Voi niistä tulla joskus tottakin! Joskus suunnittelu on jopa mukavampaa kuin varsinainen "toteutus"...
Kivat juhannukset sinnekin päin, ja lämpöistä kaunista kesää!
Ei onnistu, mutta olen keksinyt hyvän keinon.
Menen vahvan puun juurelle, kyykistyn nojaten selälläni puuhun. Helppoa vaikka terveemmällekin.
Me kävimme viime viikonloppuna metsän siimeksessä, paikassa, jossa meillä oli nuoruudessamme tapana telttailla.
Ihana paikka, ihana järvi ja ihana rauha.
Nyykiskelykin sujui ihan ilman kihtä ja muuta luuvaloa.
Syksyllä lähdemme samaan paikkaan sienestämään.
Toivottavasti ei näy nallea, sitä emme aikoinaan osanneet pelätäkään.
Kyllä onnistuu.
Vaivattomasti.
Pidemmillä metsissä samoilemisilla on pakkokin joskus kyykistellä.
Ai mikä onnistuu/ko, kykkäkakkako...?, vai metsäretkin, no ainakin metsäretki onnistuu, ja uskoisin tuo muukin, jos hätä tulee :/
P.s. teen päivittäin kyykkyharjoituksia, mutten metsässä :)
Olen kotioloissa huomaamattani etsinyt tukea jos kyykistyn, kyykistelen vain pakon edessä kun oikea polvi on kipeä.
Kyllä tukea on saatava luonnossakin.
Minä saan liikuntani ulkotöistä. Varon polviani, jos kyykistyn niin katson että voi pitää jostain kiinni.
Ei arkielässä polvista ole hyvin pahaa haittaa ollut. ajan kanssa oppii niksit kuinka hommat hoituu.
Metsäretki sai tekemään sellaista mitä harvoin tapahtuu. Innostuinkin vähän kun muistelin marjareissujamme.
Polviin ruiskutettiin kukonhelttauutetta, ei siitä ollut mitään apua. Lääkäri arveli että seuraava on leikkaus. En menisi mielelläni. minulta leikattiin vasaravarpaat, epäonnistui, nyt kävelen huonommin kuin ennen leikkausta .Elokuussa on korjausleikkaus, minusta sen pitäisi olla ilmainen kun leikkauksessa tapahtui hoitovirhe,
Siksipä kannattais tehdä noita ylös kyykkyyn -temppuja vaikka kotilattialla, ettei tule yllätystä korven keskellä. Nivelet ja lihakset tarvitsevat jakuvaa pyörittelyä ja harjaannusta pysäkseen vetreinä. Yritän muistaa tämän koko arjen keskellä.