En oikein tiedä miten aloittaisin.. Sanotaan vaikka että mikään ei nappaa, mikään ei tunnu miltään, mikään ei satuta noin konkreettisesti.
Olen vajaa 30, nainen. Ei ystäviä. En jaksa kuin mennä päivästä toiseen, viikosta toiseen ja tietysti vuodesta aina toiseen.
On minulla tietty tukijoukku, ns. puolituttuja, mutta en jaksa tarttua mihinkään ihmissuhteeseen, en jaksa kuin olla itseni kanssa ja keskittyä omiin asioihin.
Minulla EI OLE päihdeongelmaa, ei tämä johdu siis siitä. Sanotaan, että elämä on lyönyt eteen niin paljon epämielllyttäviä asioita, että en jaksa yrittää leikkiä iloista tai luoda parisuhdetta.
Vuodet menee tässä näin. Olen ihme kyllä tyytyväinen. Mitä ajattelee maailman menoa tai no, ehkä se on tekosyy tai ns. pilaamisreaktio, en halua lapsia, en halua ottaa sitä vastuuta.
Minua kiinnostaa monikin asia, ja luen paljon. Käyn lenkillä jos jaksan. Olen ajatellut myös uskonasioita, mutta rationaalisuus tulee vastaan. Siksi olen niitä ajatellut, että elämä ei tuntuisi niin tyhjältä ja tarkoituksettomalts.
Me ollaan yksilöitä toki kaikki. Mutta kun ei jaksa lässyttää kenenkään kanssa ja on mm. masentunut, niin elän juuri jaksamiseni mukaan. Satunnaiset huvit kelpaavat minulle, en tarkoita välttämättä seksiä, mutta joskus sitä voi, ilman sitoumuksia. En välitä mitä muut ajattelevat, olen jo niin turta.
Olen vajaa 30, nainen. Ei ystäviä. En jaksa kuin mennä päivästä toiseen, viikosta toiseen ja tietysti vuodesta aina toiseen.
On minulla tietty tukijoukku, ns. puolituttuja, mutta en jaksa tarttua mihinkään ihmissuhteeseen, en jaksa kuin olla itseni kanssa ja keskittyä omiin asioihin.
Minulla EI OLE päihdeongelmaa, ei tämä johdu siis siitä. Sanotaan, että elämä on lyönyt eteen niin paljon epämielllyttäviä asioita, että en jaksa yrittää leikkiä iloista tai luoda parisuhdetta.
Vuodet menee tässä näin. Olen ihme kyllä tyytyväinen. Mitä ajattelee maailman menoa tai no, ehkä se on tekosyy tai ns. pilaamisreaktio, en halua lapsia, en halua ottaa sitä vastuuta.
Minua kiinnostaa monikin asia, ja luen paljon. Käyn lenkillä jos jaksan. Olen ajatellut myös uskonasioita, mutta rationaalisuus tulee vastaan. Siksi olen niitä ajatellut, että elämä ei tuntuisi niin tyhjältä ja tarkoituksettomalts.
Me ollaan yksilöitä toki kaikki. Mutta kun ei jaksa lässyttää kenenkään kanssa ja on mm. masentunut, niin elän juuri jaksamiseni mukaan. Satunnaiset huvit kelpaavat minulle, en tarkoita välttämättä seksiä, mutta joskus sitä voi, ilman sitoumuksia. En välitä mitä muut ajattelevat, olen jo niin turta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sellaisen kanssa on vaikea olla ystävä, joka ei "jaksa lässyttää kenenkään kanssa".
En minä (yksinäisenä myös) edes uskalla lähestyä sinua, tai ketään joka vaikuttaa juuri siltä että sitä ei kiinnosta mikään.
Olethan hakenut apua? Tuo, mitä kuvaat, kuulostaa nimenomaan kliiniseltä depressiolta. Lääkityksen avulla voit saada takaisin toimintakyvyn, ja kun toimintakyky on palannut niin jaksat lähteä terapiaan, vertaisryhmiin ja ylipäänsä "palata ihmisten ilmoille".
Hyvä että olet tyytyväinen. Ei kaikilla ole tarvista perustaa perhettä. Ja hyvä jos on tuttuja ja ihmsiä joita voi tavata. Minulle usko ja se että elämä ei ole vain tässä ajallisessa ja näkyväisessä antaa syvällisen merkitysken kaikille. Ei järkeä ja älyä tarvitse heittää romukoppan jos uskoo.
Voisin olla vaikka tiedemies ja uskoa Jumalaan.
Viestisi on hieman ristiriitainen: alussa kerrot olevasi hieman mentaliliteetilla, antaa mennä, mikään ei tunnu miltään, mutta sitten loppupuolella oletkin tyytyväinen?
Tavallaan haluaisit jotain muuta, mutta sitten ei oikeastaan!
Heti kun nainen tulee aloittajan kaltaisen ongelman kanssa palstalle, on heti porukka voivottelemassa ja tarjoamassa apua. Kun paikalle saapuu samassa jamassa oleva mies, väki kaikkoaa.