Sanoin itseni vastikään irti sekä työkkärin "palveluista" (siis pakkotoimista) että kelan päivärahoista (siis karkkirahoista, mitkä ei riitä elämiseen kuitenkaan). Ihana vapaus! Kannustan muitakin tekemään samoin!
Saan saman terveydenhuollon, asumistuen, kirjastojen palvelut, ym. kuin ennenkin, mutta ilman sitä saat*nan te-tanttojen kyttäämistä ja kyykyttämistä. Voin tehdä osa-aikaista työtä, kokoaikaista työtä, olla osuuskunnassa, tehdä keikkaa, auttaa naapuria (!), ihan mitä itse haluan, eikä kukaan kyylä tule sanomaan, ettei noin voi tehdä tai menetät sitä tai tätä. Ihan sama, vaikka menetänkin työkkärirahat (heidän mielestään varmaan tyyliin koko elämäni), saan paljon enemmän tilalle!
Miettikää oikeasti mikä on minkäkin arvoista ja mitä teillä on oikeasti varaa menettää. Rahaa vai mielenterveytenne? Isompi asunto vai oma tahtonne? Karkkirahaa vai luovuutenne? Oma elämänlaatuni koheni 100% välittömästi, kun irtisanomislomakkeen lähetin. Kun ei ole enää liekaa kaulassa, alkaa kummasti elämä näyttää uusia mahdollisuuksia. Ovia ja ikkunoita ilmaantuu lisää kokoajan.
Saan saman terveydenhuollon, asumistuen, kirjastojen palvelut, ym. kuin ennenkin, mutta ilman sitä saat*nan te-tanttojen kyttäämistä ja kyykyttämistä. Voin tehdä osa-aikaista työtä, kokoaikaista työtä, olla osuuskunnassa, tehdä keikkaa, auttaa naapuria (!), ihan mitä itse haluan, eikä kukaan kyylä tule sanomaan, ettei noin voi tehdä tai menetät sitä tai tätä. Ihan sama, vaikka menetänkin työkkärirahat (heidän mielestään varmaan tyyliin koko elämäni), saan paljon enemmän tilalle!
Miettikää oikeasti mikä on minkäkin arvoista ja mitä teillä on oikeasti varaa menettää. Rahaa vai mielenterveytenne? Isompi asunto vai oma tahtonne? Karkkirahaa vai luovuutenne? Oma elämänlaatuni koheni 100% välittömästi, kun irtisanomislomakkeen lähetin. Kun ei ole enää liekaa kaulassa, alkaa kummasti elämä näyttää uusia mahdollisuuksia. Ovia ja ikkunoita ilmaantuu lisää kokoajan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Hieno homma! Itsekin haaveilen samasta. Millä tulet toimeen, jos saat vain asumistuen? Maksaako sossu jotakin?
Olet ilmeisestikin päässyt 65-vuotiaana eläkkeelle. Onnea!
No en todellakaan ole mikään eläkeläinen. Onnea itsellesi tuosta suuresta viisaudestasi, nr65.
En ole koskaan kuullut että työkkäristä täytyy irtisanoutua, saati että olisi oikein irtisanomislomakkeita. Irti pääsee ilman tuollaista byrokratiaakin, ihan vain jättämällä ilmoittautumatta sovittuna aikana. Ei kannata tehdä asioista noin vaikeita!
Selvä provo tai sitten työkkärin mainos. Älkää ottako esimerkkiä aloittajasta, joudutte pahempaan pulaan missä nyt olette.
Toimii hyvin jos on paljon rahaa tai kumppani maksaa kaiken!
" Oma elämänlaatuni koheni 100% välittömästi, kun irtisanomislomakkeen lähetin."
Tuollaista lomaketta ei olemasskaan. Eikä työkkäristä tarvitse irtisanoutua jos haluaa loettaa työnhakunsa. Suhde sinne katkeaa kun ei mene sinne määräpäivänä.
Mutta jos aloittaja tarkoittaa työkkärin lähettämää selvityspyyntöä, niin sellainen on kyllä olemassa. Se on se lappunen joka lähtetään työnhakijalle kun työnhakija on kieltäytynyt jostain toimenpiteestä tms. Sen kun jättää palauttamatta määräaikaan mennessä tai kirjoittaa siihen vaikka bööö ja palauttaa sen sitten, niin työnhaku kyllä katkeaa silloin ja/tai tulee karenssia. Tarpeeksi monta kertaa kun laittaa sinne böö viestin peräkkäin niin työnhaku katkeaa kokonaan.
Jos ei ole järkevää keinoa hankkia työttömyyskorvausta korvaavia lisäansioita niin en suosittele. Mutta jos on tulonhankkimismahdollisuuksia, vaikka lehdenjakotyötä tms. niin silloin pidän hyvänä ratkaisuna. Siis ehdottomasti pitää olla selusta turvattuna.
No tästä juuri näkee ihmisten LIIAN VÄHÄÄN tyytymisen, alistumisen ja järjettömän pelkäämisen. Ei nähdä elämiseen muita mahdollisuuksia kuin yhteiskunnan tuet ja sen että on vähintään maailmanloppu jos nyt sattuukin menettämään joskus rahaa. Mitä sitten? Rahaa tulee ja menee ja väkisin rahasta kiinnipitäminen ei ole vielä koskaan saanut sitä kasvamaan puissa.
Ensimmäisenä joku kysyy maksaako sossu ja millä tulen toimeen? Öö...olisikohan töitä tekemällä? Erona te-liekaan on se, että nyt on vapaus valita kuinka paljon ja missä muodossa töitä teen. Ei tarvitse keinotekoisesti estää omaa etenemistään kun ei tarvitse joka senttiä laskea että ylittyykö nyt joku tukiraja vai ei.
Ettekö te nyt tajua mitä todellisuudessa ostatte sillä työttömyyskorvauksella itsellenne, ja vielä joka kuukausi? Köyhyyttä te sillä ostatte! Estätte itseänne etenemästä ja saamasta kunnollisia ansioita kun suostutte tuollaiseen säännöstelyyn! Ostatte työttömyyskorvauksella itsellenne liian tiukkoja taloudellisia rajoja, omaa etenemistänne torppaavia esteitä, oman luovuutenne ja rahanteon piilottelua, itsenne ja kykyjenne väheksymistä, masennusta. Kaikki tämä siksi, että ette vaan menetä tukia! Näitä te niillä tuilla saatte ja luulette olevanne onnekkaita kun saatte edes jotain. Alistutte, koska se on "turvallista". Miettikää kunnolla, onko se turvallista?!
Ja niille, jotka luulee, että on helpompi jättää asiat roikkumaan ja olla ilmoittamatta työkkäriin: ei ole helpompaa, ihmisellä kun on myös henkinen puoli. Seuraava ilmoittautumispäiväni olisi ollut vasta yli puolen vuoden päästä ja todellakin haluan eroon niistä kyttääjistä ennen sitä. En siedä kuulla niistä sanaakaan enää, enkä halunnut että he roikkuisivat mielessäni enää sekunttiakaan kauempaa, joten siksi tein selvän eron. Ja kas kummaa, kun tämän tein, samalla vapautin valtavat määrät energiaa paljon tärkeämpiin asioihin ja takaisin itselleni. Se pääoma (aika ja energia) mikä meni vihanpitoon ja kummalliseen keplotteluun tätä mätää systeemiä kohtaan vapautui omaan käyttööni.
Ja niille mielikuvituksettomille, jotka eivät *ymmyrkäisenä* tajua vaikka *kokemustakin on*, mitä "sanoutua työkkäristä irti" tarkoittaa, älkää tajutko. Voitte vapaasti luulla provoksi tai feikiksi, sitä tämä ei kuitenkaan ole. Sen sijaan tämä on uusi ja radikaali tapa edetä omassa elämässään. Toiset uskaltaa, toiset ei, rohkeat syö, nössöt ei. Oma on valintanne.
Mielikuvitusta on, mutta en ymmärrä miksi täytyy kehua, että on "irtisanoutunut" työkkäristä, kun ketään ei koskaan pakoteta olemaan missään tekemisissä työkkärin kanssa. Se on ihan oma valinta, joten minusta on tyhmää pitää irtisanoutumista (olemattomalla lomakkella) jotenkin uutena, radikaalina tapana edetä elämässään. Minä ainakin olen edennyt ihan muilla tavoilla. Jos minä mielestäsi on mielikuvikseton, niin minusta sinä olet yksinkertaisesti vain tyhmä.
Hyvä ja fiksu valinta. Saa valikoida itse mitä tekee ja kuinka paljon tekee, eikä ole tilivelvollinen kenellääkään. Jos omilla ansioillaan tulee toimeen, se on aina hatunnoston arvoista.
Ja fiksut ovat työkyvyttömyyseläkkeellä sillä aikaa kun rohkeat raatavat töissänsä. :)
Juuri näin, fiksut ovat tajunneet ettei tässä maassa kannata mikään muu kuin pummilla eläminen. Siksi en tänne ole jäämässäkään. Jos haluaisin ulkopuolelta säännöstellyn ja "turvallisen" elämän Suomessa, varmastikin silloin myös minä venkoilisin loppuiäkseni ilmaisille rahoille. Pidän mielummin kuitenkin vapauteni ja itsemääräämisoikeuteni ja maksan veroni muualla.
Minne olet lähdössä? Mitä paikkaa suosittelet jos sama kiinnostaa?
Työkyvyttömyyseläkkeelle joudutaan ei päästä vaikka haluaisikin. yrittää kyllä
saa, mutta kun seula on jo niin kova ettei pinna kestä ja rahat putuavat minimiin.
Itse jouduin aikoinaan ja saan hiukan yli 1400e netto.
Minä en ole ollut koskaan te-toimiston kirjoilla enkä saanut Kelan tukia. Sen sijaan olen ollut töissä, ja esimiehilläni ja työnantajillani on ollut oikeus "kytätä" minua vaikka päivittäin tai tunneittain. Itse asiassa raportoin - kuten lukemattomat muutkin - koko ajan tekemästäni työstä ja mahdollisista poissaoloistani. Olen katsonut sen kuuluvan työhöni, josta ansaitsen palkkani. Luovuudestani en ole töiden takia joutunut tinkimään, vapaa-ajastani kylläkin. Me työssäkäyvät myymme aikaamme ja muita resurssejamme työnantajallemme, ja hän maksaa siitä.
Minullekin on ovia ja ikkunoita avautunut aika paljon. Siitä olen kiitollinen.
On hienoa, että nautit elämästäsi. Ilman työtä ei kuitenkaan voi elää, joten kannattaa oppia nauttimaan työstään.
Jos yritit samaistua aloittajaan, logiikkasi petti. Tilanne on melkein sama kuin jos työnantaja kyyläisi toisella silmällä, osoittaisi töihin oikealla kädellä ja vasemmalla kieltäisi työn tekemisen. Periaatteessa harrastus voisi työttömälle olla ilmaista työtä (vapaaehtoista), joka lakkauttaisi työttömyysetuudet, mutta pitäisi yllä työ- ja toimintakykyä. Työtön kun ei saa tehdä "mitään". Työtön ei siis myy vapaa-aikaansa, jota on yllin kyllin, vaan mielenterveyttänsä. Vastapainona 500/kk tulotaso ei houkuttele.
Oikeasti moni työtön tekee tai tekisi ihan mielellään työtä, jos sitä olisi tai sai tehdä. Nykyinen laki estää, rankaisee ja toimii mielivaltaisesti. Työssäkäyvän mielestä kaikki on ok, ja ansiosid, hyvä juttu, mutta silloin kun kullekin selviää käytännön tasolla järjestelmän raadollinen totuus, on jokaisen tehtävä valinta: joko jatkaa petoksen kierrettä ja nostaa tukia (siis kun ei ole työtä) tai valitsee vapauden ja rehellisyyden.
Minä kävin piipahtamassa työelämässä pitkästä aikaa, en tiedä mutta jotenkin alkoi heti säälittämään ne työntekijät siellä ja se miten nöyristellään pomon edessä. Tuli mieleen joku päiväkerhotouhu ja ne taukojutut on tylsiä, valitettavasti piti ottaa loparit ja palauta vapauteen. Tulkoot karenssit, aivan sama. Rupeen kalastelee ja kerää luonnonantimia lasipurkkeihin talven varalle.
Oletko miettinyt että tuolla asenteella (ei halua nöyristellä, noudattaa työpaikan pelisääntöjä tms) omaat ehkä yrittäjäasenteen. Kun ryhtyy yrittäjäksi, siinhän ollaan tavallaan omavaraisia ja oman elämän herroja. Kukaan ei sinua käske ja menestyminen, kassavirta riippuu siitä paljonko teet ja miten hyvä yritysideasi on.
Kysymys kuuluu, oletko valmis olemaan yrittäjä 24/7 ja millainen stressinsietokykysi on. Sinun täytyy olla tekijä eikä lorvija. Yrittäjyys on elämäntapa ja ainakin aluksi panostat siihen enemmän kuin saat. Mutta mikä tärkeintä, ketään ei tarvitse nöyristellä.
Itse olen yrittäjäperheestä. Minulla ei ole asennetta yrittäjyyteen, olen siihen liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Mielelläni nöyristelen työssä täyden päivän; illat ja viikonloput on vapaat, lomaakin riittävästi. Varmuudella joka kuukausi tulee riittävä summa tilille. Nämä ovat niitä myönteisiä asioita, jonka vuoksi olen myynyt nahkani työnantajalle päiväksi. Silti olen pystynyt säilyttämään itsenäisyyteni ja ajattelen että teen tätä työtä vapaaehtoisesti. Voin koska tahansa sanoa, että nyt riittää ja ottaa toisen suunnan, taloudellisest kyllä pärjään kun velat on jo maksettu. Siitä syntyy se vapaudentunne toisen palveluksessa.
Itsekin olin muutaman vuoden ilmoittautumatta TE-keskukseen yrittäjäurani (n. 30v) katkettua taantumaan. Nolotti ja olin tietämätön, miten pääsisin eteenpäin ahdingossani. Työkkäri hermostutti ja vanhana pelottikin. Elin pienillä säästöilläni, ja nyt jälkeenpäin se harmittaa: söin silloin ainoat säästöeuroni, jotka olin saanut pesämunaksi pahan päivän varalle.
Loppupelissä kuitenkin jokainen tarvitsee yhteiskunnan tukea, jos taloudellinen tilanne romahtaa. Ei tämä taantuma ja EU-kriisi ole meidän pätevien ammattilaisten syytä! Ainakin itse koen niin, että juuri tällaisten aikojen vuoksi olen maksanut säntillisesti veroni ja maksuni työurani aikana, nyt sitten nautin niistä omista euroistani, jotka yhteiskunnan käyttöön silloin luovutin.
En nöyristele enkä vapise. Enää.
Jokainen voi joutua työttömäksi nykypäivänä. Pitkäaikaistyöttömyys on sensijaan oma valinta.
"Pitkäaikaistyöttömyys on sensijaan oma valinta."
No ei se ihan noinkaan ole. Kyllä kaikki lähtee lapsuudesta, kasvatuksesta, oppimisympäristöstä ja geeneistä. Ensimmäiset merkit tulevasta kehityksestä näkyvät jo varhaislapsuudessa ja viimeistään kouluiässä. Näin se vaan on, raakaa mutta totta. Tulevaisuuden kannalta tärkeintä on näiden asioiden tiedostaminen ja itsensä tunteminen. Kun tietää mistä on kysymys niin elämä on silloin helpompaa ja osaa toimia paremmin omien kykyjensä mukaisesti. Silloin ei tarvitse vetäytyä syrjään ja paeta todellisuutta päihteillä.
Ehkä mm. geenit luovat alttiuden, mutta ympäristö ja muut ihmiset tekevät myös päätöksiä, joilla on seuraukset. Aika turhaa keskittää huomiota itseensä kun ongelman takana voi olla toisen/toisten asennevamma, päätös, käyttäytyminen, geenit, kasvatus ja kehitys... Olisi hyvä, jos näiltä toisilta vietäisiin valta meihin toisiin nähden siten että aikuisina voisimme itse päättää asioista.
Yksi askel tässä olisi perustulo eli kansalaispalkka, joka maksettaisiin kaikille ilman tarveharkintaa tai vaatimuksia te-asiakkuuksiin. Jokainen maksettu euro kerättäisiin veroina, enkä usko että monikaan 500 euron tuloinen jättäisi käyttämättä hyväkseen työnteon mahdollisuutta ilman kyykytystä. Ei tarvittaisi enää yhtään TYP-tem-tutkimushanketta eikä projekteja. Ei turhia eläke-vammais-etuuspäätöksiä, kun sama perustulo kattaisi kaikki nykyiset perustason yhteiskunnan avustukset.
Periaatteessa nykyinen vammainen voisi tehdä ja hakea työtä ilman vammaisuuden leimaa, mutta nykypäättäjissä on liikaa näitä toisista vikoja etsiviä ja itseään ja omaa ajatteluaan oikeampana ja vammattomana pitävää. Periaatteessa lääkäri määrää potilaalle lääkkeet ja alkoholistin vanhemmat alkoholistille.
Niin, yksi keino parempaan elämään on työkkäri-farssista irtisanoutuminen, toinen on sen ja koko Suomen systeemien korjaamisen ajaminen yhteiseksi hyväksi. Minä ajan kansalaispalkkaa, perustuloa meille kaikille, vaikka Suomen rajojen sisällä käytettävin kupongein toteutettua. Sen lisäksi voi tehdä töitä, opiskella, yrittää, tehdä mitä haluaa ilman, että menettää perustuloaan. Näin sen kuuluu olla tässä muuttuneessa maailmassa. Lakataan nöyristelemästä ja alistumasta. Irtisanoutuminen tuesta, johon on täysin oikeutettu veronmaksajana ja kansalaisena, on sekin yhdenlaista alistumista ja nöyristelyä.
Voi hyvinkin olla jonkun mielestä alistumista. Tai sitten fiksuutta ja kaukaa viisautta. Itse en usko tuulimyllyjä vastaan taistelemiseen, äänestän mielummin jaloillani ja aloitan paremman elämän muualla nyt heti, kuin vasta x määrän vuosien päästä täällä. JOS sillä "taistelulla" ylipäätään ikinä mitään vaikutusta mihinkään täällä on. En vain yksinkertaisesti näe mitään hyötyä tänne kärvistelemään jäämisestä, joten tuista irtisanoutuminen ei omalla kohdallani ole alistumista. Päinvastoin, vastarintaa voi tehdä passiivisestikin: ottamatta osaa sellaisiin leikkeihin mitkä eivät palvele omia etuja tai itselle muuten sovi.
Kansalaispalkka on hyvä ajatus ideologialtaan, mutta kallis ratkaisu valtiolle, joten en näe sen tapahtuvan kovinkaan pian, tuskin oman työikäni aikana. Eikä minulla kyllä ole kiinnostusta jäädä odottelemaankaan.
Juu kyllä joku perustulo on hyvä, että saa ees safkat. Tai sitten valtio voi antaa jokaiselle starttirahaa maanviljelykaseen, niinkuin Libya aikoinaan antoi, kunnes Nato sinne hyökkäsi viemään ihmisoikeudet.
Huono trolli.
Ja miksi muka olisi trolli? Eikö mielestäsi ole mahdollista, että joillekin vapaus ja oma tahto voi olla tärkeämpää kuin kenenkään nuoleskelu? Eikö mielestäsi voi olla olemassa sellaista mahdollisuutta, että joku uskaltaa sanoa EI rahalle ja sen avulla alistamiselle? Onko rahasta kieltäytyminen mielestäsi liian typerää/epänormaalia/radikaalia ollakseen totta?
"Huora kieltäytyy enää myymästä itseään, pakko olla trolli." Näinhän ilmeisesti ajattelet? Minä en kuitenkaan ole kenenkään huora. Enää. En valtion, en byrokraattien, en tämän maan. Olen vapaa valitsemaan ja näen paremmat mahdollisuudet muualla kuin tässä maassa. Se ei liene kiellettyä ja ainoat jotka yrittävät minua estää lähtemästä ovat ne jotka tänne jäämisestäni hyötyvät. Eli valtio ja ne kanssaihmiset, jotka eivät halua että kukaan muu on heitä itseään paremmassa asemassa tai saavuta heitä itseään parempia etuja.
Ymmyrkäinen väittää minua tyhmäksi, olkoon sitten niin. Mutta jos hän vaivautuisi lukemaan kommenttini ajatuksella, hän huomaisi että esim. alkuperäisessä viestissäni nimenomaan KEHOITAN ihmisiä irtisanoutumaan KYYKYTTÄMISESTÄ. En kehu irtisanomisellani, vaan tuon esille toisen (monille täysin uuden) tavan ajatella asiaa. Pointti ei ole se tehdäänkö kyykytyksestä irtisanoutuminen netin kautta ilmoittamalla työkkärin sähköisellä lomakkeella (kyllä, siihen on olemassa oma sivunsa -eli lomakkensa- netissä) vai paperisina vai surullisena vai olematta ollenkaan koskaan ilmoittautumatta koko te-keskukseen. Pointti on se, että tähän te- fiaskoon on olemassa myös toinen vaihtoehto, mutta koska se on ihmisille liian radikaali, he eivät voi moista edes kuvitella. Kuten nyt edelläkin joku väittää koko jutun olevan trolli. Voi vapaasti luulla, ihan sama minulle.
Mutta niille muille, jotka ymmärtävät kyseenalaistaa byrokraateilta tulevia neuvoja, käskyjä ja muuta manipulaatiota: ajatusleikkinä miettikääpä piruuttaan mihin tämä meininki tässä maassa johtaa? Kauanko annatte itsellenne tai perheellenne tai tuttavaperheellenne aikaa ennenkuin olette köyhyyskuopassa? Ja ennenkaikkea, millä pääsette sieltä enää pois, sillä ottamalla vastaan valtion rahaa eväätte itseltänne mahdollisuuden kunnon toimeentuloon ja sitä kautta parempaan elämään etenemiseen? Ihminen kun ei ole kone ja varattomuus vaikuttaa väistämättä itsetuntoon, halusi/myönsi sitä tai ei. Huonolla fiiliksellä on taas vaikea ottaa paikkansa maailmassa, vaikka mahdollisuutta tarjottaisiin hopeatarjottimella.
Jokainen on vapaa tekemään itselleen parhaita ratkaisuja. Ymmärrän, että toisille irtisanoutuminen on mahdoton ajatus (monestakin syystä, ei vain talouden tai turvallisuudentunteen vuoksi). Mutta tiedän myös monia työttömiä, jotka haluaisivat tehdä niitä omia juttujaan, saada niistä rahaa ja olla omavaraisia, mutta eivät uskalla tehdä irtiottoa sen vuoksi että menettävät tuet. Tiedän myös niitä, jotka taaplaavat töissään samaa rataa edes miettimättä tai kyseenalaistamatta asioita sen edemmäs. Usein he ovat nimenomaan niitä parhaita työntekijöitä, jotka tekevät työtään mukisematta ja väsymättä. Ja kun nämä kaksi asiaa yhdistää, mIettikää mikä potentiaali menee hukkaan vain siksi, että eletään sitä silmällä pitäen että valtiolta saa taskurahaa!
Niin, itsekin olin aikeissa lähteä ulkomaille, mutta sitten todellisuus romahti niskaan. Ei sielläkään ollut avoimia työpaikkoja, puhun nyt Eu-maista ja osaa Amerikkaa. Tilanne on muuttunut valtavasti kolmessa vuodessa, sitä ennen olisi ollut vielä jonkinsortin mahdollisuuksia työllistyä oman harvinaisen ammattini töihin.
Toinen todellisuus näyttäytyi myös lompakon ohuutena. En ollut enää hyvintoimeentuleva enkä näin ollen edes kovin haluttu maahanmuuttaja.
Pudotus oli suuri toimitusjohtajasta/ammattilaisesta työmarkkinatukilaiseksi luuseriksi.
Olet ihan oikeassa, rahattomuus pistää polvilleen ja kaluaa itsetunnon rippeetkin! Olisi edes puoliso, jolla jonkinsortin työpalkka! Kaikesta erotettu turhake nykyään.
Toivotan sinulle onnea!
Älä vaivu epätoivoon, sitä juuri tukien antamisella ajetaan takaa: helposti käsiteltävää karjaa. Keinoina vaihtokauppa ja lait.
Menestymisen idea ei ole etsiä parasta mahdollista ulkopuolisen antamaa turvaa, ei siis minkäänlaista toisen tahon varassa elämistä, ei missään muodossa. Ei puolison tuloilla, ei yhteiskunnan tuilla, ei työntekijänä. Menestys alkaa siitä kun pyrkii niin omavaraiseksi kuin suinkin on mahdollista, kaikilla elämän osa-alueilla.
Ja tässä kohtaa tulemme siihen valintaan, että missä tämä omavaraisuus sitten parhaiten onnistuu? Ei ainakaan Suomessa, valitettavasti. Ei henkisen ilmapiirin eikä politiikan takia.
Harvinainen ammatti on juuri se millä pääset eteenpäin. Sillä saat itsesi asemaan, mitä muilla ei ole, joten älä dissaa tätä mahdollisuuttasi. Käytä se mielummin omaksi hyväksesi.