Suomi on "kaksikielinen maa," sitä hoetaan ja sillä perustellaan pakollista ruotsin opetusta.
Perustuslaissa ei ole termiä kaksikielinen maa, vaan on kaksi kansalliskieltä suomi ja ruotsi.
Suomessa ei ole koko maassa voimassa tuo kahden kansalliskielen perustuslaissa oleva määritelmä, koska suomen kielellä ei ole mitään virallista asemaa Ahvenanmaalla. Siis Ahvenanmaa on ainoastaan ruotsinkielinen, joten suomen kielellä ei ole kansalliskielen asemaa kuin Manner-Suomessa. Joten sillä perusteella ei Suomi ole "kaksikielinen maa", jos tätä termiä halutaan käyttää, ja silloin myös perustuslaiassa määrittellyt termit kansalliaskieltet ovat virheellisiä. Perustuslaissa pitäisi olla teksti: Suomessa on kaksi kansalliskieltä suomi ja ruotsi Manner-Suomessa ja ainoastaan ruotsi Ahvenanmaalla.
Tarkoittaako "kaksikielinen maa" sitä sitten, että Suomessa on vain suomea ja ruotsia puhuvia? Tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa, Suomessa puhutaan jo yli 200 eri kieltä, eli tämän perusteella Suomi on "monikielinen maa." Muun kuin suomen ja ruotsin kieltä puhuvia on arviolta jo yli 400 000 vuonna 2020, jopa venäjänkielisiä saattaa olla 100 000.
Tarkoittaako sitten kaksikielinen maa sitä että kaikki suomen asukkaat puhuvat sekä suomea ja ruotsia. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Suomenkielisistä ehkä vain n. 5% puhuu jotenkuten (suomen)ruotsia, taas vastaavasti ns. suomenruotsinkielistä puhuu suomea hyvin n. 80%. Mutta Suomessa asuu taas vastaavasti ja yhä kasvava joukko ihmisiä jotka puhuvat kahta/kolmea kieltä, esim. suomi/englanti, venäjä/suomi, viro/suomi, somali/suomi, arabia/suomi jne.jne.
Loppupäätelmä: Suomi ei ole millään muotoa "kaksikielinen maa", sillä termillä pakkoruotsin perustelu on täysin järjetöntä. Vain ne jotka eivät tunnusta tosiasioita ja elävät menneisyydessä, vain heille on jäänyt päälle joku käsitys vanhoillisesta Ruotsin vallasta. Tulkaa jo 2010 luvulle.
Perustuslaissa ei ole termiä kaksikielinen maa, vaan on kaksi kansalliskieltä suomi ja ruotsi.
Suomessa ei ole koko maassa voimassa tuo kahden kansalliskielen perustuslaissa oleva määritelmä, koska suomen kielellä ei ole mitään virallista asemaa Ahvenanmaalla. Siis Ahvenanmaa on ainoastaan ruotsinkielinen, joten suomen kielellä ei ole kansalliskielen asemaa kuin Manner-Suomessa. Joten sillä perusteella ei Suomi ole "kaksikielinen maa", jos tätä termiä halutaan käyttää, ja silloin myös perustuslaiassa määrittellyt termit kansalliaskieltet ovat virheellisiä. Perustuslaissa pitäisi olla teksti: Suomessa on kaksi kansalliskieltä suomi ja ruotsi Manner-Suomessa ja ainoastaan ruotsi Ahvenanmaalla.
Tarkoittaako "kaksikielinen maa" sitä sitten, että Suomessa on vain suomea ja ruotsia puhuvia? Tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa, Suomessa puhutaan jo yli 200 eri kieltä, eli tämän perusteella Suomi on "monikielinen maa." Muun kuin suomen ja ruotsin kieltä puhuvia on arviolta jo yli 400 000 vuonna 2020, jopa venäjänkielisiä saattaa olla 100 000.
Tarkoittaako sitten kaksikielinen maa sitä että kaikki suomen asukkaat puhuvat sekä suomea ja ruotsia. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Suomenkielisistä ehkä vain n. 5% puhuu jotenkuten (suomen)ruotsia, taas vastaavasti ns. suomenruotsinkielistä puhuu suomea hyvin n. 80%. Mutta Suomessa asuu taas vastaavasti ja yhä kasvava joukko ihmisiä jotka puhuvat kahta/kolmea kieltä, esim. suomi/englanti, venäjä/suomi, viro/suomi, somali/suomi, arabia/suomi jne.jne.
Loppupäätelmä: Suomi ei ole millään muotoa "kaksikielinen maa", sillä termillä pakkoruotsin perustelu on täysin järjetöntä. Vain ne jotka eivät tunnusta tosiasioita ja elävät menneisyydessä, vain heille on jäänyt päälle joku käsitys vanhoillisesta Ruotsin vallasta. Tulkaa jo 2010 luvulle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä tarkoittaa termi "Suomi on kaksikielinen maa"?
VASTAUS:
Se tarkoittaa käytännössä vahvaa eriarvoisuutta ja sitä että Suomessa on kahden kerroksen väkeä.
Tässä pieni yhteenveto vastauksen tueksi:
Ruotsinkielisten suosinta sen kun vahvistuu
Aikaisemmin esim. vuonna 2006 ruotsinkielisiä oli keskimäärin alle 3 200 yhtä ikäluokkaa kohden (20-vuotiaita oli 3 134, 21-vuotiaita 3 218 ja 22-vuotiaita 3 164 jne.). Samana vuonna yliopistoihin hyväksyttiin 1689 ruotsinkielistä opiskelijaa eli 53 prosenttia ikäluokasta. Vastaavasti hyväksyttiin suomenkielistä opiskelijoista vain 34 - 35 prosenttia ikäluokasta.
Epäsuhdetta huonontaa vielä entisestään se, että Suomen ruotsinkielisiä opiskelee lisäksi 12 % Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden yliopistoissa. Ahvenanmaalaisista nuorista peräti yli puolet opiskelee Ruotsissa.
Mikäli ruotsinkielistä hakijoista olisi hyväksytty vain 35 prosenttia eli suomenkielisten osuutta vastaava määrä, olisi luku vain alle 1150 ruotsinkielistä opiskelijaa vuodessa. Koska näin ei ole, voidaan sanoa, että ruotsinkieliset saavat yliopistoihin noin 500 "ylipaikkaa" vuodessa suomenkielisiin nähden. Siten 10 vuodessa 5000 suomenkielistä on menettänyt opiskelupaikan yliopistossa kiintiöjärjestelmästä johtuen jopa huonommat pääsykoe- ja todistuspisteet saaneille ruotsinkielisille.
Pitkälle 1900-luvun puoliväliin asti tilanne oli suomenkielisten kannalta paljonkin huonompi. Itsenäisyyden alkuajoille asti ruotsinkielisiä valmistui yliopistoista määrällisesti jopa enemmän kuin suomenkielisiä.
Toinen epäoikeudenmukainen syy on se, että suomenkielinen joutuu suorittamaan vaikeahkon ruotsin kielikokeen todistaakseen ruotsin osaamisensa, jos suomenkielinen hakeutuu ruotsinkieliseen koulutusohjelmaan. Ruotsinkielinen ei tietenkään joudu vastaavaa suomenkoetta suorittamaan hakiessaan suomenkieliselle linjalle.
Miksi saman annetaan jatkua ja jopa vahvistuvan?
Opetusministeriön uusin suunnitelma yliopistojen aloituspaikkamääriksi vuodelle 2012 jatkaa samaa enemmistöä syrjivää linjaa. Suunnitelmassa on edelleen varattu ruotsinkielisille täysin ylisuuri osuus korkeimman asteen opetuksesta Suomessa.
Opetusministeriö on varannut ruotsinkielisille 7 prosentin osuuden yliopistopaikoista, vaikka ruotsinkielisten nuorten (20-24-vuotiaiden) osuus oli vuonna 2006 vain noin 4,8 prosenttia koko maan vastaavasta ikäryhmästä.
Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 16,2 prosentin ruotsinkielinen osuus. Näin suuri yliedustus johtaa siihen, että jatkossakin julkishallinnon ja liike-elämän johtopaikoille sijoittuu liikaa ruotsinkielisiä - aivan kuten ennenkin historiamme aikana.
Sen sijaan ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulutason koulutuspaikkoja on ruotsinkielisille varattu vain 4 - 4,5 prosentin osuus. Tämä lienee eräs selitys sille, miksei vanhainkoteihin ja sairaaloihin riitä ruotsinkielisiä työntekijöitä. Hoitohenkilöstön vajetta yritetään paikata suomenkielisillä työntekijöillä, joilta Hélène Rotkirch ja Johanna Wikström vaativat ensiluokkaista palvelua ruotsiksi.
Yliedustus johtotehtäviin
Korkeakoulukiintiöillä on pidetty ruotsinkielisen väestönosan koulutustaso muun väestön tasoa korkeammalla. Koulutusetu on taas merkinnyt vuosikymmenien saatossa väestöosuuteen nähden yliedustusta korkeimmassa virkamiehistössä ja yritysjohdossa. Lisäksi liian moni suomenkielinen on menettänyt paikan ruotsinkielisille kiintiöekonomeille, kiintiölakimiehille ja kiintiömaistereille.
Myös suhteeton kielitaitovaatimus poikii työpaikkoja kielivähemmistön edustajille, koska heidän ruotsin kielen taitonsa saattaa painaa enemmän kuin henkilöiden muu pätevyys. Yle on esimerkki työpaikasta, jossa ruotsin kielen taidon merkitys korostuu liiaksi. Yle onkin palkannut suomenkieliselle uutis- ja ajankohtaisohjelmapuolelle suhteellisesti paljon ruotsinkielisiä toimittajia.