Muilla tytöil ongelmii poikiin tutustumisessa?

Mulla on ihan sama ongelma paitsi oon vaan poika. Hävettää aina kun joku tyttö tulee puhumaan niin alan änkyttämään ja puhumaan epäselvästi, välillä en uskalla sanoa sanaakaan mikä on vielä nolompaa. Eli aloittaja et ole yksin tässä maailmassa.

mul on iha sama ja nii hiton ärsyttävä .. pojat puhuu mun parhaille kavereille muttei mulle kosk meen iha lukkoo tai sanon jotai iha outoo .. apua kaipaan kans !

Jes, en ole ainut sönkkö maailmassa!


C'mon, aika yleistä että ihminen nuoruusiässä menee lukkoon vastakkaisen sukupuolen edustajan lähestyessä ja jutellessa.

Itse olen ollut arka ja ujo syntymästäni asti ja yläasteella halusin tulla rohkeammaksi ja avoimemmaksi, mutta se ei ollut minua joten lukion alettua olen oppinut olemaan ujo ja arka tyttö ihan rauhassa. Tottakai se välillä on rasite kun haluaisi tutustua uusiin ihmisiin, mutta ei vain kykene. Mutta ajan kanssa tai yhteisten kaverien tai netissä juttelun kautta saan vähitellen rohkeutta. Luulen, että kun tekin nyt myönnätte ujoutenne ja hyväksytte itsenne sellaisina, voi olla että joskus kun olette oikeassa paikassa oikeaan aikaan, löydätte itsenne juttelemasta kiinnostavalle henkilölle ja nauravan toistenne jutuille. Ja muistakaa, joistakin ujous on vain suloista!

Mul o iha sama onglema :DD ujous tuli ku yks juttu tapahtu ja sit ku jotku pojat o puhunu mulle nii mä muutun iha punaseks ja vaa puhun jotai siihe :DD mut mul o sillai et ekal kerral ku nään jonku ja puhun sille oon nolo :DD mut sit mitä enemmä mä nää sitä ja hengaan nii sitä "kotosammaks" xD alan tuntee itteni ja en enää oo nii awkward ja puhun enemmä :) jotku sanoo et se o söpöö mut ei se ain oo :D

Minä olin tuollainen, mutta parhaan kaverini kanssa voin vaikka lentää kuuhun! (supersankari kuva) :D

Joo siis... Minä menin helposti lukkoon ihan siitä, että poika katsoi minua... :/

Sitten oli sellainen vaihe, että minä vain kaaduin maahan jos joku poika puhui minulle... Jalat vain petti ja olin hirveän punainen.

Nyt olen oppinut rentoutumaan poikien lähellä ja olen jopa 3 pojan paras kaveri! No joo 2 niistä on homoja ja 1 poikkis mut joo... :3

Miettikää mikä siinä vastakkaisessa sukupuolessa niin jännittää?
Pelkäättekö jotain?
Tähän ei ole oikein muuta ratkaisua kuin kerätä rohkeutta, ymmärtäkää ettei pojissa/tytöissä ole mitään pelättävää. Heille voi puhua ihan samalla tavalla kuin kaverillekkin.
Joskus sanat menevät sekaisin, mutta ei siinä ole mitään noloa, yleensä kavereidenkin kanssa saattaa joskus sanoa jotain väärin ja kaverit nauravat. Mutta nauru on hyväntahtoista ja iloista, ei ilkeää.
Ottakaa vaan ihan rennosti;)

mullakin on vähän tota samaa vikaa /: tuun iha punaseks jos joku poika kenest esim. tykkään tai on hyvännäköne jne. puhuu mulle. mutta jos puhun jätkille ketkä on ihan vaa kavereita jne. niin en punastu ;o

No mä oon tyttö ja mun mielest pojille on paljon helpompi puhua ehkä sen takii ku aloin olee poikien kaverina ni mun kaverit oli liian kateellisii kestämää sitä vaa yks tyttö kaveri jäi.

Mullakin sama vika :( Se on tosi häiritsevää, tunnen monia tosi mukavia poikia, mutten koskaa saa niistä enempää ku tuttuja kun en uskalla puhua niille. En edes pidä itseäni ujona, pystyn jutella helposti täysin tuntemattomien ihmisten kanssa luontevasti (kunhan eivät ole ikäisiäni poikia) ja tutustun uusiin ihmisiin nopeasti.

Olin pienenä tosi sosiaalinen ja mulla oli paljon kavereita, myös poikia, mutta kun menin 3 luokalle, silloinen paras kaverini vei kaiken huomion itseensä ja tavallaan pakotti mut siihen ujon rooliin, oon kyllä päässy siitä eroon, mutta pojille puhuminen tuntuu edelleen mahdottomalta :/
Help?