omituinen syömishäiriö

Moi Ville! :) Ihan kokonaan en sun videota nähnyt,pari minuuttia jäi joka kerta uusiks yrittäessänikin lopusta pois, kun puhelin veti pökkiin. No, pääpiirteittäin kuitenkin. Ensimmäisenä saat multa mielettömästi pisteitä, oot valtavan rohkea nuorimies, ja tällä avautumisella voin todellakin uskoo sun hädän ja huolen itsestäsi, ja sen kirkuvan avuntarpeen. Tunnistin itseäni jonkun verran. Lapsuudesta lähtenyt koko munkin syömishäiriökierre. Kiukuttelun takia jätettiin lautanen kattamatta, einekset ja vanukkaat jäi vain haaveiks ("myrkyllisiä", kuulemma), ja jätettyäni lihan pois oli mulle tarjolla usein vain pelkkää perunaa, jne... Mulla on koko ikäni (siinä 40v. kieppeillä) ollut ongelmia syömisen ja kaiken ruokaan liittyvän kanssa: anoreksia, bulimia, ortoreksia, bed, ja lisäksi masennusta ja ahdistus- ja paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden fobiaa. Ja päihteiden sekakäyttöongelmia... Koko paletti syytä ja seurausta keskenään. On ollut pitkiä kausia, että oon syönyt parikin viikkoa tasan samaa, esim. tonnikalaa&porkkanaa, kanaa&parsakaalia, pekonia&munia, nakkeja&hernemaissipaprikaa. Ja se jopa normaaleimmasta päästä... Mä suosittelisin sulle että menet lääkäriin. Pyydät lähetteen labraan, ihan kaikki mahdolliset veri- ja virtsakokeet. Noin ykstoikkosella ruokavaliolla sulla voi olla kolesterolia, alhanen hemoglobiini, vitamiininpuutoksia, liikaa natriumia yms... Ravitsemusterapeutti vois olla mukana auttamassa, siihenkin tarviit lähetteen. Ihan psykologillakin käyntejä voisin suositella, ensimmäisen kanssa jos juttu ei suju, pyydät päästä toiselle. Resurssipula joka kaupungissa, mutta sulla on oikeudet potilaana/asiakkaana. En yleensä puhu pillereiden puolesta, mutta olin vahvasti huomaavinani sulla ruokaan liittyvää ahdistus-/paniikkihäiriötä, neuroottisuutta ja fobiaakin. Mulla auttoi miedohkot bentsot (Medipam 5mg 1-3/pv, tarvittaessa) suoriutumaan esim.kauppareissuista, jotka niin usein kauhunsekaista farssia ja yhtä usein täysin ylivoimasia. Toipilas ja häiriöinen olen edelleen, mutta paremmin menee. Mielialalääkkeitä lääkärit ovat hanakasti määräämässä, ja jotkut saaneet niistä apua, toiset pelkkiä haittavaikutuksia, itse molempia, ja pameilla kun pärjään, on henkkoht vakaa päätös olla ssri-mömmöjä käyttämättä. Toivottavasti saat lisää vastauksia, enhän mä voi absoluuttista tee-just-näin-ohjetta olla antamassa, saman- ja täysin erilaisten ongelmien kanssa kun tässä painitaan. Jotakin apua jos tästä on, niin hyvä. Neuvoa haluaisin kovasti, ja jos olis rahkeita vallan "pelastaakin". Sympaattinen olet, ja kaikkea mahdollista hyvää sulle toivon! Yksin et ole, mikä olkoon vertaistukea, vaikkakin typerällä kliseellä. Yrittänyt olen, sekavalla sepustelulla, mutta korostaisin ja alleviivaisin vielä, että ammattilaisen apua sun on haettava, psyykkisen ja somaattisen puolen, netistä voi löytää keskusteluryhmiä, ja voithan sä alkaa pitää blogiakin, vaikka lukija- ja kommentoijamäätä ei niissä huima olekaan. Tohon sun ongelmaan kuitenkin paras saada ihan live- face to face -kontakti ihmiseen. Matka voi olla pitkä ja raskas, mutta sisulla ja määrätietoisuudella, sun terveys kyseessä ja koko elämä edessä. Voimia, Ville!!! :) Ja hyvää juhannusta myös!

Ohjelma "Syöpöt" käsittelee tuonkaltaisia syömishäiriöitä. (Oliko LIV vai mikä kanava...)
En ala spekuloimaan syitä(nykymaailma, yli-makuhermot, ym...?) .

Itsellä ei ole tuota, mutta kirjakaupasta löydetty värikäs kirja kyllä inspiroi hedelmiin ja vihanneksiin - kuvilla.
- Tämä tuskin auttaa, mutta kerron kirjan: "Voimaruokaa hyvään arkeen - Kunto plus."

Tollona tietysti ajattelen, että "mitäs jos salaa pari kuutiota kerrallaan piilottaisi ruokaan?" - Tietysti tuossa kohtaa minun täytyisi ajatella muitakin. - Olet aikuinen ja kykenet elämään ilman palvelijoita/ syöttäjiä.

^ aijoin sanoa samaa tosta Syöpöt-sarjasta, katoppa vaikka muutama jakso, arkipäivisin Liviltä klo.13 tai sitten netistä.
En osaa neuvoa mitä tossa tilanteessa voi tehdä, mutta syöpöissä ainakin joitakin helpottaa silmien sitominen ja sitten maisteleminen. Ja potilaat pääsevät psykologille puhumaan syömisen peloistaan.
Hirveesti tsemppiä, anteeksi, en osaa tän paremmin neuvoa.. olet älyttömän rohkea, koita selvitä tästä näin!

Ensinnäkin ihan mahtavaa että oot näin rohkeesti lähteny hakemaan apua netistä! Kuten nimim. veteraanikin sanoi, suosittelisin sulle todellaki ihan ammattiapua, eikä vaan ravitsemusterapeutin vaan ihan psykologin/psykoterapeutinki kans. Oon ite kitkutellu syömishäiriöiden kans koko elämäni (tosin ihan erilaisten ku mitä sulla on), ja vasta nyt parikymppisenä oon alkanu saada apua mun ongelmiin. Oon nyt tajunnu että ei ne ongelmat katoa mihinkään jos vaan itekseen yrittää opetella niistä eroon. Näin isojen ongelmien taustalla on AINA jotain syitä, jotka täytyy saada käsitellä kunnolla jonku ammattiauttajan kans, ennenku niistä voi päästä lopullisesti eroon. Sullaki on ehkä jotain syömiseen liittyviä traumoja menneisyydessä, ja mä oon ehdottomasti sitä mieltä että ne pitäis saada selvitettyä. Jos et oo tähänkään mennessä onnistunu itekses pelkällä ittes pakottamisella ja yrittämisellä, nii tuskinpa onnistut tulevaisuudessakaan ilman kunnon apua. Eli mun neuvo sulle on se että hakeudu sun alueen psykiatrian poliklinikalle ja kerro siellä kaikki toi mitä kerroit videollaki, nii saat kunnon apua, jota todella ansaitset

Moikka!

En oo kerenny vastailemaan teille mitään, mutta SUURI kiitos kaikista rohkaisevista vastauksista! :) ne ovat piristäneet oloani suuresti!

Syöpöt sarjaa olen seuraillukkin itse hieman ja siellä on paljon samanlaisia ihmisiä kuin minä. Tein jopa pientä tutkimustyötä tähän syömishäiriööni ja selvisi ettei tätä häiriötä ole edes ulkomailla luokiteltu vielä syömishäiriöksi. Mutta kuitenkin sille on nimi ja hyvät selitykset (Selective eating disorder = Selektiivinen syömishäiriö). Tällä hetkellä en pääse hakeutumaan hoitoon, koska kaikki paikat ovat lomilla, mutta heti opiskeluterveydenhuollon auetessa on tarkoitukseni lähteä hoitamaan tätä.

Tietääkö kukaan mitä opiskeluterveydenhuollon kautta tulee maksuja? Lisäksi minua hieman epäilyttää mennä psykiatrille ja/tai ravitsemusterapeutille, koska minulla on niistäkin hieman huonoja kokemuksia nuoruudesta, mutta koitan silti hyvillä mielin ja avoimin mielen lähteä hoitamaan tätä.

Kiitos vielä kaikille kaikista vastauksista! :)

En oo mikään asiantuntija enkä oikeestaan osaa autaa mutta toivon sulle hyvää jatkoa ja toivottavasti paranet. ♥

-14 vuotias lievästä syömishäiriöstä kärsivä tyttö

Hei ap!
Itse nostan hattua siitä, että tiedstat ongelmasi ja haluat apua. Hae vain rohkeasti apua! En enempää osaa valitettavasti neuvoa, mutta olet valtavan rohkea nuori mies! Tsemppiä!
Itse sairastan anoreksiaa, joten tietyllä tavalla tiedän, mit elämä syömishäiriön kanssa on

Olen itse sairastanut bulimiaa yli 3 vuotta, ajoittain hyvinkin vakavana. Olen aina ollut myös hyvin nirso ruoan suhteen, mutten koskaan ole ajatellut sen olevan mitään suurempaa. Videosi katsominen sai minut tajuamaan, että ehkä nirsoiluni on myös eräänlaista syömishäiriötä, vaikkei se minulla niin pahaa olekkaan kuin vaikka sinulla. Itse pystyn nykyään) maistamaan uusia ruokia, mutta oma ruokailuni on suhteellisen yksipuolista. Kotona teen ehkä kolmea erilaista ruokaa, mitä syön aina vuorotellen. Syömishäiriöstä parantuminen on pitkä prosessi, pitää vaan uskaltaa maistella uusia ruokia, miten pahalta se tuntuukin. Pieni määrä riittää aluksi, eikä haittaa, vaikka joutuisit tuijottamaan ruokaa puoli tuntia ennen suuhun laittamista. Ihan rauhassa vaan.

Opiskelen itse Tampereen seudun ammattiopistossa (ja olen saanut käsityksen, että sinä opiskelet myös?) ja meillä oli muistaakseni th käynnit n. 12€/3krt. Lääkäri- ja psykologikäynnit eivät olleet ainakaan paljoa siitä kalliimpia. Elikkä varmaan edullisemmaksi tulee hyödyntää opiskelijaterveydenhuoltoa.