Tarinani on tyypillinen: ala-asteella joskus 1990-luvun alkupuolella olin normaali, ujohko lapsi, jota kukaan ei kiusannut ja kavereita oli. Sitten yläasteelle siirtyessä aloin jännittää äärimmäisen paljon. Voidaan puhua vakavasta sosiaalisesta fobiasta, johon liittyi äärimmäisen kiusallisia oireita. Aloin punastella, hikoilla ja jännittää hartioitani, änkyttää.
Jokainen sosiaalinen tilanne alkoi tuntua helvetiltä, koulupäivät olivat perseestä ja olo oli tukala joka ikinen sekunti. Ahdisti, puristi ja masensi. Eristäydyin. Minua alettiin kiusata. Ja siihen oli syynä se, kun punastelin, hikoilin ja änkytin koulutovereitteni keskuudessa. Tämä tietenkin johti lisääntyneeseen hikoiluun, punasteluun ja änkyttämiseen. Ja lumipallon tavoin se vain paheni.
No joo, pointtina ehkä tässä koko mun avautumisessa on se, että vaikka kiusaaminen voikin johtaa sosiaalisten tilanteiden ja ahdistuneisuuden syntyyn, homma toimii myös toisin päin: sosiaalinen ahdistuneisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelon oireet saattavat johtaa kiusaamiseen itsessään.
Tässähän ei sisänsä ole mitään ihmeellistä, Kautta aikain ihmisiä on kiusattu erilaisita vioista. Yksi äärimmäisen hyvä esimerkki on änkyttäminen, johon ei itsessään saata liittyä ahdistuneisuutta. Mutta kun änkyttäjää riittävän pitkään kiusataan puheviasta, saattaa tälle ihmiselle muodostua myös sosiaalisten tilanteiden pelko eli ns. sosiaalinen fobia.
No joo, sanotaan, että näin aikuisiällä kärsin edelleen vaikeasti näistä oireita. Ja mun on todellla vaikeaa luottaa ihmisiin ja saatan oireilla vaikeastikin. Onko muilla vastaavaa kokemusta nimenomaan oireista kiusaamisesta?
Jokainen sosiaalinen tilanne alkoi tuntua helvetiltä, koulupäivät olivat perseestä ja olo oli tukala joka ikinen sekunti. Ahdisti, puristi ja masensi. Eristäydyin. Minua alettiin kiusata. Ja siihen oli syynä se, kun punastelin, hikoilin ja änkytin koulutovereitteni keskuudessa. Tämä tietenkin johti lisääntyneeseen hikoiluun, punasteluun ja änkyttämiseen. Ja lumipallon tavoin se vain paheni.
No joo, pointtina ehkä tässä koko mun avautumisessa on se, että vaikka kiusaaminen voikin johtaa sosiaalisten tilanteiden ja ahdistuneisuuden syntyyn, homma toimii myös toisin päin: sosiaalinen ahdistuneisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelon oireet saattavat johtaa kiusaamiseen itsessään.
Tässähän ei sisänsä ole mitään ihmeellistä, Kautta aikain ihmisiä on kiusattu erilaisita vioista. Yksi äärimmäisen hyvä esimerkki on änkyttäminen, johon ei itsessään saata liittyä ahdistuneisuutta. Mutta kun änkyttäjää riittävän pitkään kiusataan puheviasta, saattaa tälle ihmiselle muodostua myös sosiaalisten tilanteiden pelko eli ns. sosiaalinen fobia.
No joo, sanotaan, että näin aikuisiällä kärsin edelleen vaikeasti näistä oireita. Ja mun on todellla vaikeaa luottaa ihmisiin ja saatan oireilla vaikeastikin. Onko muilla vastaavaa kokemusta nimenomaan oireista kiusaamisesta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.