Yli 40 vuotta olen ollut naimisissa miehen kanssa jonka yleisin sana on minä.
Alkuun tuntui mukavalta kun mies on niin itsevarma ja osaa ja tietää kaiken. Aikojen saatossa se on alkanut ottamaan päähän, ja nyt viimeaikoina entistä enemmän.
Minä tiedän, minä osaan, minä hoidan, minä rakensin talon, minä rakensin kesämökin ym ym. Asiahan ei noin yksiselitteinen ole, olen ollut kaikessa mukana tekemässä oman osuuteni parhaani mukaan.
Esim. autolla ajaessamme kysyn joskus missäpäin se paikka on jonne menemme niin vastaus on: minä tiedän.
Vanhemmiten iän myötä tämä ihmeellinen käytös on vain lisääntynyt.
Antakaapas hyviä neuvoja jos niitä nyt yleensä on olemassa. Hyvää juhannusta kaikille!
Alkuun tuntui mukavalta kun mies on niin itsevarma ja osaa ja tietää kaiken. Aikojen saatossa se on alkanut ottamaan päähän, ja nyt viimeaikoina entistä enemmän.
Minä tiedän, minä osaan, minä hoidan, minä rakensin talon, minä rakensin kesämökin ym ym. Asiahan ei noin yksiselitteinen ole, olen ollut kaikessa mukana tekemässä oman osuuteni parhaani mukaan.
Esim. autolla ajaessamme kysyn joskus missäpäin se paikka on jonne menemme niin vastaus on: minä tiedän.
Vanhemmiten iän myötä tämä ihmeellinen käytös on vain lisääntynyt.
Antakaapas hyviä neuvoja jos niitä nyt yleensä on olemassa. Hyvää juhannusta kaikille!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Yleensä oman roolin ylikorostus on merkki jonkinlaisesta alemmuudentunteesta, ehkä työssä tai sosiaalisessa ympäristössä koetusta, jota sitten pitää ylikompensoida niissä piireissä missä se yleensä on mahdollista, tavallisesti omassa perheessä.
Kaveri on vain perso kehumiselle ja kai sellaista kitsaasti elämässään saanut.
Jos välirikko teille tulisi, puokkiin tuo elämän mittaan kertynyt jaettaisiin ihan minäminäjankutuksesta huolimatta. Toinen asia on, että pelkästään tuon takia ei välejä katkaista kannata, osoittaa vain että alemmuuskompleksi alkaa tarttua molempiin osapuoliin.
"kyökkisykolooki"
Entä jos edessä on kohdun-laskeuma-leikkaus?
Kannattaako se maksattaa ensin yhteisestä potista?
H.
:))))
Hyvä oivallus :)
Minusta kasvojenkohotusleikkauskin kannattaisi ensin teettää ja maksaa. Sitten vaan uutta minäminää katselemaan ://
Itsensä voi muuttaa aivan erinäköiseksi ja katsoa tunnistaako kukaan.
No onpa tosi ihmeellistä käytöstä, kun sanoo minä.
Narsissihan tuon täytyy olla.
Minä, ups, lipsahti minä, en osaa mitään neuvoja antaa, kuulostaa niin vaikealta tilanteelta.
Hyvää Juhannusta sinulle ja miehellesi myös.
Ja voimia.
Potkaise persieelle, ja lähde omaan suuntaasi!
Narsissin kanssa en alkaisi kulkemaan samaa polkua edes metrin vertaa.
40 vuotta, ja ihan suotta?
"Juhannus on meillä herttainen"
Mitähän se sinun oma kulta parhaillaan ajattelee?
Tällä hetkellä katselee telkkarista uusintaelokuvaa.
Ajattelee, mitä ajattelee. Minä en ole ajatustenlukijakurssia vielä käynyt.
Ja minun mieheni ei ole narsissi.
Hänellä on hyvät aivot, tosi toimivat ja ajanmukaiset.
"Mutta kun minä tykkään!" sanoo mies ruuista jotka lääkäri on kieltänyt. Narsistilta ei sa kieltää mitään. Toisen pitää estää sitä käsin ja puhein. Niinb loppuun väsynyt olen.
Eikö jokainen päätä kuitenkin loppupeleissä itse mitä tuosta naaman alaosassa olevasta aukosta sisään syytää. Se pitää llähteä itsestä ja omasta haliusta, ei toisten.
@suututtaa65
Samoin meillä! Mies rakensi talon y.m., vaikka minä kaivoin silloin käsipelillä pohja kaivantoja (täytyi säästää), koska hänellä oli selkä kipeä, naulasin seiniä, levitin lastuvilloja, koska olin pienempi ja mahduin paremmin sinne laipioiden alle!?!
Olin säästänyt myös "raholoita", että paljon ei lainaa tarvittu, mutta sitten ilmenikin, että en ollut tehnyt mitään ja talo on hänen...silloin kun riitaa tuli???
Nuo autoilut onkin tuttua, koska silloin hän tiesikin, koska oli "matkarakastaja raju", siis kiersi ympäri Suomea työnsä puolesta.
Toki juoppokuskina sain olla, mutta silloin hän oppi pitämään suukkinsa kiinni, sillä kerran jätin hänet autoineen tielle, kuten veljenikin.
Minun vikani on kai se, että itsekin olen hyvin omatoiminen, joten olin vaarana hänen pätevyydelleen.
Koskaan en saanut esim. mennä pilkkomaan puita, vaikka olisi ollut kuinka suuri kasa, mutta lapsuuskodissani sain sitä harrastaa......vaikka olikin sitten kirveen - haravan- ja hangon varret poikki!!
Tätä en suosittele kaikille, mutta kun minä olin tarpeeksi kuullut tuota "kaikki on minun" ja "minä tiedän kaiken", niin minähän lähdin. Siinäpä sitten rukoili tulemaan takaisin, mutta silloin jo osasin sanoa kylmästi sen "ein"! Mieheni ei todellakaan osannut kuvitella, että minä pärjäisin yksin eläkkeelläni!
Oikein teit ja oikea oli diagnoosisi.
No tuota.........................
Tangoon tarvitaan aina kaksi. Minä en uskaltaisi ottaa kantaa tekikö joku oikein tai tekikö väärin, kuultavana on vain toisen osapuolen kertomus.Viaton ei liene kumpikaan.
Kukin elää omaa parisuhdettaan antaen ja ottaen ja joutuu myös itse tekemäään päätökset omista kokemuksistaan käsin. Kyse on siis "meistä", ei vain "minusta" Siitä lähdetään. Diagnoosin teko kuuluu myös muille kuin meille palstalaisille. Siihenhän yleensä tarvitaan tietyt tutkimukset ja meillä ainakaan useimmilla ei siihen riitä koulutus.
En väitäkään etteikö sitten vikaa itsessäni ole, yksi vika on varmaan alistuminen. En juuri vastaan ole sanonut, niellyt vaan kaiken ja nyt huomaan että se on patoutunut sisälle. Paljon aikaisemmin olisi pitänyt puuttua asioihin , toivon vain että osaisin kuulemani antaa mennä toisesta korvasta ulos.
Muistan lapsuudestani sen kuinka äitini oli ilkeä anoppiaan kohtaan ja se oli lapsesta ikävää kuultavaa. Mummoni oli hyväsydäminen ja lämmin ihminen, ei koskaan sanonut äidille pahaa sanaa, vaikka aihetta olisi ollutkin. Tästä opin silloin aikanaan " viisaampi vaikenee" Tideä sitten onko oikein tai väärin.
Kiitokset kaikille kantaa ottaneilla ja hyvää kesän jatkoa!
"suututtaa65"
Ihmiselo on monimuotoista ja et sinäkään miehesi kanssa yhteen mennessäsi tiennyt että mikä lopulta on tämä lopputulos. Eikä miehesikään toiveissa varmaan ollut että yhteiselo menee metsään. Elämä selviää vain elämällä :).
Ei kai sinussa sen kummemmin vikaa ole kuin miehessäsikään.
Lisäksi toisen käyttäytyminen mahdollistaa ja ruokkii toisen käyttäytymistä. Joku viisas onkin sanonut että toista ei voi muuttaa, vain itseään voi. Miten se sitten vaikuttaa suhteessa toiseen, jos toinen on kovin dominoiva? Mutta kai sitä pitää vaan itse kunkin miettiä ja oivaltaa että opissa se on linnunpoika tuulessa, oppia ikä kaikki.
Kannattaisko kuitenkin kuten itse tuossa oivalsitkin, ottaa asiat puheeksi, kertoa miltä tuntuu. Voihan olla että miehesi ei ole edes tullut ajatelleeksi miten asiat koet? Neljäkymmentä vuotta yhteiselämää on pitkä aika, kai siihen liittyy paljon hyviäkin hetkiä?
Lisäksi on varmaan itse kukaisenkin hyvä muistaa että onnellisuus ja tyytyväisyys lähtee itsestä, kenekään et voi velvoittaa tekevän itseäsi onnelliseksi.
Mutta Ilon ja tyytyväiseyyden hetkiä kessäänne :)
Sitä vasta jälkeenpäin silmät aukee kuin jäniksenpojalla.Voi miten tuttuja tapauksia edelliset!
Vielä nykyäänkin törmään asioihin joita eksäni aina moitti, en mitään osannut tehdä oikein.Eilen ulkona vaellessani katkaisin isosta tuoksuvatusta pienen oksan,niin siinäkös jo näin eksäni sormen pystyssä,hän olisi huomauttanut,miksi se piti katkaista?
Hän myös auliina ja niin itsetietoisena armiaasti pyrki järjestelemään kaikkien asioita,oli valittamisen mestari,kirjeitä sinne ja tänne,hänessä ei ollut koskaan mitään vikaa,aina muissa.Hänen oli vaikeaa hyväksyä asioita joissa ei saanut tahtoaan läpi,eikä soittanut koskaan perään jos lähdin ovesta ulos pois tilanteesta rauhan palauttamiseksi.
Minä pyysin aina anteeksi ja olin valmis jatkamaan siitä mihin jäätiin.Hän myrkytti puheillaan kaikki tuttavamme,suojasi oman selustansa,oli kateellinen toisten menestyksestä,edessäpäin niin hyvää pataa mutta oven takana kaikki sai loat niskaansa.
Tätä tarinaa voisin jatkaa pitkälle,mutta näin jälkeenpäin olen todennut että hyvä kun pääsin eroon.
Rauha on laskeutunut ylleni eikä tarvitse jatkaa luonnotonta olotilaa jota ahdisti jokin,mitä silloin en tajunnut.
Kun hän soittaa joskus "tikusta asiaa"-tyyliin, totean vain että kuinka tuota kestin,tyyli ei ole vaihtunut.
Ihmettelen tätä hänen nykyistään,eikö vielä ole huomannut miehen mieltä.
Ehkä hän pitää kiinni,kun sai koukkuun miehen vielä vanhoilla päivillään ; ))
Luulee saaneensa hyvän saaliin.;)
Suku-puoli-aloitukset ovat näköjään pikkuisen kiinnostavia.
Ainakin joillekin puolille.
Aina on jotain tautia parannettava, kohdusta lieroihin.
H.
Uskomatonta että ihmisillä ei ole niin paljon omanarvontuntoa ja rakkautta elämään että kuluttavat aikaansa toisen varjossa.
On vain yksi elämä jotta kannattaa miettiä miten päivänsä käyttää.
minä, sinä, hän?
Surullista, että parhaat vuotesi menetit ennenkuin tajusit.
Parasta sinulle.
Jos on nelkyt vuotta mennyt niin eiköhän se mene loput kaksikymmentäkin?
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, elkä omaa elämääsi siinä rinnalla.
Kaikilla meillä "ihmeellinen käytös" lisääntyy vuosien myötä :).