Että ne kahdenkympin pintaan, vähän alle..
missä iässä parhaat juhannukset?
itse muistelen
26301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hyvä ratsastus-yritys.
Älähän juokse vierailla laitumilla.
Tässä se alku-peräinen:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11535793
H.
Pystyisitkö koskaan vastustamaan omaa pahuuttasi?
"? ? ?"
En osaa sanoa.
Anna minulle aihe ja syy.
Hyvin perusteltuina, pelkkä "sä oot pashaa" ei riitä.
H.
hunksz
Älä yritä siirtää tätä johonkin ruokailu kirjoituksiin, "koska korpin" keittoa ei kukaan voita.
Minun parhaat muistot ovat lapsuuden kodistani, jossa isä aina toi juhannuskoivut portinpieliin, vaikka talomme oli koivujen keskellä.
Sauna vihdatkin, tai siis vastat, saimme poimia ja me lapset aina lauloimme silloin; " Lapsoset silloin kotihaasta, oksasta koivun taittoi.."
Syreenin kukat otettiin kamariin, koska tädit tulivat lomalle ja kaikille oli puhtaat lakanat, mitä ei meillä aina ollut.
Aitta oli siivottu meille lapsille sitten hieman isompina, mutta parasta oli se lipun salkoon nosto.
Siitä isäni piti tiukastin "jöötä", kuinka lippu nostetaan ja kuinka se sitten lasketaan, mutta kaikkien täytyi olla sitä katsomassa. Kyllä me lapset sitten lauloimmekin, koska kunnioitimme isän "sodankäyntiä", vaikka ei hän itse sitä aiheuttanut. Olipahan vain "isänmaan puolesta" vihollista vastaan.
Kokko oli aina, olipa vaikka mikä "palovaroitus", koska meillä ei ollut minun lapsuudessa puhelinta, eikä sähköä, tiestä puhumattakaan.
Kysyjä ilmeisesti kaipaa näitä "kahdenkympin" muistoja, mutta silloin minä olin jo aviossa. Meillekkin kertyi sitten näitä Juhannuksia, jolloin lipun noston jälkeen isäni hoilasi sitä kuuluisaa laulua; Nythän se alkaa se Junannussii ja sitten se alkaa Juha nussii!! Isäni nimi oli Juhana, jota aina Jussiksi kutsuttiin.
Minun muistoissani on vain nuo lapsuuteni Juhannukset, koivun- ja syrenien tuoksuineen, kun tädeille laitettiin kamarit kuntoon.
"nyt ei ole mitään..."
Kun minä korppista kosketan, on kyseessä aina julkea lähentely.
Minä en koskaan viittaa häneen kaukaisesti.
Minä en myöskään sorru enää turhanpäiväisesti keskustelemaan muinaisista asioista, jollen sitten kaivele sieltä jotain huvittavaa, tai huvittavan traagista.
Tarinasi on kuin kopio tuhansista muisteloista.
Onneksi et sortunut evakuoitujen muistoihin.
Meillä on kunnaita joihin iva ei saa koskettaa koskaan.
Älä siis saata itseäsi häpeään.
H.
Kuka ratsastaa ja millä?
"siis missä"
Jonkun toisen siivellä.
Vaikkapa nyt jonkun toisen aloituksen.
H.
Kuten sinä näillä paikasta toiseen kopioiduilla kommenteillasi.
"Siis tässä"
Noon mun omia :)
H.
Siinä ne olivat kahdenkymmenen korvissa alle ja pikkusen yli. Häät olivat juhannusaattona. Siitä tulis nyt neljäkymmentä vuotta, mut jäi 32 vuoteen.
Onhan noita ripoteltu pitkin elämänkaartani. Ei voi panna järjestykseen. Eläkeikäänkin on mahtunut
1943
Samoin ajattelen, ei voi järjestellä, koska elämä kartuttaa kokemuksia eri vaiheissa niin monien vaikuttavien asioiden kautta.
Mutta meille - ilmeisesti kaikille - jää puhtoinen lapsuus ja kihelmöivä nuoruus erityisyytensä vuoksi mieleen.
Mulle lapsuus ja nuoruus merkitsivät paljon toisista huolehtimista. En käynyt nuorten riennoissa kuin vasta opiskeluaikanani pääkaupungissa. Olin töissä ja omaa rahaa voi käyttää juhlimiseenkn. Silloinkin vietin lomani lapsuuskodissani ja lomitin äitiäni. Hänellä oli rankkaa kehitysvammaisen sisareni ja halvaantuneen isäni hoitamisessa. 25-vuotiaana tapasin tulevan mieheni ja juhannukseen kuului telttamatka pohjoiseen. Luoja on ollut armollinen, kun en enää eläkeläisenä ole joutunut omaishoitajaksi. Molemmat mieheni lähtvät nopeasti. Ja kummankin kanssa ehdin viettää monta kaunista juhannusta. Tässä iässä olen vapaampi kuin nuorena. On auto ja voin oikeastaan toteuttaa toiveeni, jos jotain haluan. Sen verran on rahaakin.
Pikku-mukulana ne oli parhaat juhannukset.
Pieni pirtti siivottiin. Seinälle haettiin pihlajan ja koivun oksia. Jopa lattialle levitettiin lehteviä koivun latvaoksia. Tuoksu pirtissä oli mahtava.
Isä haki juhannuskoivut oven pieleen. Oli niin juhlavaa. Siihen aikaan ei muuten sitä pirttiä, eikä ympäristöä pahemmin koristeltu.
Jostakin sitä maitoakin oli haalittu niin paljon, jotta voi aatoaamulla aloittaa punaisen heran keittämisen.
Kuitenkin oli juhannuksessa parasta se, ku sai oikein paperirahan polvihousujensa taskuun. Isän pyörä alle, ohjaustankoon kahden litran maitopääläri. Tangon välistä polkien matka kirkonkylälle voi alkaa.
Kirkolla oli Limonaaditehdas. Sieltä sai ostaa sitä iihaanaa limonaatia koko päälärillisen. Ei sellaista tapahtunut koskaan muulloin, kun jussina.
Pottumaalta sitten kuokittiin uusia pottuja ja pieniä ryvas-sipuleita varsineen.
Maitopotut ja lämmin rieska maistui taivaalliselta.
Sitten koko sakki juhannus-saunaan. Uusilla vihtoilla hakattiin muksujenkin selkää savusaunan lauteilla. Palasaippualla ja harjalla niitä variksensaappaallisia koipia hangattiin puhtaaksi.
Harmillisinta oli kuitenkin se, että kakarat passitettiin saunasta jollakin tekosyyllä, vaikka Isä ja Äiti jäivät saunaan vielä pitkäksi toviksi.
Sai mukulatkin valvoa niin myöhään kun jaksoi. No- se unihan kumminkin tuli jännittävän päivä päälle ihan normaaliaikaan.
Tase-pappa,
Aika nappi kuvaus- meilläkin oli ulkosauna- tuoksuja on jäänyt mieleen ja limonaadien jotenkin aidot maut, ehkä siksi kun niitä sai niin harvoin. Saattoi olla myös ensimmäiset jäätelöt Juhannuksen kohdalla syöty ja Fazerin lakritsat.
Ollaan onnellisia lapsuusmuistoista, nyt tehdään erilaisia lapsuusmuistoja, toivottavasti myös onnellisia.
Lapsuuteni juhannukset olivat kaikkein parhaimmat.
Huoneet olivat pestyt juhannukseksi, aattona äiti leipoi pullaa ja piirakoita, isä toi juhannuskoivut kuistin eteen kuistin oven molemmin puolin.Sisällä maljakoissa tuoksuivat tuomen-/pihlajan-/niittykukat riippuen kevään pituudesta milloin mikin oli ehtinyt kukkaan.
Savusaunassa kylvimme uusilla vastoilla. Puimme uudet kesävaatteet yllemme. Isä nosti lipun salkoon. Kuuntelimme radiota. Sukulaisia tuli kyläilemään, lapsia jäi joskus pidemmäksikin ajaksi, joskus jopa loppukesäksi kunnes koulu alkoi.
Joskus kävimme kylän yhteisessä rantakala-illassa jonne oli kokoontunut naapureita.
Eikös tässä iässä.
Loistava tulevaisuus jo takana..
Käänny ympäri.
Lapsuuden Juhannus muistoja ei korvaa mikään. Savusauna löylyt Aaah... Koivuja tuotiin sisään ja rapun pieliin. Oli kuin koivukuja sisään...
Nytkin hain koivuja sisään, jotenkin kaipaa sitä koivujen tuoksua..
Menee hataraksi muisteluksi.
Luonetjärvi tai Halli -62 -63?
Juhannuksen ilmailu-nytös.
Saab Safir oli silloin ilma-voimien uusi koulutus-kone.
Ja minä olin innokas rakentelemaan sota-koneiden pienois-malleja ja tuleva lentäjä.
Paitsi että sota-lentäjää ei minusta kuitenkaan tullut.
Mutta minä oli ainoa kakaroista, joka tiesi miten Saabin kuomu avataan.
Eikä aikaakaan kun istuin sen ohjaimissa, ja muistaakseni ihailevan-kunnioittavat kakaroiden katseet seurasivat minua 20 sekunttia.
Sitten, päättäväisesti, mutta lempeästi minut lennätettiin ohjaamosta asfaltille kuin leppä-keihäs.
Koneen vieressä olleet rappuset vietiin pois, joten ohjaamoon ei enää päässyt katselemaan.
H.
Mutta parhaat jäi nuoruuteen!
Silloin nuorena kun päästiin mommolaan ja siellä oli kaikki serkut, sedät ja tädit Uudet ihanat juhannukset ovat palanneet nyt taas iäkkäämpänä, nyt tänne mummolaan kokoontuu kaikki lastenlapset sekä lapset puolisoineen.
Aamulla jo lähtivät pitkänmatkalaiset pois ruuhkan alta. Mukavaa oli ja eilen jo aloitettiin tulevan juhannuksen suunnittelu.
Ihaninta oli lapsena (siinä kymmenkesäisenä ja yli) se kun Juhannuksena ei patistettu töihin kahteen päivään. Lapsikin väsyi ainaiseen työntekoon. Jos yksi työ loppui niin heti jo löytyi uusi mihin oli mentävä ja mitä tehtävä, vaikka itse olisi halunnut ihan jotain muuta, uida tai onkia tai soudella tai tehdä sammalesta ja kävyistä kesäleikkejä (navetoita ja lehmiä) tai vaikka sun mitä.
Paras juhannus taitaa olla nyt.
tase-papan juhannus kuvaus on juuri sitä mikä on jäänyt munkin mieleen lapsuuden juhannuksista,eihän nämä nykyajan juhannukset ole mieleen painuvia,päiviä toisten joukossa...omille lapsille aikoinaan yritin järjestää samallaisia muistoja eteenkäsin vietäväksi......lapsuuden muistot ovat rakkaimpia muistoja.............vaikka elämää elän vieläkin suhkoht täysillä......
Alle kahdenkympin oli ne hauskimmat juhannukset. Lapsena muistan, kun tuotiin sisälle koivun ja pihlajan oksia. Ripustettiin oven ja ikkunan pieliin. Ulko-oven pieleen tuotiin koivut ja rappujen eteen iso karhunsammalmätäs. Siinä oli paljasjaloin mukava astella. Se tuntuu nyt juhannusta muistellessa mukavimpana.