Ensimmäinen juhannus ilman omaa äitiä. Ajattelin ennen, että tällä iällä äidin poislähtö olis enemmän helpottavaa, kun tietää ettei häneen enää koske eikä kolota. Nyt huomaan, että äidin poismeno onkin aika iso juttu, vaikka se on ollu odottettavissa jo kauan. Soitin hänelle joka iltapäivä ja kävin joka viikko hänen luonaan. Nyt on aukot niillä kohdin - jäljellä kaipaus ja myös kiitollisuus hyvästä äidistä.
Mutta nyt eteenpäin, sanoi mummo lumessa :)
Mutta nyt eteenpäin, sanoi mummo lumessa :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Niin ne muistot syntyvät.
Tässä niistä parempi versio:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11542405
H.
Kauniisti kirjoitti 1943 laittamassasi linkissä, kiitos vinkistä ja linkistä, kun on enemmän aikaa niin luen hänen tekstejään lisää.
Oma äitini kuoli pian 30 vuotta sitten.
Tuntuu oudolta, että jollakin ikäiselläni vielä äiti elää.
"....--"
Joillakin elää vielä, mutta enää vain harvoilla 60 .
Ja he, joilla äiti on vasta-kuollut, on käytössä ihan toiset palstat kuin tämä meidän.
Täällä lähinnä kehitellään vanhentuviin kohdistuvia iva-provoja.
Säälittävän kauhistuttavaa on, että nuoremmat käyttävät siihen äiti-korttiakin.
Mutta elämä on, eikä se katso mitä sairasta nuoretkin saavat päihinsä.
H.
Osaatko sanoa mitään hyvää, koskaan?
Nouse edes joskus itsesäälisi suosta!
"..--"
Minä olen paljonkin hyvää sanonut.
Joskus säälienkin.
Ihan itse.
Mutta palsta-keskustelu on kuin moottori-pyörän kaasu-kahva.
Sitä kierretään aina sen mukaan miltä edessä näyttää.
H.
Sinun lippasi alta tuskin muita nähdään. Mönä ja mönä.
"---"
Niin, olisipa vielä se pyöräkin.
Vaan ei ole, eikä enää tule, nuoruus-aika on jäänyt jo taa.
Autolla teen enää ihmeitä, mutta aina ilman lakkia ja lippaan vetämistä.
Mökki-teillä on oltava tarkkana, ikinä ei tiedä mitä puskien alta paljastuu.
H.
Otan osaa äitisi poismenon johdosta.
Uskon, että on kaihoisaa, kun ei enää voi iltapäivisin soittaa äidille ja käydä kylässä. Tietysti ottaa oman aikansa, ennenkuin tottuu tilanteeseen.
Oma äitini elää. Oon kohta menossa kauppaan. Puhuin äitini kanssa äsken puhelimessa ja tein kauppalistaa. Haluaa kermarahkamansikkamöössöä.
Teen sitä hänelle, kun ei itse enää kykene (93v). Juhannuksen kunniaksi ostan muitakin herkku-herkkuja hänelle :)
Oikeinko möööööööössöä:)
Eiku tahdon korjata, vetäkää yks Ö veks, niin tuloo pareet sana (mössöä)
"Hei kun keikuskelen"
Älä huoli, tänlaiseen aloitukseen möössökin sopii yhtä hyvin kuin mössö.
H.
Tänää kävin ystävättäreni kanssa äidin haudalla, tuoksuvat pionin oksat laitoin maljakkoon, kaunista. Tämä on neljäs juhannus ilman äitiä. Äiti pysyy aina mielessä ja kaipaus tulee tietyissä tilanteissa. Minullakin oli hyvä äiti. Hyvää juhannusta sinulle.
Osanottoni. Omani kuoli lähes 31 vuotta sitten, olisi nyt 106-vuotias. Luokkatoverini äiti täyttää pian 104 vuotta. Muistelen joskus, en kaipaa kuten jälkeensä poisnukkuneita. Suru vie aikansa.
"1943"
Åiti ei enää paljon painanut.
Jäiseen maahan kaivamani kuoppa painoi enemmän.
Lapio painoi, kun varoin iskemästä isääni mahaan.
Uurnaa yksin laskiessani ajattelin, että ei isäkään enää arkussaan niin paljoa paina, kuin silloin kun hänet siinä laskin.
Mieleni oli kevyt.
Olinhan yksin, Joulu-aatto-aamu vasta alkoi sarastamaan.
Kiersin kaikkien lähinpien sukulaisteni haudat ja kerroin heille kuka on nyt teille tullut.
En surrut.
Tiesin heidän odottavan minuakin.
He eivät koskaan ymmärtäneet turhanpäiväistä lässytystä.
Siksi kirjoitin tässäkin asian niinkuin se oli ja meni.
H.
Hunksz, sä oot pohjimmiltas kyllä aika söötti pojan kossikka.
Mä oon 62 v ja oma äiti kuoli nyt kuukausi sitten. Olen vielä sisarusparvesta nuorin.
Mättääkö matikka, kun kirjoitit että tää palsta on vaan 60 ikäisille!
Kiitos kaikille keskusteluun osallistujille. Tuli hyvää lohdutusta:) Kyllä varsinkin entisajan äidit ovat muistelemisen ja kiitollisuuden arvoisia . Kuten kaikki kiltit ihmiset.
Mukavaa juhannusta itse kullekin.
Pikku täsmennys, kaivoitko uurnalle parinmetrin syvyisen kuopan kun pelkäsit isääsi vahinkoittavan?
Kyllä hän kaivoi. Hunzkin lapiossa ja kaikessa mitä hän tekee ja sanoo on 2 - 3 metriä väljää :D
Onks se samaa ku lapinlisäksi sanotaan ,esim rehellinen lapinmies hiihdossa?
"koti-kiusattu"
Tarina on totta, mutta siinä on pikkuisen hunksin taiteellisuutta mukana teho-keinona.
Aina nuo juttuni herättävät kuoleman-huumoriakin.
H.
Suuri tyhjyys jäi minullekin aikoinaan, kauan sitten, kun äitini kuoli nuorempana, kuin nyt itse olen.
Loppu oli helppo hyväksyä, kun näki, ettei muuta jää.
Kauan odotti soittoa äidiltä, ja kauan oli tarve lähteä luokseen.
60 vuotiaalle ihmiselle ei vanhempien katoamisesta koskaan jää tyhjyys.
Korkeintaan joillekin tyhjästä nyhjäävyys.
H.
Olin kyllä äitini kuollessa 30-vuotias.
Olisin auttanut, vaan en voinut..
Päivä kaunein sammuva on, tuska vaan on kuolematon,
kun kuolee hää, muisto vain jää.
Suurin osa meistä on onnelisesti kadottaneet paljonmonta.
Joten Juhannuksena ainakaan emme halua montaa onnetonta.
H.
Otan osaa. Heinäkuussa tulee 15 vuotta äidin kuolemasta. Nukkui vain yövuoteelleen 67-vuotiaana. Isän kuolemasta tuli nyt toukokuussa 24 vuotta. Olen nyt 57-vuotias ja enää vain vuosi jos isän ikään pääsen ja kymmenen jos äidin iän saavutan. Minä en nyt kovin paljon heitä surrut, koska olin elänyt jo hyvin kauan itsenäistä elämää, mutta kyllä se on laittanut usein miettimään ajallisen rajallisuutta.
Äiti on ihmisen elämässä yksi merkittävimmistä henkilöistä ellei merkittävin. Vaikka ymmärtää että ihmiselämä päättyy meillä kaikilla kuolemaan, silti äisin kuolemasta jää suuri aukko jota ei kukaan voi täyttää. onneksi äiti elää muistoissa ja kätten töissä , jälkeläisissä.