kun katson puutarhaani olohuoneen ikkunasta. Siellä on kasveja lapsuuskodistani, paikasta, jossa asuin 36 vuotta, mieheni kodista,edesmenneen miesystävän kodista ja uusia tänne hankittuja. Parhaiten kukkii ruskolilja, jonka yhdessä varressa on parisenkymmentä kukkaa. Eivät yhtäaikaa mahdu kukkimaan, vaan vuorotellen. Aamulla huomasin, että ensimmäiset varjoliljat, violetit, ovat puhjenneet kukkaan. Juhannuksena on ulkona kukkameri, kun viitisenkymmentä varjo- ja marhanliljan vartta ovat aukaisseet alimmat nuppunsa. Myös sisällä näkyy elämäni kaari. Huonekaluilla ja esineillä on oma tarinansa. En ole kertaheitolla heittänyt kaikkea pois ja ostanut uusia.
Kaunis on ollut elämäni kaari,
1943
6100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensimmäisen kerran näin varjoliljan, kun ostamamme talon piha keväällä alkoi kukkimaan.
Aikoinaan se oli ollut palkittu.
Ruskolilja lie sama kuin minulle tuttu keisarinkruunu?
Raparperimme on tosi komeaa. Mehua teen siitä vuosittain.
Krassin siemenet ovat taas saaneet aikaan tiheän ja upean kasvuston.
Varjo- ja marhanliljat keräilin entisen työpaikkani mailta joen rannalta. Sinne oli joskus kipattu puutarhajätettä, puutarhassa ei enää liljoja ollut. Keisarinkruunuksi ruskoliljaa kutsuttiin lapsuuskodissani. Sitäkin minulla on, on keltaisempaa kuin tämä nyt kukkiva, jonka otin entisen rivitalokotini läheisyydestä. Krassia mullakin on syksymmällä kukkivaksi. Juuri yhtenä päivänä jaoin taimia naapureille ja tutuille. Kerään siemeniä syksyllä.
Kauniisti rapistuu tämä kerrostalon parvekkeeni.
Sen pinnan ovat edes-menneet esi-isät hellästi hioneet.
Liekö joku heistä ollut isäni ystävä muinoin.
Liekö mennyt aikanaan naimisiin äitini tyttö-kaverin kanssa?
Minusta tuntuu hyvältä hyväillä rosoisen Betonin pintaa.
Ulkomaalaisten esi-isien jälkeläiset ajoivat kasvavan nurmikon tasaiseksi parvekkeeni edestäkin.
Vain muutama yksinäinen ja lyhyt-kasvuinen kukka jäi koristamaan puutarhaani.
H.
Tunnistatko noita muutamia? Pääsevät oikeuksiinsa, yksinäisenä olemisessakin on etunsa.
"1943"
Yks on Niittyleinikki ja toinen on myöhästynyt Voi-Kukka.
Jokunen sininen, mutta ne taitavat olla joitain istutuksia.
Oli yksi ilahduttava uutuus, Puna-Apila, mutta sen ainoa mätäs meni siimaleikkurin-sen-siliän-tien.
Piha-Ratamoita oli, mutta kuka nyt niiden kukkia kehuu, kun niitä ei pahemmin huomaakaan.
Kaikki nuo ovat myöskin keräämässäni kuivatus-kukka-kansiossa.
Johon koulu minut aikanaan pakotti.
Kotipihaltani ne.
Kesä-paikastani, Lemiltä on mukana Kulta-Piisku, se oli aikanaan kolmen pisteen kasvi.
Suurin saavutukseni, luulen.
Ratamon nimi taitaa olla "valkoisen miehen jalan-jälki" Intiaaniksi.
Jos nyt mitään enää muistan.
H.
Viime sunnuntainahan oli niittykukkien päivä. Sekä niittyleinikki, että voikukka ovat kauniita varsinkin laajoina kenttinä. Piharatamon lehtiä voi panna haavan päälle. Minun kasvioni on lapsuuskodissa, toukat ovat osittain syöneet sisällön.