Sytytetäänkö kokko?

Juhannuskokko on juhannusyönä poltettava kokkovalkea, juhannustuli.[1]

Yleensä perheet, suvut, yhteisöt tai seurueet rakentavat ja polttavat juhannuskokon yhdessä. Juhannuskokkoja on tapana polttaa vesistöjen tai aukeiden rannoilla. Juhannuskokot ovat hyvin vanha perinne, joka tunnetaan edelleen varsinkin Itämeren lähialueilla, mutta myös esimerkiksi Irlannissa. Suurimmassa osassa Suomea juhannuskokot ovat erittäin yleisiä, sillä monet menevät juhannukseksi kesämökille, josta usein löytyy turvalliseksi ja näkyväksi polttopaikaksi soveltuva ranta. Kokkoja poltetaan myös yleisillä rannoilla ja aukioilla, jolloin lähialueiden väkeä saattaa olla runsaastikin seuraamassa. Mikäli maasto on kuivaa, kokko voidaan rakentaa myös lautan päälle ja ankkuroida kauas rannasta, jolloin tuli ei pääse kovin helposti leviämään.

Suomessa juhannuskokkoja poltettiin perinteisesti lähinnä Itä- ja Sisä-Suomessa sekä Karjalassa. Juhannuskokon ”perinteisin” polttopaikka onkin järvenranta, jollaisia löytyy eniten Järvi-Suomesta. Isoja tulia poltettiin Länsi-Suomessakin, esimerkiksi pääsiäiskokot ja Helluntain helavalkeat. Osassa Suomesta juhannuskokon polttaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla.[2] Suuressa osassa Pohjanmaata juhannuskokko ei vieläkään ole yleinen. Sen sijaan poltetaan pääsiäiskokkoa pääsiäisenä.

Karjalassa on poltettu vieri vieressä useita kokkotulia rannansuuntaisena ketjuna. Näistä isointa ja keskeisimmällä paikalla sijatsevaa on kutsuttu Ukko-kokoksi. Piikkimäisen kapea ja korkea juhannuskokko säärikokko eli tornikokko on tunnettu vain Karjalankannaksella, tosin Alpeilla on poltettu samantapaisia juhannuskokkoja.

Kokko-tulien eräs alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Henkiä on peloteltu myös meluamalla. Vastaavia tulia on poltettu myös talvipäivänseisauksen aikoihin. Ilmeisesti uskottiin, että näinä taianomaisina aikoina, kun auringon liike näyttää pysähtyvän vähäksi aikaa ääripäähänsä, tulevat henkiolennot levottomiksi ja lähtevät liikkeelle.

Venäjällä on joskus juhannuksena tavattu laittaa palava kärrynpyörä vierimään rinnettä alas. Latviassa on poltettu juhannusyönä mäkien päällä Jāņi-tulia. Jāņi-tulessa poltetaan paaluun kiinnitetty, tervattu kärrynpyörä. Pyöriä polttamalla on symboloitu vuodenkiertoa. (katso: aurinkopyörä)

Pahojen henkien karkoitukseen on kokkoja poltettu, kuin Kiinassa uuttavuotta juhlien paukutellaan ilotulitteita.
Kokko on myös kotkan synonyymi.
Tuli mieleen Tulimaa, jossa rannoilla poltettiin tulia viestien muille, että vesille oli tullut outo laiva.

Hyvää Juhannusta Sinullekin, ja kiitos monista ajatuksiaherättävistä ketjuista!

Ei, mutta pääsiäisenä sytytetään pääsiääsvalakia. :)

Kokoo kokoon koko kokko !

Käväisin Kotuksen eli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilla tutkailemassa kokon syntyjä. Kotuskin on eräänlainen kokko, eli kolmiomainen rakennelma, havumaja. Veneen kokka eli keula on samaa alkuperää, ulkoneva kolmiomuoto. Sitäpaitsi kokossa on usein poltettu poikki sahattuja veneitä kokka ylöspäin.

Löytyipä sellaisiakin tietoja, että ensin on voitu polttaa ämmäinkokko, jonka j'lkeen lapset ja vanhukset ovat menneet yöpuulle, sitten tyttä- ja poikakokot, lopuksi mahtava ukkokokko.

Päähän singahti Kalevalasta tarina, jossa suuri kotka eli kokkolintu auttoi Väinämöisen pois meren selältä ja kasken poltossakin kokko oli mukana.


Tuop' on kokko, ilman lintu,
kantoi vanhan Väinämöisen,
viepi tuulen tietä myöten,
ahavan ratoa myöten
Pohjan pitkähän perähän,
summahan Sariolahan.
Siihen heitti Väinämöisen,
tse ilmahan kohosi.


Näillä tienoilla pystytetään lehvin ja kukin koristeltuja juhannussalkoja. Pakanallinen hedelmällisyysriitti siinä on pohjalla, on monenlaista taikaa ja ennustusta kukkien keräilystä, lähteen silmään tuijottamisesta alastomana viljapellossa pyöriskelyyn . Kasvava kuukin liittyy tähän ajankohtaan, luin juuri superkuun vaikutuksia, ehkä joku muu innostuu siitä kertomaan.

Tänäänkin sateli, saadaan juhannusaaton iltana ja juhannusyönä kokkotulia sytyttää ja tunnelmoida esivanhempiemme tapaan. Jaksaisikohan ihan ukkokokon valvoa :).

Hyvää juhannuksen aikaa !

Lapsena Hämeessä kuului kokko joka juhannukseen, jolloin kerääntyi kylä väki tanssilavan luo, mistä sen näki. Niinpä on jäänyt minullekin haitarimusiikki tuohon kesän juhlaan kiinteästi kuvioon.

Järvenranta koivuineen, risukokko niemen kärjessä, veneenrotisko heitettynä poltettavaksi --ja haitari soi. Ei silloin makkaraa käristetty vielä tikun nokassa, niinkuin pienemmissä kokoissa myöhempinä vuosina, kokon ollessa jo osin hiilloksella.
Mummolassa odotti raikas viili savikulhoissa, huurteinen paksu kermakerros pinnalla, hiivaleipä lisukkeena.

Hassuin muistoni kokolla on Kuusamosta, missä vävypojan kotipaikan rannalle oli kasattu poltettavaa. Oli pahin mäkäräaika, joten vaatesuoja oli sen mukainen, yhtään paljasta pintaa ei näkyvissä, ja päässä neliskulmaisen vihreällä verkolla suojattu *loota*

Kun katselin meitä kaikki kokoontujia, oli kuin vihreät miehet Mars planeetalta olisi suorittanut auringonpalvonta riittejään!

Ei ollut tunnelma miun maun mukaan, mutta tulihan koettua.

Seurasaaren juhannusjuhlissa Helsingissä, olen kokenut vanhojen rakennusten ja aittojen hurmaa, mereltä seuraten kokon kohoamista korkeuteen rätisten, ihaillut morsiusvenettä monine soutajineen saavan kunniapaikan rannalla, airot kohotettuina juhlavasti.

Jokin syvällä meissä oleva perintö, nauttii savun tuoksusta, kesäpäivän seisauksen yöllisestä hetkestä, sulhasen unelmoimisesta kukkakimpuissamme, pakanallisiin hedelmällisyysriitteihin asti.

Tunnelmallista juhannusta kaikille !

Silloin presidentti Urho Kekkosen aikaan kävimme aina katsomassa Kekkosen kokkoa. Ei silloin välitetty karilla pesivistä tiiroista eikä kulovaroituksetkaan sitä estäneet. Se poltettiin aina joka juhannusaatto.

Jottain kymmenisen vuotta sitten oltiin Siikajokivarrella juhannuksena. Olihan sinnekin koottu komea kokko jota oli tullut kymmeniä kyläläisiä katsomaan haitarin soittaja oli ja naisia jotka oli kuuluneet kylän laulutyttöihin jo 60v sitten. Nämä tytöt lauloivat vieläkin heliällä äänellä kauniita lauluja.

Jostakin kumman syystä kokko poltettiin yhteisestä sopimuksesta jo kymmeneltä illalla mikä osoittautu kuitenkin virheeksi kun puoliyön tienoilla tuli yksi vanha mies rannalle ja oli kovasti vihainen kun kokko oli poltettu eikä aikataulun muutosta oltu hänelle ilmoitettu.

Perinteitä ja totuttuja tapoja ei saisi mennä noinvain muuttelemaan kun näin voi jollakin juhannus mennä tärviölle. Nyt tuskin mennään mihinkään kokoille vaan sytytetään pihalle jalustalyhtyyn asetettu kynttilä. Odotan sitä hetkeä jo kovasti

Että mä voin inhota nikkiä Ruuneperi!

En henkilöä koska en tunne.Miten mua sitten ottaakin aivoon toi sana.

Liika on liikaa. Eräs hklö katselee kaikki mahdolliset uutiset televisiosta ja on alkanut inhoamaan uutisten lukijoita. Muuan uutislukijapariskunta vain on hänen suosiossaan, kolmosen uutisia hän oikein pelkää ettei vain näe sitä määrättyä rouvaa joka on suurin inhokki hänelle.

Niin koskas se kokon sytyttäminen sitten on -- --ja kun se kuukin vielä -- Jos onkin pilvessä sitte tullaan joukolla --Jäätäsärkemään --- tänne Ruunen kokolle .. --

Mihinkä aikaan se ja tietysti asu on vapaa.

Jos teillä on muuta kivaa -- niin Hyvää Juhannusta sitten vaan --jos ei kokolla tavata - ullamirjami ja saako ottaa kavaljeerinkin -- arvatkaas kenet

Onneks en ole kuuhujju -- enkä aio ujvoo kuorossa -- mutta katsokaa kivoja lauluja

minulla on jo katsottuna --

Nyt voisi sytyttää kokon vaikka harjoituksen vuoks.
Alkaa jo väsyttämään tässä odotellessa, ja syttyykö se onhan satanutkin melkein päivittäin, ja missä se 70 kokko on?
Näkeekö jos nousen katolle tähyilemään?
Pitäiskö ottaa kokkovakuutus`?

Meidän rannalla on jo palanut kokko, joka hiipuu parhaillaan. Kaksi kertaa vuodessa poltetaan kokko, yleensä juhannusaaton iltana ja elokuun 3. viikonloppuna ns. muinaistulena. Yksineläjänä pitää aina vahtia ja raivata lähemmäksi tulipesää.
Miellyttävää Juhannusta!