Monesti olen lukenut miten ujot ihmiset täällä valittavat ujoudestaan, joten päätin kirjoittaa tälläsen.
Vaikka usein sosiaalisemmat ihmiset muuta antavat ymmärtää, ujous ei itsessään ole "huono" piirre. Ei evoluution näkökulmasta, samalla tavalla kuin jotkin muut periytyvät piirteet, kuten epäempaattisuus, alhainen älykkyys jne... Nuo piirteet ovat haitaksi kantajalleen missä tahansa ympäristössä. Kun taas sosiaalisuus/ujous on etu tai haitta ympäristöstä riippuen.
Tämän tekstin lukevat ujot ihmiset ovat todennäköisesti kaikki, ikävä kyllä, syntyneet keskelle sosiaalisuutta suosivaa kulttuuria. Meillä on ollut epäonnea. Mutta esimerkiksi joissain Aasian maissa ujoutta (= rauhallista, pidättäytyvää luonnetta) arvostetaan, kun taas ulospäinsuuntautuneisuutta pidetään mm. sosiaalisen itsehillinnän puutteena, siis negatiivisena.
Myös muilla kädellisillä ja nisäkkäillä tavataan ulos- ja sisäänpäinsuuntautunutta tempperamenttiä. Tämä on yksi asia, jonka ansioista tiedetään, että ihmisiäkin on ollut kautta aikojen asian suhteen kahdenlaisia. Jos jompikumpi piirre olisi ollut epäedullinen lajille, evoluutio olisi jo karsinut sen pois. Mutta näin ei ole, vaan ujous ja sosiaalisuus ovat toisiaan painottavia piirteitä yhteiskunnassa.
Siis vaikka se että ette aina saa suutanne auki, aiheuttaisi ongelmia, älkää ainakaan kokeko olevanne sen takia huonompia. Geneettisesti ette ole saaneet mitenkään epäedullisia piirteitä.
Vaikka usein sosiaalisemmat ihmiset muuta antavat ymmärtää, ujous ei itsessään ole "huono" piirre. Ei evoluution näkökulmasta, samalla tavalla kuin jotkin muut periytyvät piirteet, kuten epäempaattisuus, alhainen älykkyys jne... Nuo piirteet ovat haitaksi kantajalleen missä tahansa ympäristössä. Kun taas sosiaalisuus/ujous on etu tai haitta ympäristöstä riippuen.
Tämän tekstin lukevat ujot ihmiset ovat todennäköisesti kaikki, ikävä kyllä, syntyneet keskelle sosiaalisuutta suosivaa kulttuuria. Meillä on ollut epäonnea. Mutta esimerkiksi joissain Aasian maissa ujoutta (= rauhallista, pidättäytyvää luonnetta) arvostetaan, kun taas ulospäinsuuntautuneisuutta pidetään mm. sosiaalisen itsehillinnän puutteena, siis negatiivisena.
Myös muilla kädellisillä ja nisäkkäillä tavataan ulos- ja sisäänpäinsuuntautunutta tempperamenttiä. Tämä on yksi asia, jonka ansioista tiedetään, että ihmisiäkin on ollut kautta aikojen asian suhteen kahdenlaisia. Jos jompikumpi piirre olisi ollut epäedullinen lajille, evoluutio olisi jo karsinut sen pois. Mutta näin ei ole, vaan ujous ja sosiaalisuus ovat toisiaan painottavia piirteitä yhteiskunnassa.
Siis vaikka se että ette aina saa suutanne auki, aiheuttaisi ongelmia, älkää ainakaan kokeko olevanne sen takia huonompia. Geneettisesti ette ole saaneet mitenkään epäedullisia piirteitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Millä tavalla evoluution näkökulmasta ujous ei ole huono piirre? Millaisessa ympäristössä ujous on etu?
"Mutta esimerkiksi joissain Aasian maissa ujoutta (= rauhallista, pidättäytyvää luonnetta) arvostetaan"
Ujot ihmiset mielestäni haluavat parantaa sosiaalisiataitojaan, mutta eivät pysty siihen ujouden takia. Aasiassa ei arvosteta ujoja persoonia, vaan sellaisia, jotka omasta tahdostaan ovat kuivailemasi mukaisia eli rauhallisia ja pidättäytyviä.
" Jos jompikumpi piirre olisi ollut epäedullinen lajille, evoluutio olisi jo karsinut sen pois."
Ihminen on hyvin nuori laji verrattuna muihin eliöihin. Ihmislaji on ollut olemassa vain muutamia satoja tuhansia vuosia. Tässä ajassa ei hirveän paljon ole ehtinyt tapahtumaan evoluutiota.
Ihmiselle on jäänyt muitakin epäsuotuisia ominaisuuksia, joista tavallisimpana esimerkkinä umpisuoli.
"Millä tavalla evoluution näkökulmasta ujous ei ole huono piirre? Millaisessa ympäristössä ujous on etu?"
No esimerkiksi juurikin kulttuurissa jossa avostetaan pidättyväisyyttä, kuten tuossa mainitsin. Yksitasolla ujoudesta on esim. sitä etua, että sosiaalisen aseman kannalta kohtalokkaat virheet saattavat jäädä tekemättä, kun ei uskalleta toimia. Ulospäinsuuntautuneemmat joutuvat useammin konflikteihin. Lisäksi ujoilla ihmisillä on enemmän aikaa tehdä havaintoja muista ihmisistä, kun eivät ole kokoajan itse äänessä. Mikäli siis keskittyvät tarkkailemaan muita.
Selvennän vielä etten puhu tässä sosiaalisesta taidottomuudesta, siis vaikeudesta ymmärtää sosiaalisia normeja, enkä äärimmäisestä estyneisyydestä, jolloin ujous on niin voimakasta, että siitä on yksilölle haittaa missä tahansa kulttuurissa. Puhun ihmisistä, jotka eivät ole niitä joukon äänekkäimpiä, eivätkä välttämättä tutustu ihmisiin kovin helposti, mutta joilla on jonkin verran kavereita ja joille esim. kaupan kassalla asiointi ei tuota kohtuuttomia sosiaalia paineita. Näitä on takuulla aika merkittävä osuus väestöstä joka maailman kolkassa. Tarkoitammekohan tässä nyt ujoudella eri asioita?
Niin ja yhteiskunta tasolla hiljaiset ihmiset tuovat kontrastia äänekkäille. Tähän mulla ei nyt ole mitään tieteellisiä perusteluja, mutta itse ja varmaan aika moni muukin huomannut, että yleensä porukassa jossa kaikki ovat erityisen ulospäinsuuntautuneita, on vähän turhan rauhatonta. Ihmiset puhuvat yhteen ääneen, eivät kuuntele toisiaan ja erimielisyyksiä syntyy. Ujot ihmiset, jos sattuvat pääsemään porukkaan sisälle, ovat kaivattuja kuuntelijoita, jotka eivät ole turhan usein viemässä suunvuoroa.
"Ujot ihmiset mielestäni haluavat parantaa sosiaalisiataitojaan, mutta eivät pysty siihen ujouden takia. Aasiassa ei arvosteta ujoja persoonia, vaan sellaisia, jotka omasta tahdostaan ovat kuivailemasi mukaisia eli rauhallisia ja pidättäytyviä." Jälleen kerran en tarkoita tässä sitä äärimmäisä sosiaalista estyneisyyttä, vaan introverttiydeksi nimitettyä useimmissa tapauksissa lievää sisäänpäin suuntautuneisuutta ja _lievää_ sosiaalista arastelua. Eivät rauhalliset aasialaiset ainakaan kovin ulospäinsuuntautuneita ole. Toki ulospäinsuuntautuneet aasialaiset saattavat olla kotimaassaan pidättäytyväisempiä, kuin olisivat esim. Amerikassa, muttei kulttuurin vaikutus niin suuri ole. Selvästi pidättäynyt aasialainen, ei takuulla käyttäytyisi Jenkeissäkään ulospäisuuntauneesti. Vaikka ympärsitö muokkaa ihmisen käytöstä geeneettiset tekijtät määrittävät enemmän. Tästä tutkijat ovat nykyään aikalailla yhtä mieltä.
"Ihminen on hyvin nuori laji verrattuna muihin eliöihin. Ihmislaji on ollut olemassa vain muutamia satoja tuhansia vuosia. Tässä ajassa ei hirveän paljon ole ehtinyt tapahtumaan evoluutiota."
Niin, mutta vaihtelua ulospäinsuuntautuneisuuden määrässä esiintyy kaikilla sosiaalisilla eläimillä, niilläkin jotka ovat ihmistä huomattavasti vanhempia lajeja. Lisäksi suurin osa sosiaalisti vähemmän uskaliaista yksilöistäkin pääsee pariutumaan elämänsä aikana, mikäli niin haluavat, joten luonnonvalinta ei ole päässyt karsimaan kyseistä piirrettä.