Selvisin hengissä

Tänään lähti 2,5 vk:n ystävä omaan kotiinsa. Äsken istuin puutarhakeinussa ja katsoin, kun pihalle viritetty juoksunaru heilui tyhjänä tuulessa. Vatsassa muljahti ikävästi. Sain aivan yllättäen ja pakottavasta tarpeesta hoitooni melkoisen "pedon", joka on pääosin länsi-siperian laika ja pieni osa koirasta saattaa olla jopa sutta.

Mahtava, vakaa, mutta vaikea koira. Ärhentelee muille koirille ja ajaa kaikkea mikä liikkuu (tai ei liiku, kuolleeseen rottaan ja sammakkoonkin löytyi mielenkiintoa). Fysiikaltaan jotenkin "ylivoimainen". Jaksaa juosta niin kauan kuin juostaan, syö monipuolisesti alkaen lasagnen ylijääneestä juustokastikkeesta päättyen lohen nahkoihin. Vatsaa ei taida saada sekaisin millään. Hakemaan tullut emäntä tosin huomasi heti, että nyt on tullut vähän juhlittua : - )

Fantastiset viikot takana. En olisi uskonut, että minustakin voi kuoritua koiran hoitaja. Tervetuloa uudestaankin sinä sydämen sulattaja ja tämän laiskimuksen juoksuttaja!

Oikein iloista Jussin odotusta kaikille sekarotuisten koirien omistajille.