Elämältäni on karannut pohja monta kertaa. Viimein aloin päästä jaloilleni,se tapahtui jälleen. Kaikki se mihin uskoin ja luotin,kaatui yhdessä hetkessä. Silmän räpäyksessä kaikki pirskoutui,pelko valtasi mut totaalisesti..oon niin häkeltynyt etten enää tunne mitään muuta kun pelkoa. Kaikki se mitä muut näkee,on valhetta ja jotain kulissia,todellisuus on ihan toinen...Kukaan muu ei näe tätä mitä elämää joudun katsomaan. Joku tulee kysymään/sanomaan että lähde tilanteesta. Olen sitä miettinyt,monta kertaa.. Mutta aina jostain kumpuaa se mitä oikeasti tunnen tuota kohtaan. Otan osumat vastaan,olen kilpenä kaikelle muulle tärkeälle....
Jonain päivänä todennäköisesti kadun päätöksiäni... En tiedä miksi kirjoitin,halusin kai vain vähän purkaa ajatuksiani..anteeksi.. ei mulla muuta..
Jonain päivänä todennäköisesti kadun päätöksiäni... En tiedä miksi kirjoitin,halusin kai vain vähän purkaa ajatuksiani..anteeksi.. ei mulla muuta..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä hyväksy perheväkivaltaa vaan lähde ihan oikeasti!
"...aina jostain kumpuaa se mitä oikeasti tunnen tuota kohtaan."
Mitä tunnet ihmistä kohtaan, joka pahoinpitelee? Rakkautta? Kunnioitusta?
"Otan osumat vastaan,olen kilpenä kaikelle muulle tärkeälle...."
Mille tärkeälle? Lapsilleko? Entäs jos et ole paikalla "kilpenä"?
Annatko itsellesi anteeksi yhtä helposti kuin pahoinpitelijällesi, joka saattaa joskus satuttaa myös lapsiasi?
Onko sinulla ketään, jolle voit oikeasti kertoa? Saat siitä varmasti voimaa ja uskoa, että pärjäät kyllä lapsiesi kanssa keskenään.
Toivotan voimia ja toivottavasti päädyt oikeaan ratkaisuun!
Jos et ajattele itseäsi niin ajattele lapsiasi!
Olen miettinyt tuota monesti,kuten jo mainitsin. Varsinaisesta pahoinpitelystä ei ole kyse,käsiksi ei ole käynyt koskaan. Saan vain osumat tavaroista jotka lentää kun hermostuu totaalisesti. En vain tajua miten tuosta on tullut tuollainen..yhtäkkiä.
Kyllä tiedän,että mun pitäisi ajatella lapsiani,niin teenkin. Mulla on turvapaikka minne lähteä kun tilanne näyttää karkaavan täysin käsistä tai sitten pakotan tuon lähtemään rauhottumaan..
Jonain päivänä se ymmärtää mitä tekee.
Nämä tilanteet tulee useimmiten silloin kun lapset ovat jo nukkumassa tai muutoin muualla. Heidän läsnäollessa tilanne hiukan rauhallisempaa,vaikka hermostuisikin..
"Varsinaisesta pahoinpitelystä ei ole kyse,käsiksi ei ole käynyt koskaan. Saan vain osumat tavaroista jotka lentää kun hermostuu totaalisesti."
Tuo on todellakin pahoinpitelyä.
Ensi askel on se, että hyväksyt totuuden etkä puolustele miestäsi.
Miehesi on se, joka tekee väärin!
Ulkopuolisten on helppo neuvoa, mutta kun itse on väkivallan keskellä, niin tilanteesta tuleekin monimutkainen... Ei se ole ole niin helppoa vain lähteä..
Olen itse ollut suhteessa, jossa oli väkivaltaa. Tilanteet pahenee, usko pois.
Viimeksi sinuun "törmäsi" jokin esine, mutta ota huomioon, että jonakin päivänä se voi olla nyrkki tai puukko. Kuvaamasi on perheväkivaltaa ja muuksi se ei muutu. Tee stoppi väkivallalle, kun vielä kykenet.
Ei kannata vähätellä, että ei se mitään ollut. Väkivalta raa´istuu ja muuttaa muotoaan. Kun väkivalta on alkanut, se ei katoa napsauttamalla.
Älä alistu moiseen. Elämäsi on arvokas, älä tuhlaa sitä.
Voimia sinulle!
Mulla on samankaltainen tilanne kuin aloittajalla. Puolisoni ei kohdista iskujaan vain tahallisesti muhun,mutta jos esim. jos kasaa jotain tavaraa tai pelaa ja ne ei kuljekaan sulavasti hermostuksissaan heittää milloin mitäkin. Toisinaan olen niistä osumat saanut. Monet tavarat on hajottanut ja rahaa palaa vaan kun täytyy uusia ostaa. Tämä ei ole verrattavissa kyllä perheväkivaltaan varmaan?,vaikkakin pelkään että milloin aiheuttaa pahempaa tuhoa. On sanonut kyllä että tahallisesti ei kohdista muhun mitään,mutta välillä ne kimpoaa.
Monesti olen koettanut puuttua tähän,mutta muutosta ei ole tullut..
Voimia aloittajalle ja kaikille muille jotka kokee/kokenut väkivallan erimuodot.
"jos et halua että ylitsesi kävellään
nouse ylös lattialta"
Ei siinä kukaan muu voi ensimmäistä askelta puolestasi ottaa.
Yhteydenottosi tänne on merkki, että haluat jos pois tilanteestasi.
Voit auttaa vain itse itseäsi, apua siihen saat jos haluat.
Lapsiasi ajatellen se olisi erittäin suotavaa.
Kiitos teille kaikille. Juttelin mieheni kanssa ja päädyimme asumuseroon. Eli tavallaan mahdollisuuden annan vielä kerran,saa tavata lapsia ja minuakin siinä samassa,mutta jos kohdistaa enää yhtäkään väkivallan elettä niin häivymme lopullisesti. Nyt olen majoittanut lapsien kanssa väliaikaisesti vanhemmilleni,kunnes saamme asunnon.