miksi bipot lääkitään tunteettomiksi, ei mitään ajatuksia päässä oleviksi, liikkumattomiksi möyköyksi?
Lainaus terveyskirjastosta:
Kyvyttömyys tuntea nautintoa (anhedonia) johtaa siihen, että henkilö ei pysty vakavasta masennustilasta kärsivän tavoin tuntemaan juuri lainkaan mielihyvää.
eli tuo tila johon lääkkeillä pyritään on myös sairautta.
Kuka vetää rajan sille mikä on normaalia iloa, onnea, normaalia toimeliaisuutta, elämän halua jne
Bibojen kohdalla kun elämä ei saisi olla kuin tasainen viiva ja sehän on terveellekin ihmiselle aivan utopistinen tila.
Jo sekin on manuaalin mukaan merkki vauhtivaiheesta jos kiinnostuu ulkonäöstään niin että laittaa itsensä nätiksi.
Minun psykiatrini on kieltänyt minulta meikkaamisen ja kuntosalilla käymisen sen vuoksi etten ajaudu maniaan.
Lainaus terveyskirjastosta:
Kyvyttömyys tuntea nautintoa (anhedonia) johtaa siihen, että henkilö ei pysty vakavasta masennustilasta kärsivän tavoin tuntemaan juuri lainkaan mielihyvää.
eli tuo tila johon lääkkeillä pyritään on myös sairautta.
Kuka vetää rajan sille mikä on normaalia iloa, onnea, normaalia toimeliaisuutta, elämän halua jne
Bibojen kohdalla kun elämä ei saisi olla kuin tasainen viiva ja sehän on terveellekin ihmiselle aivan utopistinen tila.
Jo sekin on manuaalin mukaan merkki vauhtivaiheesta jos kiinnostuu ulkonäöstään niin että laittaa itsensä nätiksi.
Minun psykiatrini on kieltänyt minulta meikkaamisen ja kuntosalilla käymisen sen vuoksi etten ajaudu maniaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen sanonut tämän jo monia kertoa, mutta toistan sen vielä kerran. Mikseivät bipot käytä omaa järkeä siinä, mitä suustaan alas tunkevat? Kenenkään ei ole pakko syödä niitä myrkkyjä. Lääkkeitä on myöskin niin paljon, että monille löytyy sopiva lääkitys ilman zombi-efektiä. Onneksi jotkut lääkärit sentään tajuavat, ettei kukaan voi elää ilman tunteita zombina.
Siksi kun me bipot, ainakin minä, ollaan tässä tunne-elämän myllerryksessä usein niin tuskaisen oloisia ja toivottomia tapauksia. Mehän ei todellakaan koskaan parannuta, tai ei koskaan takuuvarmasti tiedetä, että kestääkö mahdollinen hyvä jakso kuukauden vai loppuiän.
Ja mut on lääkitty hyytelöihmiseksi vain maniassa, kun mua ois suljetullakin osastolla pitänyt muutoin vahtia taukoamatta. Toisaalta jouduin itsekseni salaa vähentämään neuroleptejä, kun olin ollut hyvin "hankala" ja niitä ei lääkäri ois millään uskaltanut vähentää. No, onhan sekaisin oleva ihminen helpommin hallittavissa kun ei tiedä maailman menosta mitään. Ymmärrettävää.
En itse ole ikinä syönyt lääkkeitä mutta nyt vanhempana osaan pitää sairauden aisoissa. Se vaatii paljon ja ankaraa arkea, mutta se on ainoa keino. Jos annan vähäkään periksi kaikki karkaa samantien käsistä. Arkeani ohjaa työn lisäksi urheilu. Vapaa-aika on rytmitetty ihan kokonaan punttisalin ja lenkkeilyn ympärille. Viinaa en voi juoda tippaakaan ja tupakassakin on selvä raja. Lisäksi en voi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Työaikana puhun ihmisten kanssa mutta vapaa-aikana en voi olla tekemisissä tai tutustua ihmisiin. Kaupan kassat ym ovat ainoa. Nukkumaan on mentävä ajoissa sillä pienikin univaje saattaa aiheuttaa häiriöitä.
Tämä on vuosien aikana kehittämäni juttu pitää itseni aisoissa. Muuten kaikki karkaa käsistä. Säntäilen päättömästi ympäriinsä, rahat ja omaisuus häviää ja lopulta hankkiudun vankilaan. Jäljelle jää vain savuavia raunioita ja poltettuja siltoja. Ihmissuhteisiin en kykene, rakkaussuhteet ovat mahdottomuus. On pakko elää yksin ja askeettisesti ja yksinkertaisesti pitääkseen edes jonkinlainen tolkku asioissa.
Tottakai sekaisin oleva ihminen lääkitään. Ei kai sun anneta riehua ja sotkea asioitasi ihmisten ilmoilla. Moni on nolannut ittensä, kun on tehnyt tyhmyyksiä maniassa. Toiset pilaavat elämänsä useaankertaan manian aikana. Raha-asiat, avioliitot, ym.
Joten muistakaa ottaa lääkkeenne.
Lääkkeet on otettava, kaikki ne mitä lääkäri, psykiatri on kirjoittanut.
Miten kukaan voi olla kiinnostunut naapurin/tuttavan/ystävän riehumisista tai nolaamisista???
Minulle on ainakin ihan sama mitä joku naapuri tekee itselleen. Siinäpä tekee ja nolaa nimenomaan ITSESNSÄ ja tuhlaa ranhansa.
Sekö on sitten parempi että naapuri lääkitään hyytöksi joka hyytelöi verorahojesi turvin kotonaan tekemättä mitään ja vieläpä antaa tuon mallin jälkeläisilleen?
Nollataso on näitä hyväntahdon lähettelijäitä joita kiinnostaa muiden elämä enemmän kuin oma joten hänen elämänkatsomuksensa kertoo minulle paljon hänen arvoistaan ja asenteistaan. Tuon nimimerkin takaa löytyy ihminen joka tuhoaa mielellään toisia ihmisiä ja puuttuu muiden asioihin mielummin kuin omaansa.
Ahaa. miten ottaa lääkkeet kun ei niitä oo? Lääkäri pitää vaan niin lievänä sairautta ettei tarvii lääkitystä. Eikä kaikki meistä riehu tai ole täysin sekaisin. Jotain rajaa noihin juttuihin.
Nyt alko kiinnostaa siinä mielessä, jotta tuleeko sulla enää hypomaniaa, tai siis että eikö sulla enää vireystila heittele? Onko koskaan sellasta vaihetta, ettet pysty nukkumaan?
lfnlfk mua kiinnostaa toi et mikset voi olla ihmisten kanssa tekemisissä? Mulla on meinaan ihan sama. Lääkärit ei tajua sitä ollenkaan. Joko kanssakäyminen ihmisten kanssa vie mun kaikki energiat tai sitten alan käymään ylikierroksilla. Hypoon, sekamuotoiseen ja keskivaikeaan masennukseen kuuluu ärtymys enkä pysty sellasessa jaksossa olemaan myöskään missään tekemisissä ihmisten kanssa. Sen takia oon erakkona kotona. Lääkärit vaan patistaa menemään ovesta ulos ihmisten ilmoille.
Toisten ihmisten seura jotenkin sekoittaa pääni ja alan käymään ylikierroksilla. Siitä seuraa sitten se, että mania lähtee käyntiin ja hommat karkaa käsistä. Pystyn käymään esim vanhempieni luona yötä, mutta sen enempiin ihmissuhteisiin en pysty. Ylikierrokset on toinen ja toinen tunne ihmisten seurassa on kauhea ärsytys. Tekee mieli huutaa haluan olla rauhassa.
Kaikki, siis aivan kaikki ihmissuhteeni elämäni aikana on päättynyt tuhottuihin siltoihin. Jotenkin kummasti ne ajautuvat pikkuhiljaa umpisolmuun. En osaa monia normaaleja käyttäytymisjuttuja. Lopulta joko teen katoamistempun tai toinen haukkuu minut hulluksi.
Yksinäisyys on hinta. Se on kuitenkin vapauttanut elämään "normaalia" elämää.
Jep, sama homma. Kiva tietää etten oo yksin näiden olotilojen kanssa. Kiitos vastauksesta. :)
Kirjoista voi lainata mitä vaan ja samalla toivoa voivansa elää ilman vahvaa läkitystä. Tosiasia on niin bipolaisuus on vakava psykiatrinen sairaus, johon popsitaan lääkkeitä. Ilman lääkettä ja vahvoja sellaisia ei bipot pysty täällä elämään. Tämä on fakta, joten turha haihatella lääkkeettömyyttä.
Tässä sitä eletään edelleen ilman lääkkeitä. Mitäs siihen sanot?
Sitten et meikkaa etkä käy kuntosalilla. Muistakkin se.
Bipo ei tajua normaalin ja sairaan eroa mielialoissaan. Bipot tekevät kaikkea tolkutonta ollessaan maniassa, sukulaismieskin käy tarpeen tullen silloin. Mekkala omalla pihalla saattaa häiritä jopa naapureita, kun bipon huudot kaikuva kartanolla.
On sellaisiakin bipoja, jotka eivät tajua eläimen ja ihmisen eroa ja miten lemmikkiin suhtaudutaan, vaan maniassa tekevät niille jopa seksuaalista pahaa, jos ,...
Voisko noi eläinpornojutut lopettaa jo vähitellen. Ihan helvetin sairasta edes kirjottaa mitään tollasta. Toivottavasti et kuvittele olevasi terve.
Psykiatri vetää viivan normaalin mielialanvaihtelun ja bipon mielialanvaihtelun välille.
Lääkkeillä ei pyritä sairauteen, vaan parantamaan sairautta. Yleensä bipo joutuu ottamaan lääkkeitä päivittäinsäännöllisesti ja useaa lääkettä.
Jos lääkkeillä pyrittäisiin parantamaan sairaus niin se olisi huono juttu lääkeyhtiöille.Konkurssi tulisi kun ihmiset voivat liian hyvin.
Heips tri Varsinaissuomest!
EI lääkkeillä zombia ole tarkoitus tehdä. Itse kävin joskus puolen vuoden ryhmäterapian, jossa tutustuttiin tautiin ja sen eri muotoihin ja opeteltiin oireiden hallintaa. Samalla kävin psykiatrilla, jonka kanssa synkkasi hyvin ja hän opetti miten lääkkeet vaikuttavat ja mitkä ovat suotuisia vaikutuksia ja mitkä eivät. Nykyään elelen aika vähäisellä määrällä antipsykootteja ja unilääkkeitä satunnaisia rauhoittavia, mutta tunnen jopa tunteita ylös ja alaspäin kuten "normaalit".
Ryhmäterapiassa jouduimme pitämään puolen vuoden ajalta uni- ja mielialapäiväkirjoja (tuskastuttavaa), mutta niitä tutkimalla sai suurimman osan mielialan vaihteluista selitettyä ja nyt osaa tuon perus "valvonnan" unen ja mielialan muutosten välillä, niin ei nii helposti tule yllätetyksi kun mieliala heittelee.
Nyt muutaman vuoden harjoittelun ja itsetukiskelun (tai oikeastaan valvonnan) jälkeen olen jo pidemmän aikaa elänyt suht normaalia elämää ja useiden lääkkeiden jälkeen löytänyt itselle aika sopivat.
Jos lääkäri ei kuuntele mielipidettäsi lääkkeitesi epäsopivuudesta, suosittelen vaihtamaan lääkäriä.
Kyllä bibokin pystyy elämään muutenkin kuin zombiena...