opiskelen viimeistä vuotta ja pian koittaa opinnäytetyön esittäminen luokalle ja opettajille... kärsin masennuksesta ja minulla on kovia pelkoja esiintymiseen liittyen.
Mietinkin, että keneen koulussa asiaan liittyen voisi olla yhteydessä jos olisi mahdollista että voisi esittää työn vain opettajille esim eikä luokalle? voiko sellainen olla mahdollista?
Mikä taho koulussa voisi ottaa kantaa.. erityisopettaja? kuraattori? omalle tutor ohjaajalleni en voi puhua.... en oikein pidä hänestä tai yleisesti koe luottamusta välillämme.. ja en pidä hänen aseenteestaan masennukseen yms
Mietinkin, että keneen koulussa asiaan liittyen voisi olla yhteydessä jos olisi mahdollista että voisi esittää työn vain opettajille esim eikä luokalle? voiko sellainen olla mahdollista?
Mikä taho koulussa voisi ottaa kantaa.. erityisopettaja? kuraattori? omalle tutor ohjaajalleni en voi puhua.... en oikein pidä hänestä tai yleisesti koe luottamusta välillämme.. ja en pidä hänen aseenteestaan masennukseen yms
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pian? Keskellä kesääkö? Missä koulussa sä oikein opiskelet?
Tollaset esittelyt ovat muodollisuus. Ketään ei juurikaan kiinnosta sun työ, koska kaikki vain miettivät omaa työtään.
ei kesällä. ihan syksyllä. minulle se on aika pian koska pari kuukautta aikaa...
Itse sain esittää oman opinnäytetyöni henkilökohtaisesti opettajalle ja yhdelle kaverilleni joka oli luokassa mukana. Samoni tehtii englannin ja äidinkielen esitelmien kanssa. Olin näitä ennen kyllä kysynyt lääkäriltä saisiko väliaikaisesti rauhoittavaa mutta vastaus oli kieltävä.. olinhan alaikäinen.
miten toimit asian kanssa? oliko sulla lääkäriltä lausunto vai juttelitko koulukuraattorin tai erityisopettajan kanssa?
Kuulehan ystävä hyvä, mitäs jos menisit pitämään sen esityksen luokallesi niin kuin kaikki muutkin menevät!
Itsekin olen kärsinyt jännittämisestä ja tiedän miten vaikeaa se on mutta silti olen pitänyt kymmeniä esitelmiä- ja hengissä olen!
Kävelet sinne eteen ja luet vaikka paperista- ja sitten juttu on ohi ja 10 vuoden kuluttua et enää muista esittämisestä yhtään mitään!
Usko pois, kukaan ei heitä sinua mädillä tomaateilla etkä varmasti kuole sinne eteen!
Toivotan onnea esityksellesi ja pidän Sinulle peukkuja pystyssä!
Jatkan vielä, että ymmärrätkö itsekään, kuinka hienosti olet pärjännyt elämässä vaikeasta sairaudestasi huolimatta?
Olet siis suorittanut tutkinnon ja tehnyt opinnäytetyön ja saat pian paperit käteen! Onneksi olkoon! Tuollaiset asiat ovat monelle terveellekin ihmiselle mahdottomia. Sairaudestasi huolimatta olet pystynyt noin hienoon saavutukseen. Olet siis tehnyt kaksin verroin enemmän töitä kuin muut opiskelijatoverisi.
Nyt pää pystyyn vain ja sinne luokan eteen esittelemään hienoa opinnäytetyötäsi. Sinun on todella syytä olla ylpeä itsestäsi!
Olet tähän asti pärjännyt mainiosti ja nyt kun koittaisi kiitoksen aika, haluaisit loikkia karkuun. Älä tee niin, kulta pieni!
siis en ole tehnyt vielä opinnäytetyötä.. se on vielä kesken.. ja olen yrittänyt aloittaa tätä samaista viimeistä vuotta jo yli 4 kertaa onnistumatta ja nyt on kaatumassa koska en voi mennä esittämään työtä .....
Lääkäriltä saat varmasti ainakin beetasalpaajia esiintymispelkoon, ne pitävät pulssin alhaalla ja tärinän ym. kurissa. Kun huomaat, ettei fyysisiä oireita tule, jännitys helpottaa.
Voisit varmaan puhua myös opettajallesi asiasta, lähetä vaikka sähköpostia ja kerro, että sinulla on ylitsepääsemättömältä tuntuva esiintymispelko joka on ollut esteenä opintojesi etenemiselle.
Ymmärrän sinua, koska itse kärsin todella pahasta esiintymispelosta, beetasalpaajista sain avun.
Valitettavasti ystävällinen kehotus: "kaikki jännittävät, mene vain pitämään esitys" ei auta, jos kyse on todellisesta fobiasta.
Mua kiusattiin kamalasti koulussa, mutta sain vietyä kuitenkin lukion läpi.
Ammattikorkeakoulussa piti pitää ensimmäinen esitelmä. Valvoin monta yötä. Ajatuskin luokan eteen menosta vihloi mahasta. Pidin kuitenkin esityksen. Olin varmaan jonkinlaisessa psykoosissa, koska en muista esityksestä mitään enkä edes aihetta. Muistan vain kuinka opettaja kehui minua erinomaisesta esityksestä. Se tuli minulle täydellisenä yllätyksenä, sillä en olisi ikimaailmassa voinut kuvitella saavani kehuja, minulle olisi hyvin riittänyt pelkkä suoritusmerkintä esityksestä.
Seuraavan esityksen muistan oikein hyvin (ja aiheenkin). Jännitys oli vain 50% edelliseen kertaan verrattuna. Kädet tärisevät. Jalat ovat huterat. Ääni on käheä eikä kulje. Ympäristön äänet vaimenevat, tulee ihan epätodellinen olo. Huimaa, pyörryttää. Mulle tulee aina ripulia kun jännitän. On tunne kuinka minä oikein voisin sanoa jotakin tai avata suuni? Kaikki muut ovat minua parempia ja minä olen tällainen surkimus? No esitys meni hyvin- sain jälleen kerran kovasti kehuja.
Kolmannella esityskerralla jännitys oli jo ihan siedettävää.
Välillä olen joutunut esiintymään niin paljon, että ei edes jaksa enää jännittää!
Lisäksi minä itse asiassa nautin esiintymisestä. Olen harmaa hiirulainen- kerrankin ihmisten on pakko katsoa minua ja kuunnella, mitä sanottavaa minulla on.
Jos joku olisi sanonut minulle ennen ensimmäistä esitelmääni, että tulen nauttimaan esitysten pitämisestä, olisin kuollut naurusta tai ainakin ajatellut, että tuo on vain todella säälittävä tapa yrittää saada minut esiintymään.
Esityksen pitämisen jälkeen (ja nykyään esiintymisen aikanakin) minulla varmasti erittyy aivoista joitain mielihyvähormoneja, sillä olo on aivan mahtava, kun keräät tavarasi, menet paikallesi ja saat koko ajan kuulla, miten hyvä esitys sinulla oli! On sellainen mahtava voittajaolo, että ei sitä pysty kuvailemaan!
Ja beetasalpaajaa olen minäkin käyttänyt, en tosin enää, sillä pidän niin upeita esityksiä nykyään, että en halua millään lääkkeillä hillitä aivotoimintaani. Pelkään, että esityksestä tulee huonompi, jos otan lääkettä.
Esiintymispelosta pääsee pitämällä paljon esityksiä.
Ja nyt olen valmistumassa yliopistosta ammattiin, jossa pitää esiintyä koko ajan ja paljon ja odotan innolla valmistumista.
Hieno homma.
Mutta tosiaan ne beetasalpaajat auttavat ja nehän eivät vaikuta aivotoimintaan kuten esim. rauhoittavat vaan pikemminkin hillitsevät "taistele tai pakene"- reaktion aiheuttamia fyysisiä oireita.
"että en halua millään lääkkeillä hillitä aivotoimintaani. Pelkään, että esityksestä tulee huonompi, jos otan lääkettä."
No olipa kannustava lausahdus tuo. Ymmärrätkö mitään ihmisen neuropsykiatriasta??
Taidat olla joku psykiatrian opiskelija.
Beetasalpaajat poistavat fyysisiä jännitysoireita ja olen itsekin niitä käyttänyt ennen esitystä. Ne ovat ehdottomasti hyviä lääkkeitä.
Toisaalta beetasalpaajat todellakin vaikuttavat myös keskushermostoon. Ne mm. väsyttävät ja hillitsevät sympaattisen hermoston toimintaa ja estävät kilpirauhashormonin vaikutuksia elimistössä.
En nykyään enää käytä Propralia, sillä en enää juurikaan jännitä esiintymistilanteita.
Uskon, että ketjun aloittaja ei tavoittele täydellisen esitelmän pitämistä (kuten minä nykyään). Uskon, että ketjun aloittajalle riittää suoritusmerkintä esityksestä. Silloin Propral on varmasti hyvä lääke.
Ketjun aloittajaa kannustan edelleenkin pitämään esityksen kuten muutkin. Se tuntuu varmasti Sinusta etukäteen aivan kamalalta ajatukselta mutta keskustele asiasta terapeuttisi kanssa tai jonkun muun henkilön kanssa.
Olen täysin varma, että jos pidät esityksen, olet paljon tyytyväisempi itseesi kuin jos nyt livistät tilanteesta.
Ja hanki ihmeessä ne paperit koulusta ulos. Papereista on aina hyötyä. Vaikka myöhemmin suuntaist ihan toiselle alalle (kuten minulle kävi), papereista on aina hyötyä. Se kertoo työnantajalle, että saat hoidettua hommasi loppuun ja että sinussa on pitkäjänteisyyttä. Älä luovuta!
Kirjoitin aloittajaa rohkaistakseni. Minulla oli rankkaa koulukiusaamista takana ja esiintymisfobia, josta olen täysin parantunut.
En kuitenkaan pyytänyt vapautusta esitelmien pidosta vaan olen pitänyt niitä varmasti kymmeniä ja tulevassa ammatissani joudun esiintymään koko ajan- ja nautin esillä olosta!
Valmistaudu henkisesti esitykseesi keskustelemalla siitä esim. terapeutin tai koulupsykologin kanssa. Joe et muita keksi, kysy seurakunnasta diakonin tai papin keskusteluaikaa.
Tai juttele aiheesta äitisi, mummisi, tätisi tai jonkun ystäväsi kanssa. Tai mene pubiin ja juttele asiasta jonkun ventovieraan kanssa.
Sinulla on monta kuukautta aikaa henkisesti valmistautua esitykseesi. "kuivaharjoittele" sitä.
Älä missään tapauksessa jää yksin ongelmasi kanssa!
Miksi opinnäytetyö? Kertaamalla edellisten opinnäytetöiden tekijöiden teosten videoinnit näet jo tehdyt virheellisyydet, jotka audiovisuaalisesti koettuasi voit välttyä itse tekemästä samoja turhuuksia uusintoina.