siunattua juhannusta

Kiitos samoin sinulle ja kaikille! :)

Tässä shamanististen suomalaisten alkuperäisiä juhannusperinteitä, myös kaaleet ovat alunperin shamanisteja:

"Juhannuksena päivä on pitkä ja kirkas. Samalla luonto on kauneimmillaan ja väkevimmillään.

Puhdistettuihin koteihin tuotiin onnea tuovaa »väkeä» koristelemalla ne oksilla, lehvillä ja kukilla. Ovenpieleen asetettiin koivuja ja pihlajia, joista ei saanut taittaa oksaakaan, muuten seurasi surua ja murhetta. Paimenet koristelivat lehmänsä seppeleillä ja kukilla; vanhin lehmä sai päähänsä tuohiseppeleen.

Juhannuksena saunottiin, poltettiin kokkoja ja iloittiin luonnon keskellä. Saunaa varten tehtiin uusi vihta, jolla kylvettiin vain kerran. Terveyttä antavaan vihtaan tuli seitsemän oksaa leppää, koivua, haapaa ja katajaa. Tuonpuoleisen kulkuväylänä toimiville pyhille lähteille ja uhrikiville vietiin antimia, jotka antoivat onnea ja hyvinvointia ihmisille ja karjalle.

Juhannusyön aikaan tarkkailtiin enteitä karjan ja sadon menestymisestä sekä naimisiin pääsystä. Nuoret tytöt tekivät öisin lemmentaikoja. Jos neito kieriskeli alasti kasteisessa viljapellossa, oli varmaa, että sulhanen ilmaantui vuoden kuluessa. Virolaiset keräsivät juhannuksena yrttejä, sillä silloin kasvit olivat voimakkaimmillaan ja pyhimmillään.

Keskikesän kasteen uskottiin olevan erityisen väkevää ja sitä pyrittiin keräämään talteen ennen auringonnousua. Kaste paransi tauteja ja edisti hedelmällisyyttä. Sanottiin, että »juhannuskaste se lantut kasvattaa». Kaste kohensi myös myös kauneutta. Jos ennen auringonnousua pesi kasvonsa kasteella, koko suvena ei ruskettunut.

Mäelle, aholle, saarelle tai rantaan pystytettiin kokkoja. Kunnian kokon sytyttämisestä sai kylän vanhin. Kylän väki kokoontui tulen ääreen valvomaan ja viettämään aikaa, poisjääminen olisi merkinnyt oman ja yhteisön onnen vaarantamista. Tulen ympärillä laulettiin ja tanssittiin pitkälle kesäyöhön."

"Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi. Auringon eli Päivättären, elämän äidin, ajateltiin lepäävän silloin vuotuisen kulkunsa korkeimmassa kohdassa pesässä maailmanpuun oksilla. Päivän levätessä ei saanut aloittaa mitään sellaista työtä, minkä piti edistyä. Levon jälkeen auringon kulku alkaa jälleen laskea ja päivät lyhentyä keskitalven pesäpäiviin asti. Saamelaiset, jotka pitävät itseään auringon jälkeläisinä, söivät pesäpäivien aikaan aterian auringon kunniaksi. Aterian alkajaisiksi he rukoilivat polvillaan auringolta päivänpaistetta ja menestystä poroilleen."

Ja kyse näissä perinteissä ja luonnonuskonnoissa oli henkisyydestä, samanlaisesta uskonnosta kuin muutkin, ei mistään epäjumalanpalvonnasta tai "paholaisen" masinoimasta pakanuudesta :-)