mutta täällä ihmiset ovat ottaneet omakseen. Missään en ole päässyt sisälle yhteisöön niin hyvin kuin täällä." Missähän maakunnassa mielestäsi on kyseinen paikkakunta?
Lainaus lehdestä " Olen tehnyt töitä ympäri suomea,
1943
35229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.
Vi kan tala svenska, mutta kyseessä ei ollut Pohjanmaa - tällä kertaa. Joskin noin sanonut henkilö on kotoisin Pohjanmaalta, äidinkieli Suomi.
Missä vain voi noin onnellisesti tapahtua. En ole koskaan uskonut mihinkään maakuntamieleen.
Minä uskon tietyllä lailla. Minusta on itäistä ja läntistä Suomea fifty-fifty.
Kovin cocktail olen minäkin. Mahtuu Savoa, Kainuuta, Pohjanmaata. Oma murrekin sekoitusta, niinpä lie useimmilla muillakin, jos edes kehtaavat murrettaan missään käyttää.
Ei ole hyvä lietsoa heimojen välistä sotaa.
Oletko vihollisen asialla, eli "hajoita ja hallitse!"
Vi olla missä päin Suomea vain, kaikkialla on hyviä ihmisiä.
Yksilöitä on, mutta kokonaiset yhteisöt ovat harvinaisempia. Kyseinen henkilö jatkoi: "Paikkakuntalaisten ominaispiirteistä on mainittava suoruus, rauhallisuus, selkeys, terve itsetunto, säästäväisyys ja kyky tyytyä siihen, mitäelämä on antanut." Huom. hänellä oli kokemusta eri puolilta maatamme,ei minulla.
minun kotipaikkakuntaamme, Pohjanmaalle, mutta myös Savoon, jossa olen kaksi vuotta asunut, sekä Uudellemaalle jossa olen koko muun ikäni asunut.
"Paikkakuntalaisten ominaispiirteistä on mainittava suoruus, rauhallisuus, selkeys, terve itsetunto, säästäväisyys ja kyky tyytyä siihen, mitäelämä on antanut."
Minussa on puolet savolaista ja ystävättäreni asui kauan Savossa. Meidän kokemuksiemme mukaan nämä ominaisuudet eivät ole savolaisille ominaisia, ei varsinkaan tuo suoruus. Pohjalaisia tunnen monia ja heihin sopisi. Uudellamaalla olen asunut yli puolet elämästäni ja siellä on sellainen sekamelska, ettei mitään yleistyyppiä ole.
1943
Älä vain kerro, että henkilö on tullut hämeeseen? Lappiin mieluummin.
Vastalause. Savolaiset ei ole viäriä. Muut ei vaan ymmärrä savolaisten ehkä hiukan hankalammin hoksattavaa huumoria - sitä nimittäin on joka paikassa. Sielläkin mihin jotkut hämäläiset ja pohojalaaset ei hoksaa sitä ujuttaa.
Veikkaisin Vammalan seutua. Ainakin tietyt kuvaamasi luonteenpiirteet sopii sinne. Toki moneen muuhunkin paikkaan, eikä maailma - onneksi - ole edes mustavalkoinen. Iloinen paikka on ainakin Savo ;-D) ja tottavie niin on Karjalakin!
Kokemuksesta tiedän, että savolainen ei aina sano suoraan. Onhan mulla sukulaisia, ei otannallani sentään ole tieteellistä merkitsevyyttä tilastollisin menetelmin mitattuna. Oikeaan suuntaan olet menossa, ysitietä vaan etelämmäksi. En ole asunut Savossa, en Karjalassa. Käynyt kyllä ja hyvänä on pidetty.
Noilla Härkätien varsilla on ihan hieno yhteisö, tai ainakin oli lapsuudessani.
Täsmälleen samaa mieltä nimimerkin 1943 kanssa. Kaikista kauimpina mainituista ominaisuuksista kokemukseni mukaan on Uudenmaan rantaruåtsalaiset, vaikka on heissäkin muutamia rehellisiä ja mukavia, mutta todella harvassa.
Ns. omakseen ottamisesta en mitään tiedä missään.
Nyt olet käsittänyt minut väärin ja aloin oikein ajattelemaan asiaa. Juuri mainitsemasi väestöryhmän kanssa olen ollut paljon tekemisissä. Minut on hyväksytty, vaikka taustoiltani olen henkilö, jota yleisen käsityksen mukaan ei ehkä arvosteta. Minut on pyydetty mukaan porukkaan, johon alueen suomenkieliset eivät minua olisi hyväksyneet. Eivät ainakaan pyytäneet. Olen tyypiltäni avoin ja helposti lähestyttävä, joten sulauduin hyvin joukkoon.
palstat opettavat meille, missä päin syntyneet ovat riitaisia ja hyökkääviä.
Savolaiset huastavat riitaa missä vain ovatkin...
korvesta, ite kertoi, ja Väyrysen Paavon mummo on myös sieltä. Tuntuuko vänkyn vaikutusta? Sitähän korppi äänestääkin.
Entä sitten?
Mitä tällä aloituksen kysynyksellä haet?
Yhden ihmisen kokemus! Hänen oma persoonansa vaikuttaa siihen, mihin hän sopeutuu. Ei ole mitään ylesipätevyyttä.
On minullakin kokemusta laidasta laitaan ja etelästä pohjoiseen Suomesta.
Jotkut pakolaiset ovat viihtyneet hyvin ruotsinkielisellä seudulla myös sen vuoksi, että kokevat ruotsinkielen suomea helpommaksi oppia. Tämä on siis useamman kuin yhden ihmisen kokemus.
Mitä haet? En mitään, jos kellään ei ole mitään jatkoa, so what? Ihan vain jutuskelu olisi OK, mutta olen tottunut siihen, että en ole monenkaan kanssa samalla aaltopituudella. On minullakin jonkin verran kokemuksia ja laajan tuttavaverkostoni kautta enemmältikin.Itse vähän hämmästyin ko henkilön mielipiteitä, yleensä ko seudun henkilöitä pidetään koppavina ja vaikeasti lähestyttävinä.
En ole työskennellyt ympäri Suomea mutta aikoinaan läksin katselemaan maailman pihamaita.
Ohi Pikisaaren ,ohi Ruissalon ja Rajakarin luumin luotsiaseman kohrilla pikkasen pelkäsin tulevaa.
Kun käännyimme yyttöstä alaspäin olin paniikissa laivan keinunnasta ,koneen melusta ja vieraista äänistä sekä kodistani joka loittoni joka mailin mukana.
Olen tullut vieraisiin taloihin ja outoihin kyliin ummikkona ,ainoana eväänä usko ihmiseen ja luottamus siihen et rehellistä autetaan .
Kun olen seisonut ovensuussa reppuineni silmissäkin varmaan pakojäniksen ilme,olen kumminkin karaissut kurkkuni ja tehnyt selväksi et kaipaan apua kun olen pikkasen hukassa.
Eriväriset ihmiset on olleet ihmisä minulle,olen ollut Senegalissa trukin pyörien välissä ja piirtänyt kuvaa ihmiselle jonka kiharasta punaisesta tukasta olen ottanut kynän lainaksi kun omani ei skulanut.
Homman lopuksi työnsin kynän takaisin pehkoon ja nopea käden puristus sinetöi yhteisymmärryksen .
Suomessa minulta on usein kyselty miks puhun noin säksättävästi ja vaikeesti, kaikki on kiinni ihmisestä ei yhteisöstä.
Yksilönä, tilapäisesti vierailevana olen tutustunut moneen hienoon ihmiseen. Olihan minullakin kansainvälinen kauteni 1970-luvulla. Sen verran syvemmin tutustuin, että onneksi jatkoa ei seurannut.
Minun kansanvälinen kauteni ei tosiaan ollut mikään sininen kausi.
Kattelin tän elämän nurjaankiin puolen ja olin onnellinen kun selvisin näinkin ehjänä kotiin.
Kirjailijaa lainatakseni metsästäjä on tullut vuorilta ja merimies saapunut satamaan.
Enää en kaipaa minnekkään kotona on hyvä olla.
Tietyllä tapaa minulla oli tänään aamupäivällä (ja usein muulloinkin) sama ajatus: täällä ja nyt on hyvä! Keskikesää täällä kotona perheen ja ystävien parissa ei voita mikään.
Siinä olen hiukan ehkä erilainen (?) että tietynlainen uteliaisuus nähdä sisältä eri kansojen todellisuutta yms. kiinnostaa. Aikalailla pintaraapaisuja kokemukseni ovat, eikä seikkailumieltä sanan varsinaisessa merkityksessä paljoa ole tallella - onneksi kakskymppisenä halusi ja uskalsi enemmän.
Niin kauan kun kunto ja terveys on hyvä voi tehdä mitä vain. Mielestäni pitääkin yrittää tehdä unelmista totta. Itsekin yritän - mutta tunnustan; aika laiskasti. Perheasiatkin tahtoo pitää paikallaan silloin kun niiden aika on. Niinkuin nyt.
Ja vielä aloitukseen:
Elämänpiirikokemukset ovat aina erittäin subjektiivisia. Uuden asuinympäristön yleisilme ei vaikuta paljon mitään jos sattuu vastaan muutama sellainen ihminen joiden kanssa on samalla aaltopituudella. Sen jälkeen avautuu muukin ympäristö positiivisessa mielessä. Ketjuuntumis- vai oliko se verkostoitumisreaktio?
Pitänee paljastaa lähteeni. Se oli eilinen Turun Sanomat, jossa haastateltiin museonjohtaja Teppo Viholaa Loimaalta. Omana kokemuksenani varsinaissuomalaiset ovat kiinnostuneita myös ulkopuolelta tulleesta, eivät vain pyöri omassa porukassaan. Mutta kukin asettakoon asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Minusta täällä on hyvä olla.
Olisin kyllä yhdistäny kyseisen paikkakunnan Pirkanmaaksi.
Hämeestä tänne muuttaneena oli suurin yllätys tervehtiminen.
Ensimmäisenä päivänä heti vastaantulijat tervehti, se tuntui oudolta.
Lähellä Uudenmaan rajaa, siellä on koppavan oloista väkeä. Ei tervehditä edes naapureita. Varsinaissuomalaista tunnen vain joitakin, eli ei tietoa siltä suunnalta.
Pirkanmaasta mulla on postiivisia, pitkäaikaisempia kokemuksia. Ihan hyvin otettiin vastaan. Täällä maaseututaajamassa tervehditään tuntematontakin. Uudellamaalla asuin kauan. Sielläkin viihdyin, mutta mitään kestävämpää ei syntynyt. Mutta se saattoi johtua minusta itsestäni.
Savolaiset ei huasta riitoo, vuan et ymmärrä savolaesta huumorija, siinä leikkimielellä toiselle sanottaa, unohtamatta itselle nauramista..
Mulla taas on sellaisia kokemuksia, että toisten kustannuksella kyllä pidetään hauskaa. Mutta itselle ei naureta. Mutta huom. vain yhden ihmisen kokemuksia.
Hei 1943, tuo on aivan yleinen kokemus, että savolaiset nauravat muiden kustannuksella, mutta varovat itseironiaa kaikin keinoin.
Piällysmiesmäisyys kuuluu myös savolaisuuteen.
Oikein kiva hyvä aloitus 1943. Tämäntyylistä jutustelua tänne kaipaisi enemmänkin. Ymmärrän kyllä miksi aloituksia ei synny, sehän selviää jo lukemalla tämä ketju - selkäänpuukottajia löytyy aina.
Jospas vaihteeksi jokainen (nikitönkin) tässä ketjussa paljastaisi mistä on kotoisin? Vai selviäisiköhän se teksteistä? Mielestäni ei, ollaan sen verran heterogeeninen kansa jo tällä vuosituhannella ettei luonteenpiirteet ole naulattu syntymä- tai asuinpaikkaan. Mukavia ja vähemmän mukavia on joka puolella, ja kaikkien kanssa pitää vain yrittää tulla toimeen.
Minä asun Savon ja Karjalan rajoilla, mutta olen asunut muuallakin.
Minä asun Varsinais-Suomessa, syntynyt Hämeessä,äiti savolainen, asunut kauimmin itäisellä Udellamaalla, käynyt Suomen joka kolkassa.
Keski-Suomessa on paikkakunta, jonka vauraus ja myöhempien aikojen kansainvälinen teollisuus teki siitä moni-kulttuurisen jo tuhat vuotta sitten.
Onneksi ei kuitenkaan moni-väristä.
Sodat toivat sinne myös suloisia Karjalaisia.
Siksi sieltä katsotaan edelleenkin kaikkia pitkään, ja tasa-arvoisen kylmän-viileästi.
H.
Hei karjalaiset pienellä alkukirjaimella.