Joskus nuorempana vihasin joulua ja muita perhejuhlia. Ystävät häipyivät perheiden luokse viettämään juhlapyhiä, kenenkään mukaan ei oikein voinut tuppautua, kun kyseessä kuitenkin perhejuhla.
Juhannus nuorempana oli kyllä mukava juhla, aina löytyi kavereita joiden kanssa lähteä mökille tai muualle juhlistamaan keskikesän juhlaa, selvinpäin tai ei. Ja aina oli hauskaa.
Sittemmin sain oman pienen perheen ja perhejuhlat alkoivat taas maistumaan. Sain toteuttaa kaikkia niitä tapoja ja perinteitä joita olisin halunnut omassakin lapsuudessa ja nuoruudessa toteuttaa.
Nyt kun perhesuhteet taas muuttuneet, totesin juhannuksen olevan tosi tylsä, yksinäinen juhla. Tuttavat ovat perheidensä ja sukulaistensa kanssa mökeillä, nuoremmat kaverit jaksavat vielä festareitakin kiertää. Itse istun kaupungissa, kerrostalossa neljän seinän sisällä ja odottelen että arki tulisi. Grilliäkään en omista, joten makkaratkin paistan uunissa.
Normaalisti jopa vähän nautin yksinolosta, mutta jotenkin nämä pyhät alkavat ahdistamaan kun on 'pakko' olla yksin.
Juhannus nuorempana oli kyllä mukava juhla, aina löytyi kavereita joiden kanssa lähteä mökille tai muualle juhlistamaan keskikesän juhlaa, selvinpäin tai ei. Ja aina oli hauskaa.
Sittemmin sain oman pienen perheen ja perhejuhlat alkoivat taas maistumaan. Sain toteuttaa kaikkia niitä tapoja ja perinteitä joita olisin halunnut omassakin lapsuudessa ja nuoruudessa toteuttaa.
Nyt kun perhesuhteet taas muuttuneet, totesin juhannuksen olevan tosi tylsä, yksinäinen juhla. Tuttavat ovat perheidensä ja sukulaistensa kanssa mökeillä, nuoremmat kaverit jaksavat vielä festareitakin kiertää. Itse istun kaupungissa, kerrostalossa neljän seinän sisällä ja odottelen että arki tulisi. Grilliäkään en omista, joten makkaratkin paistan uunissa.
Normaalisti jopa vähän nautin yksinolosta, mutta jotenkin nämä pyhät alkavat ahdistamaan kun on 'pakko' olla yksin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on varmasti ikävintä, jos ei ole saanut itse valita ja tehdä päätöstä. Itse kyllä vaistoan, jos joku pyytää esim. mökille vain kohteliaisuudesta ja odottaa jo saavansa vastauksen, että en ole lähdössä.
Tuskin myös sinua ja muitakaan lohduttaa totuus, että yksinään juhannusta viettäviä on maassamme paljon.
On myös niitä yksinäisiä , joilla aikoinaan on ollut perhe ja suku, mutta lapset ovat kasvaneet ja elävät omillaan ja puoliso on kuollut tai on erottu.
Niin on ollut itselläkin joskus mies ja sukua ympärillä, mutta yksin kerrostalossa asustelen ja juhannustani viettelen. Olen jo tottunut asumaan kuan näin ja ajattelen että elämä ei ole pysyvästi samanlaista. Kuitenkin elämässä on monet asiat hyvin ja kun ikää tulee niin monella on edessään se vaihe, että elää yhden hengen taloudessa.
Ei ne sisaret mielellään ota seurakseen mökille yksinäistä sinkkutätiä. Se sekoittaa perheyhteyden tyystin. Perhejuhlia järjestetään sitten kun halutaan vieraita.
Muistelen myös nuoruutta ja juhannuksenviettoja kavereiden kanssa. Sittemmin aviossa kuten kirjoitit sai toteuttaa juhlapyhien perinteitä. Nyt erottua ja vanhennettua ei oikein kuulu mihinkään ryhmään. Tässä iässä ei oikein koe olevansa sinkku tai sinkku joka ei etsi (single but not looking).Oon ajatellut tämän olevan yksi vaihe elämässä. Jossain vaiheessa tulee muutakin. Juhannuksena yksinäisyys korostuu ja heinäkuussakin suomi on aika lailla kiinni. Ruskainen syksy on mun aikaa.