Laestadius oli selvästi pietistinen teologi. Lukijaliikkeen kansanhurskaus ja oma kokemuspiiri antoi tietyn esiymmärryksen hänen teologialleen. Toisaalta hänen ajattelussaan näkyivät jossain määrin myös ne luterilaisen puhdasoppisuuden vaikutteet, joita hän oli saanut Upsalassa opiskellessaan.
Hän halusi tietoisesti tukeutua Lutheriin, mutta suureksi arvostuksen kohteeksi nousi Philipp Jacob Spener, pietismin perustaja.
Teologia oli Laestadiukselle theologia regenetorum, uudestisyntyneiden teologiaa.
Laestadius suuntasi kritiikkinsä erityisesti rationalismiin ja muodollista kristillisyyttä edustaneeseen Ruotsin valtiokirkkoon.
Hän arvosti monessa suhteessa luterilaista puhdasoppisuutta teologisesti, ja liittyi esim. raamattukäsityksessään kristikunnan perinteisiin näkemyksiin
Raamatun jumalallisesta olemuksesta ja auktoriteetista. Spenerin tavoin hän kuitenkin edusti käsitystä, jonka mukaan ”puhtaan opin" tuli laskeutua "päästä sydämeen", toisin sanoen realisoitua kirkollisessa todellisuudessa subjektiivisessa, "elävässä" uskossa.
Hän halusi tietoisesti tukeutua Lutheriin, mutta suureksi arvostuksen kohteeksi nousi Philipp Jacob Spener, pietismin perustaja.
Teologia oli Laestadiukselle theologia regenetorum, uudestisyntyneiden teologiaa.
Laestadius suuntasi kritiikkinsä erityisesti rationalismiin ja muodollista kristillisyyttä edustaneeseen Ruotsin valtiokirkkoon.
Hän arvosti monessa suhteessa luterilaista puhdasoppisuutta teologisesti, ja liittyi esim. raamattukäsityksessään kristikunnan perinteisiin näkemyksiin
Raamatun jumalallisesta olemuksesta ja auktoriteetista. Spenerin tavoin hän kuitenkin edusti käsitystä, jonka mukaan ”puhtaan opin" tuli laskeutua "päästä sydämeen", toisin sanoen realisoitua kirkollisessa todellisuudessa subjektiivisessa, "elävässä" uskossa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Laestadiuksen mukaan luonnollista ihmistä hallitsivat passiot (intohimot), kuten itsekkyys, kunnianhimo, ahneus, viha, kateus, huoruuden perkele ja valheen henki. Passiot vaikuttivat ihmiseen myös fyysisesti, niiden vaikutus tuntui omassatunnossa ja tahdossa. Laestadius torjuis voimakkaasti valistuksesta periytyneen luottamuksen hyveeseen. Se oli pelkkää omavanhurskautta.
Luonnollisella ihmisellä ei ollut edellytyksiä ymmärtää hengellisiä asioita. Vasta koettu uudestisyntyminen, joka tapahtui kääntymyksessä, antoi tähän edellytykset.
Laestadius painotti voimakkaasti "elävän" ja "kuolleen" uskon eroa.
"Kuollut” usko nojautui vain objektiivisiin (Jumalan Sana, armonvälineet) tekijöihin, mutta "elävää” uskoon kuului myös koettu, tunnettava kääntymisen kokemus ja erottautuminen "maailmasta”.
Usko oli "sydämen kristillisyyttä".
"Armonjärjestyksen” kokemus oli konkreettinen hetki ihmisen elämässä.
"Elävään uskoon" kuuluivat koettu herätys, parannus ja kokemus armon saamisesta.
"Kuollut” usko nojautui sen sijaan vain objektiivisiin, ulkokohtaisiin perusteisiin.
Siksi se oli sokeaa auktoriteettiuskoa.
Lain saarnan aiheuttama omantunnon hätä ja peljästyminen oli edellytys ”elävälle" uskolle.
"Kuollut” ja "elävä" usko tunnettiin hedelmistään.
Laestadiuksen sakramenttikäsitys liittyi "elävän" ja "kuollee” uskon dialektiikkaan. Siksi objektiivista armoa ilmentävät armonvälineet eivät korostuneet hänen teologiassaan.
Laestadiuksen kastekäsityksessä näkyi selvä kaksijakoisuus.
Teoksessaan "Hulluinhuonelainen” hän arvioi "taivaanvaltakunnan kuuluvan lapselle jo ennen kastetta".
Eräissä saarnoissaan hän puhui kasteesta hyvinkin klassisin luterilaisin äänenpainoin korostaen sen luonnetta armonvälineenä, kylläkin vahvasti herätysteologisesti painotettuna. 1850 -luvun puolivälistä alkaen Laestadiuksen saarnoissa aikaa tulla esille herätysliikkeen perinteeseen vakiintunut päästöavaimen käyttö (avainten valta).
"Elävän" ja "kuolleen" uskon ero merkitsi myös sekä soteriologista että sosiologista erottelua herätyksen kokeneiden uskovien ryhmän ja vain kastettujen paikallisen luterilaisen seurakunnan jäsenten kesken.
Laestadiukselle oli ratkaiseva kriteeri juuri uskon kokemus. Hän saattoi katsoa, että baptistien keskuudessa oli enemmän "eläviä" kristittyjä kuin Ruotsin evankelisluterilaisessa valtiokirkossa.
Näistä teologisista lähtökohdista käsin oli ymmärrettävää se voimakas Ruotsin valtiokirkkoon kohdistunut kritiikki, joka tuli jatkuvasti esille Laestadiuksen puheissa ja kirjoituksissa. Kirkko ei ymmärtänyt pietismiä ja lukijaliikettä. "Elävän kristillisyyden” vaino koitui lopulta kirkon omaksi tappioksi.
Kumpa kaikki ihmiset olisivat luonnollisia, silloin heillä ei olisi pakotteita sellaiseen elämään, jota ei pystytä täyttämään. Passiot jää ihmiseen, vaikka kuinka lukisi raamattua lakikirjan sijasta. Niin ne jäivät Lutherille kuin Lestadiuksen Larssille!
Pyhä Henki ihmisen sisäisenä kotiopettajana taitaa olla melko tuntematon? Ihmeitä Hän saa kyllä tehdä, kunhan ei käy käsiksi taipumuksiimme? Niinkö?
Yllä olevat JTalonen tekstit ovat otteita Jouko Talosen esitelmästä vuodelta 2000.
Lue koko esitelmä osoitteesta
http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/talonen_jouko_002.html
""ePaimen ""
Tuosta LLL:n pappissuvusta , siellä oli todella Tukolmassa Eräs Rovasti
jonka luokse LLL:n meni asuto kuntaan opiskelu ajaksi , muistini mukaan
Äidin kaukaista sukua , Mainittiin (Carl G. Rosengwist ) kirjassa .
A:Saarisalon pojan Pentin kirjoittamana .
Paitsi soilloin kuin asui ja Opiskeli Upsalassa .
Juhlavuoden seminaarissa oli monia mielenkiintoisia esityksiä. Kun aihe on kiinnostava ja luennoitsija tuntee asiansa ja osaa tuoda hyvin julki, niin kaikki hyvän hetken elementit ovat käsillä.