Elämä ohitse

Kerro heille satu, sellainen jonka he haluavat kuulla.
Itse olin vastaavassa tilanteessa vuosia sitten, se oli hyvin masentavaa. Yksi hyvä ystäväni neuvoi minua silloin sadun kertomisessa.
Kerroin siis tuttavapiirilleni tavanneeni iki-ihanan miehen äitini kotipaikkakunnalla. Valitettavasti hän on sinne sidottu niin kauan kunnes hänen vanhempansa asustelevat kotonaan ja tarvitsevat lähes päivittäistä hoitoa, siksi olemmekin sopineet että pyrin käymään hänen luonaan mahdollisimman usein (tosiasiassa käyn siellä vain omaa äitiävi tervehtimässä). Näin on menty jo lähes viisi vuotta, kukaan tuttavapiiristäni ei pidä minua uhkana tai saaliina, koska olenhan niin kaukorakastunut.

Elämä ei ole ohitse vaikka jää leskeksi. Kuitenkin vaikeaa on! Ei enää kutsuta juhliin niinkuin parina tavattiin ym... Tuttua monille leskille :) Itse olen ollut leskenä 9 vuotta ja todennut parhaaksi harrastaa sitä mistä tykkään ja yksin olen menossa usein. Onneksi oli lapsia, joiden kanssa matkustaa alkuun ja nyt jo osaan yksin mennä. Ei ole helppoa, mutta päivä kerrallaan mennään :) Asenne ratkaisee!

Älä missään nimessä lopeta elämistä, vanhenet vauhdilla ja kun katsot taaksesi ei sinua hymyilytä jos et näe siellä mitäään muuta kuin perusasiottesi hoidon.

Eihän sitä yksin pitäisi jäädä, mutta on tosiaankin vaikeaa osallistua yksikseen juttuihin, joissa lähes kaikilla muilla on kaveri mukana. Monet kulttuurielämykset, matkat, tapahtumat vain eivät tunnu oikein miltään, kun ei ole ketään kenen kanssa ne jakaa. Ja on ihan turha sanoa, että täytyy lähteä ulos kotoaan, sielun sukulaisen voi löytää vaikka kassajonosta. Hevonkukkua tuollainen psyykkaaminen. Jos kassajonossa puhuu tai edes hymyilee tuntemattomalle, katsotaan kuin halpaa makkaraa.

On totta, että asenne ratkaisee, mutta joskus tuntuu, että osa kanssaihmisistä on ihan pelkureita. En minä ainakaan ole häitä suunnittelemassa ja yhteen muuttamassa vaikka haluaisinkin joskus vain jutella ihmisten kanssa. Olen huomannut, että(mielestäni) normaali ystävällisyys ja kiinnostus toisesta ihmisestä tulkitaan heti flirttailuksi.

Ei elämä ole koskaan ohitse...niin kauan kun vain henki pihisee.

Kutsut tosin vähenee moniin rientoihin kun on yksineläjä mutta on niitä harrastuksia joita voi yksinkin puuhailla.

Vaihdelaatikkovuodet.

Naisilla iskee joskus jyrkästikin. Kyllä miehilläkin tulee keski-iänkriisi. Miehet paremmassa asemassa, aina saa pokattua nuoremman, jos ei aina nätimpää. Naist pulassa, kiinnostus miesmarkkinoilla tasan nolla jatkossa.

Mutta liittyy toi muutenkin ikääntymiseen. Ihminen tarvitsee vanhemmiten enenpi lepoa ja rauhaa, kuin kovaa touhua ja vilskettä.

Noit sinkkuna tai lapsettomana oleminen häiritsee juu seuraeloa, se totta. Pitää muistaa (taas) Suomessa 40 % kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Lapsiperheet pieni vähemmistö, kahdenhengen talouksia muistaakseni vain noin kolmas osa. Kuulut enemmistöön. Sä ilmeisimmin roikut liikaa vanhoissa tuttavuuksissa, et ole löytänyt kavereita samantyyppisistä ihmisistä.

Sekin luonnollista. Just sen takia, että ihminen vanhenee eikä jaksa alakaa tutustumaan uusiin ihmisiin niin energialla, kuin parinmuodostusiässä. Pitääpi katella muita vaihtoehtoja kuin vanhat omat mallit. Pitää miettiä uudelleen, minne menee ja mitä oikein ite kaipaa.

Mä näin miehenä kävin prosessia läpi kai kymmenen vuotta. Olen juu naimisissa, mutta tulin tulokseen, se niistä vanhoista tutuista, ne on iteasiassa entisiä tuttuja. Lopetin turhan hösötyksen ja kylässä laukkaamisen. Mitään en koe menettäneeni, parhaat kaverit on parhaita kavereita edelleen. Mutta niitten rinnalle on tullut uusia kavereita, hyviä, niitten entisten tapatuttujen tilalle. Tokikin viihdyn eniten omassa rauhassani, mutta tollasiin kutsutilaisuuksiin olen järmestelmäslliseti vastannnut ei, koska ne on usein mulle itelle tympeitä, jos pirskeet, ne on sitten niitten ihmisten kanssa, joitten seurassa todella itsekin viihtyy.


Lopuksi "kevennys". Kotiteollisuus-orkesterin Hynynynen lausahti taannoin aviisissa. "Kerran vuodessa kokoonnutaan vanhojen kavereitten kanssa mökille. Paistetaan, makkaraa, saunotaan, juodaan kossua. Puhutaan joka vuosi ne samat asiat. Aamulla krapulassa luvataan taas tavata vuoden päästä." Että siinäpä se kiteytettetynä koko asia.

Etsi uusia kuvioita, ala vaikka pelaamaan netissä räsypokkaa. Netin kautta muuten oikeastikin voi tutustua kiintoisiin ja mieluisiin ihmisiin, vaikka suurin osa onkin kaheleita ja feikkejä. Mulla paljon nettituttuja nykyisin. ei olla tapailtu tai sen kummemmin olla tekemisissä muutenkaan, mutta on seuraa, sopivasti ja silloin kun itselle ja toiselle osapuolelle sopii, ei tarvi välittää häiriötekijöistä, vaikkapa kavereitten kaheleista muijista.

=DW=

Pisteellinen nimimerkki tarkoittanee "vaihdelaatikkovuosilla" niitä viihdevuosia, jotka meikäläisellä on menossa. Eikä vauhdissakaan ole mitään vikaa, voimavarat vain kohdistuvat nykyisin itselle mieluisiin asioihin. Juuri niin kuin olla pitääkin.

Minun äitini jäi leskeksi, mutta löysi 4 vuoden päästä uuden miehen. Mies jäi sen jälkeen kahdesti leskeksi, mutta löysi uuden. Harrasti tanssia, joten varmaan parin löytäminen nopeutui.

Aina voi löytää jonkun, kaverin tai puolison...

Ota koira! Koiraihminen tuntee katunsa kaikki ihmiset, koiraton ei.

Ei koira ole aina se juttu, et tapaa muita. Sillä koirakin sitoo, ja ei aina hoitajaa löydy. Usein olen kuullu, et lähtis matkoille, mutta kun on koira.

Aloitekyvyttömyys on se vaarallinen juttu.

Miksi kuvittelet että voit istua vain siinä paikallasi ja odottaa että joku muu keksisi sinulle tekemistä? Se on ihan omalla vastuullasi.

Miten joku voi ajatella niin, että elämä on ohitse siinä tilanteessa, kun se voi vasta ihan oikeasti alkaa. Se kaikista omin, omannäköinen ja sisältöinen, ihka OMA elämä, ei jonkun toisen toiveilla, pyynnöillä, vastuilla ja velvoitteilla ladattu.

luen joskus näitä "nuorten " kirjoituksia ,
Nyt huomasin kuinka Lesket ja "sinkut" ovat jääneet erakoiksi , jättäneet mahdollisuuden ELÄÄ .
Olen monasti sanonut kuinka on vaikeaa kun jää Nuorena leskeksi , se on kun jonkinlaista kateutta ,kun saa itse valita elämisensä , ja jopa kumppaninkin. .
Huomasin kuinka jo nuoret parit eivät nauti toisistaan -- onko ollut väärä valinta -- mutta tällaiset samat saattavat useastikkin erota . Sillon olis parempi kun harkitsis kumppaninsa ennenkun menee liian pitkälle . naisekllehan on juuri luonto antanut sen valitsemisen mahdollisuuden , jos saa miehen kiinnostumaan juuri hänestä --niin kaikki onnistu, Sanokaa minun sanoneen .. että näin on . Puhun kokemuksesta .
Ja ei se ole pelkkä vartalon kurvit jotka on miehelle mieleisiä .. noo nainen menee paljon näihin nyky hömpötyksiin ja luulee että se auttaa myös seksielämässä , ei se niin mene.

Ohitse on vain orjuus, nyt on aikaa itselle.

Olen 4-vuotta sitten eronnut 57-vuotias nainen, vaikka en olisi tahtonut.
Olen sitämieltä, että elämäni on ohi.
Olen hyvässä työpaikassa ja kaikki asiani ovat ok.
Mutta, mutta eron myötä ystävät ja suku kaikkosivat elämästäni, koska he valitsivat puolensa. Omia sukulaisia ei ole ainuttakaan, paitsi aikuiset lapsettomat lapset.
Olen ihan hukassa ja arka menemään mihinkään yksin. Olen jatkanut elämää, kuin olisin vieläkin sitoutunut. Nyhrään kotitöitä ja katson tv-ohjelmia.
En tapaa miehiä edes naisvaltaisella työpaikallani. Harvojen ystävättärieni luo minut kutsutaan, vain kun he ovat yksin kotonaan. Olen tehnyt ulkomaanmatkoja, mutta mikään ei yksin tunnu miltään (vain haikealta). MIKÄ NEUVOKSI???

olen 12 vuotta sitten eronnut pitkästä parisuhteesta ja yksin elän, mutta nautin elämästäni näin...

En siis suurin surminkaan ymmärrä näitä valituksia että elämä olis ohi jossain vaiheessa.
Niin kauan kun elää ja hengittää elämää on jäljellä.
Mutta saahan se elää itkienkin jos haluaa.
On oikein hyvä opetella elämää ihan itsekseen ja sitten vaikka lähteä yksin jonnekin.
Itse menen aina yksin minne sitten menenkin mutta kas koskaan en ole yksin.
Aina on ihmisiä ympärillä ja saa jutella. Voi valita ihan itse sen miten kulkee eikä ole kiinni siitä että joku muu haluaa jonnekin muualle.
Ite en ole jäänyt lleskeksi mutta olen eronnut. Ja kyllä olen joillekin naisille ollut se kamala joka varmaan nyt iskee just sen hänen miehensä ja plää plää mutta sellaisista ihmisitä sanoisin etteivät he edes ole ystäviä joten olkoot.

Ei muuta kun menoksi ja nauttii elämästään se on ihan oma valinta.

Toimiiko aivosi???


2-3 vuotta seiniä katsellen tuli tanssi--tosin ei vain suomessa kuitenkin pohjoismaissa ja niin kaikki kulkee, ei kotona-- maat ovat suuria, vaikka lähellä.

minuakin ihmetyttää kun lähisukulaisteki pelkää, et vien miehen?, ei kylään pyydetä edes...en vie, uskokaa jo..