Hei
Olen aiemminkin kysynyt täältä neuvoa, enkä aivan pettynytkään Suomi24:n antiin. Tosi juttu on se, että jotkut täällä oikeasti haluavat auttaa autettavia, toiset vain pelleilevät. Minun asia on oikeasti itselleni ainakin vakava, ja jos joku pelle jo nyt nauraa, tai suhtautuu leikkisästi, niin ole hyvä ja poistu. En tullut tänne naurettavaksi.
Miten laittaisin asiat hienovaraisesti ja ymmärrettävästi ? Ihan sama, koittakaa pysyä perässä, jos kukaan on aloittanut tätä.
Olen mies/miehen alku. Kaikki on saanut alkunsa jo kauan sitten kun tutustuin tähän tyttöön, joka jo silloin oli varattu. Tiiän, varattu on nimensä mukaan varattu. Mutta kun meillä on semmoinen tietynlainen yhteys vain, enkä voi olla ajattelematta häntä, ja minusta tuntuu, ettei hänkään voi olla ajattelematta minua. Juhannus meni ja kaikkea sattui, kerron vaikka siitä, tosin vähän vain katkelmia, koska minua pelottaa jos se käy lukemassa näitä. (Kävin itsekin selailemasta täältä, josko se olisi kirjoittanut jotain tänne..) LOL!
Oikeastaan kaiken huipentuma on juhannus. Alkoholilla on aina osuutta kaikkeen, tosin minun mielestäni se vain tekee ihmisestä rohkeamman. Ja vähän nolon joistakin, minä vaikka hyvänä esimerkkinä :). Anywaayy. Me lähennyttiin aika monella tapaa tuolloin... Hauskaa asiasta tekee sen, että hänen poikaystävä oli samassa mestassa, ja minä olen yrittänyt ystävystyä häneen, mikä vain vielä enemmän monimutkaistaa asioita. Se oli vasta toinen kerta kun näin tämän onnekaan paskiaisen. :D Etenen aika hitaasti asiaan, mutta ihan sama. Kyselkää.
Me tavallaan erkanettiin muusta lössistä, ja keskusteltiin aivan omia. (Btw, tequila pistää puhumaan). Niin... Miten sen nyt sanos ? Olin sille se tyyppi, jolle se kerto kaiken. Hän itki eka, sen jälkeen tursusin minä kuin pikkulapsi, ja se edelleen nolottaa. Sitten vain lohduteltiin. Ei saisi itkeä tyttöjen nähden ! Prkl. Anyway.. Sain sinä iltana kimppuuni vihaisen poikaystävän, siis kuvannollisesti. Reiluna miehenä pyysin tätä sivulle että jutellaan. Sitten kerroin sille, että mistään vakavasta ei ole kyse, ja että hänen ei tarvitse olla huolissaan minusta tai mitään vastaavaa.. "että me ollaan kavereita".. Niin... Olen sen verta periaatteen mies, että en varattuja koskisi. Mutta mitä pirua se nainen teki minulle sinä iltana ? :o En ole ollut omaitseni sen jälkeen ollenkaan.. Kyllä voisin elää ilman sitä naista, mutta miksi kukaan tahtoisi tehdä elämästään helvettiä ? Ja kyllä kestän sen ajatuksen, että jättäisin hänet kokonaan rauhaan, koska välitän hänestä ja tahdon että hänellä menee hyvin enkä ole itse sotkemassa asioita. Jos näyttää sekuntiakaan siltä, että sotken vain, niin älyän kyllä siirtyä, mutta jos en sotke, niin totta kai minä haluan voittaa. Minä ehkä haluan vielä kerran rakastua, vaikkei siitä sanasta "rakkaus", tulekaan minulle hyviä muistoja. Mutta kun se ilta vain säväytti minua niin pahasti, jos tuolta tuntui vasta välittäminen, en tiedä kestäisinkö rakkautta.
Yksi asia minua kuitenkin pelottaa, mikä saattoi pilata koko asian. Kun kerroin tälle pojkvännelle asioita, niin juuri kun minä sanoin että "En aio koskaan viedä häntä sinulta". Se tyttö kuuli saman, koska oli juuri ilmestynyt jostakin siihen... Teinkö asiat liian selviksi ? Entä jos tämä tyttö vain nyt lähtee ? Etten ole edes ystävä enää ?... Viimeiset yöt oon vaan miettinyt ja kuunnellu jotain imeliä rakkausbiisuja. Olen oikeasti miettinyt mikä piru minuun meni... Moni varmaan pitää minua jonakin tyhmänä teinikakarana. Ehkä se on totta, muttei se muuta sitä miten minä tunnen.
Kaikki on oikeasti sekavaa, kirjoitin kaiken niin kuin ne mieleeni tulivat. Saa kysyä tarkennuksia, tässä ei ole kaikki. Kitos jos joku kuunteli.
Olen aiemminkin kysynyt täältä neuvoa, enkä aivan pettynytkään Suomi24:n antiin. Tosi juttu on se, että jotkut täällä oikeasti haluavat auttaa autettavia, toiset vain pelleilevät. Minun asia on oikeasti itselleni ainakin vakava, ja jos joku pelle jo nyt nauraa, tai suhtautuu leikkisästi, niin ole hyvä ja poistu. En tullut tänne naurettavaksi.
Miten laittaisin asiat hienovaraisesti ja ymmärrettävästi ? Ihan sama, koittakaa pysyä perässä, jos kukaan on aloittanut tätä.
Olen mies/miehen alku. Kaikki on saanut alkunsa jo kauan sitten kun tutustuin tähän tyttöön, joka jo silloin oli varattu. Tiiän, varattu on nimensä mukaan varattu. Mutta kun meillä on semmoinen tietynlainen yhteys vain, enkä voi olla ajattelematta häntä, ja minusta tuntuu, ettei hänkään voi olla ajattelematta minua. Juhannus meni ja kaikkea sattui, kerron vaikka siitä, tosin vähän vain katkelmia, koska minua pelottaa jos se käy lukemassa näitä. (Kävin itsekin selailemasta täältä, josko se olisi kirjoittanut jotain tänne..) LOL!
Oikeastaan kaiken huipentuma on juhannus. Alkoholilla on aina osuutta kaikkeen, tosin minun mielestäni se vain tekee ihmisestä rohkeamman. Ja vähän nolon joistakin, minä vaikka hyvänä esimerkkinä :). Anywaayy. Me lähennyttiin aika monella tapaa tuolloin... Hauskaa asiasta tekee sen, että hänen poikaystävä oli samassa mestassa, ja minä olen yrittänyt ystävystyä häneen, mikä vain vielä enemmän monimutkaistaa asioita. Se oli vasta toinen kerta kun näin tämän onnekaan paskiaisen. :D Etenen aika hitaasti asiaan, mutta ihan sama. Kyselkää.
Me tavallaan erkanettiin muusta lössistä, ja keskusteltiin aivan omia. (Btw, tequila pistää puhumaan). Niin... Miten sen nyt sanos ? Olin sille se tyyppi, jolle se kerto kaiken. Hän itki eka, sen jälkeen tursusin minä kuin pikkulapsi, ja se edelleen nolottaa. Sitten vain lohduteltiin. Ei saisi itkeä tyttöjen nähden ! Prkl. Anyway.. Sain sinä iltana kimppuuni vihaisen poikaystävän, siis kuvannollisesti. Reiluna miehenä pyysin tätä sivulle että jutellaan. Sitten kerroin sille, että mistään vakavasta ei ole kyse, ja että hänen ei tarvitse olla huolissaan minusta tai mitään vastaavaa.. "että me ollaan kavereita".. Niin... Olen sen verta periaatteen mies, että en varattuja koskisi. Mutta mitä pirua se nainen teki minulle sinä iltana ? :o En ole ollut omaitseni sen jälkeen ollenkaan.. Kyllä voisin elää ilman sitä naista, mutta miksi kukaan tahtoisi tehdä elämästään helvettiä ? Ja kyllä kestän sen ajatuksen, että jättäisin hänet kokonaan rauhaan, koska välitän hänestä ja tahdon että hänellä menee hyvin enkä ole itse sotkemassa asioita. Jos näyttää sekuntiakaan siltä, että sotken vain, niin älyän kyllä siirtyä, mutta jos en sotke, niin totta kai minä haluan voittaa. Minä ehkä haluan vielä kerran rakastua, vaikkei siitä sanasta "rakkaus", tulekaan minulle hyviä muistoja. Mutta kun se ilta vain säväytti minua niin pahasti, jos tuolta tuntui vasta välittäminen, en tiedä kestäisinkö rakkautta.
Yksi asia minua kuitenkin pelottaa, mikä saattoi pilata koko asian. Kun kerroin tälle pojkvännelle asioita, niin juuri kun minä sanoin että "En aio koskaan viedä häntä sinulta". Se tyttö kuuli saman, koska oli juuri ilmestynyt jostakin siihen... Teinkö asiat liian selviksi ? Entä jos tämä tyttö vain nyt lähtee ? Etten ole edes ystävä enää ?... Viimeiset yöt oon vaan miettinyt ja kuunnellu jotain imeliä rakkausbiisuja. Olen oikeasti miettinyt mikä piru minuun meni... Moni varmaan pitää minua jonakin tyhmänä teinikakarana. Ehkä se on totta, muttei se muuta sitä miten minä tunnen.
Kaikki on oikeasti sekavaa, kirjoitin kaiken niin kuin ne mieleeni tulivat. Saa kysyä tarkennuksia, tässä ei ole kaikki. Kitos jos joku kuunteli.
Vastaukset 5
Vanhimmat
öööö.. no mikset yritä sitä muijaa kunnolla? jos sanoo ei. ni ei sitte mitään.
No, voi olla ihan sekin, että siinä ei välttämättä tee muuta kuin satuttaa toisia, ja joissain tapauksissa itseään. Pahimmassa tapauksessa menetän henkilöiden luottamuksen, ja tämä tyttö vielä oahemmassa tapauksessa muttuu täysin ventovieraaksi sen jälkeen. Optimiaalisesti jos menisi kaikki, niin kenenkään ei sattuisi, ja muija menisi sen kelkkaan kumman on parempi. Nyt kun aloin miettimään niin miksi kirjoitin tänne, koska parhaimman avunhan saa keskustelemalla asianomaisten kanssa. Mutta halusin enemmänkin mielipiteitä ? Teenkö oikein ollenkaan ? Jos tässä tapauksessa seuraa sydäntään niin liekö oikein ? :/
No ei todellakaan oo oikein. Kaikki meni väärin jo siinä vaiheessa kun likan poikkis sai vihiä siitä että olet kiinnostunut.
Ja sitten menit sanomaan että Et aio viedä hänen naistaan. Teet itsestäsi naurettavan jos tämän jälkeen vielä tyttöä vikittelet. Voit olla varma että jotakuta sattuu kuitenkin, ehkä jopa kaikkia. Tai saat vaan siltä poikkikselta turpaasi. :D
Parasta olisi kai vaan pysyä tytön kaverina jos hän on päättänyt sen toisen kanssa olla...
Voit vaan elätellä toiveita että heille tulee joskus ero. Sun ei kannata heidän väleihinsä vaikuttaa.
Mitä poikkiksen kanssa ystävystymiseen tulee, niin kannattaa pitää etäiset välit. Jos joskus tulevaisuudessa vaikka jotenkin kummassa saatkin tytön itsellesi, niin saat vaan poikkiksen vihat päällesi, taas. Yritithän kumpaakin miellyttää.
Missä nui ihanat miehet?:-) kaverilla sama tilanne.... Kerro tytölle mitä aattelet ja anna sen ite miettiä kenet se tahtoo.. Sitte vaa hyväksyt lopputuloksen. Saimpa kuulostamaa yksinkertaselta:-) mitäpä muutakaa sille voi tehä?;-)
Olen samaa mieltä.