Olen kohta 17 vuotias tyttö ja olen kärsinyt noin puolitoista vuotta keskivaikeasta masennuksesta. Viiltelin lähes päivittäin, sain paniikkikohtauksien kaltaisia ahdistuskohtauksia ja olin muutenkin erittäin ahdistunut. Välillä oloni kohenee, mutta sen jälkeen romahdan uudestaan. Hain apua ongelmaani vuoden jälkeen kaverien painostuksella. Olen käynyt puhumassa nuoriso työntekijälle ja terveydenhoitajalle, joka ohjasi minut psykoterapiaan. Siellä olen käynyt puoli vuotta. Ongelma onkin se, että olen niin itsenäinen ja en osaa puhua muille pahasta olostani, enkä osaa kertoa sitä myöskään ystävilleni tai terapeutilleni. Minua on monta kertaa neuvottu olemaan avoimempi ja kertomaan pahasta olostani, mutta en yksinkertaisesti pysty. Pyrin pitämään kaikki tunteet sisälläni ja siksi romahdan ja saan kohtauksia. Kohtauksien aikana itken, oksennan tahallisesti, viiltelen ja olen hyvin ahdistunut. Hetken minulla on ollut parempi olo, mutta ero poikaystäväni kanssa on saanut saman olon tulemaan takaisin. Masennuslääkkeitä en haluaisi käyttää. Onko kelläään mitään neuvoja? En halua menettää koko nuoruuttani pelkän ahdistuksen ja tuskan keskellä.
Mikä auttaisi?
anonyymi8
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun et pysty puhumaan niin sitten purat kuin hetken lievityksenä fyysisesti tunteitasi. Terapiasta ei ole apua, jos en voi puhua., tai ensin pitäisi antaa apua ja keksiä keinoja, miten voit alka avautumaan.
Yksi tapa on jäsentään tunteitaan sanallisesti kirjoittaminen. Sinä voit kirjoittaa ensin itsellesi tarinaa mikä ahdistaa, miltä tuntuu, miksä sai surullisesti ja ihan kaikesta mitä mieleen tulee, Lue sitten tekstiä itsellesi ääneen.
Voit myös kirjoittella pieniä juttuja terkkarille ja terapeutille tai kenelle tahansa luotetulle hekilölle, joka ymmärtää sinua.
Jos olo alkaa liian ahtaaksi niin lievä lääkitys voi auttaa ja antaa voimia avautua.