Kun on perheetön: ei puolisoa, ei jälkikasvua niin ei olisi ihme, jos kokisi yksinäisyyttä ja vapaa-ajan ongelmia. Varsinkin kun työelämä alkaa jäädä taakse. Itse olen ratkaissut asian olemalla ystävä ja vierailemalla toisten yksinäisten vanhusten ja sairaiden luona.
Tänääkin lähdin tapamaan erästä dementoitunutta naista, joka touhuaa ja liikkuu mielellään paljon ja on ihmisten parissa. Istuin hänen seuranaan sukkaa kutoen tunnin, hän tarjosi mehua ym. Sitten lähdimme ulkoilemaan ja kävimme erään ystävärouvan luona. Tämä rouva on päästään terävä, mutta ei voi liikkua hyvin sairauksien vuoksi. Siellä kului puolitoista tuntia ja paikalla oli myös rouvan tyttären poika.
Sitten saatoin muistisairaan kotiin, koska kotipalvelu pian saapui sinne. ja vielä päätin käydä tapaamassa erästä monisairasta taiteilijarouvaa. Auttelin tiskaa misessa, ja kastelimme kukkia ja kokosin tavaroita ja rupattelimme.
Näitä yksinasuvia meikäläisellä riittää joka lähtöön. Olisi aika käydä myös tapaamassa, erästä pyörätuolissa istuvaa aivoinfarktikuntoutujaa ja sitten on kaksi iäkästä tätiä. Ja näitä riittää. Lisääkin olisi mutta kaikella on rajansa.
Jos koette yksinäisyyttä ja teillä riittää energiaa, niin alkakaa tapaamaan toisia yksineläjiä. Toislle riittää yksikin tällainen ystävä jolle antaa aikaa ja seuraa.
Tänääkin lähdin tapamaan erästä dementoitunutta naista, joka touhuaa ja liikkuu mielellään paljon ja on ihmisten parissa. Istuin hänen seuranaan sukkaa kutoen tunnin, hän tarjosi mehua ym. Sitten lähdimme ulkoilemaan ja kävimme erään ystävärouvan luona. Tämä rouva on päästään terävä, mutta ei voi liikkua hyvin sairauksien vuoksi. Siellä kului puolitoista tuntia ja paikalla oli myös rouvan tyttären poika.
Sitten saatoin muistisairaan kotiin, koska kotipalvelu pian saapui sinne. ja vielä päätin käydä tapaamassa erästä monisairasta taiteilijarouvaa. Auttelin tiskaa misessa, ja kastelimme kukkia ja kokosin tavaroita ja rupattelimme.
Näitä yksinasuvia meikäläisellä riittää joka lähtöön. Olisi aika käydä myös tapaamassa, erästä pyörätuolissa istuvaa aivoinfarktikuntoutujaa ja sitten on kaksi iäkästä tätiä. Ja näitä riittää. Lisääkin olisi mutta kaikella on rajansa.
Jos koette yksinäisyyttä ja teillä riittää energiaa, niin alkakaa tapaamaan toisia yksineläjiä. Toislle riittää yksikin tällainen ystävä jolle antaa aikaa ja seuraa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Todella hieno juttu,itsekkin olen tuota ajatellut ja työajoilta onkin jäänyt lempparihoidokkeja joihin pidän yhteyttä.
On vielä oma äitikin huolehtimisen alla ja äidin ikäinen ystävämummo,joten osittain olen samoilla linjoilla.
Kun omaa kohtaloaan sinkkuna miettii,eikä ole lapsia,tulee mieleen vastavuoroisuus tarvittaessa.
Yksinäisyydestä en silti kärsi,se on päinvastoin voimavara kun saa olla omissa oloissaan eikä jatkuvan häslingin alla.
Siksi kai en ole havitellutkaan enempää huomioitavaa,täytyy antaa itselleenkin lupa olla vaan.
Sama täällä, ei yksin asuva ole aina yksinäinen.
Haluatko aloituksellasi auttaa yksinäisiä löytämään elämälle tarkoituksen vai puratko sisintäsi?
Saatko auttamisellasi paikattua todellisen yksinäisyytesi.
Voisihan ohje yksinäiselle olla etsi ystävä rinnallesi, sellainen tasavertainen, jonka kanssa voitte harrastaa yhteisiä mieltymyksiänne.
Meidän taloyhtiössä asuu dementoituva nainen. Miellyttävä ihminen, istumme usein taloyhtiön saunassa ja jutustelemme. Jutut vain on samat viikosta toiseen. Eikä sekään tunnu hyvältä, kun hän saattaa kysyä "Kuka olet ja missä asut".
"korpikirjailija"
Sellainen on dementoituva nainen, saattaa kysyä "Kukla olet ja missä asut" :)
Useamman kerran jutustelujenne aikana.
Kovinpa negatiiviseksi keskustelu muokkautui. Sanomani oli, että jos tunnet itsesi yksinäiseksi etsi itselle samanarvoinen kamu jonka kanssa harrastelet kaikkea yhteistä kivaa.
Lusiina@ Kommenttisi oli turha eikä liittynyt lainkaan aloituksen aiheeseen. Tiedän miten dementikot käyttäytyvät, kuinka dementia edistyy jne. En jaksaisi heidän kanssaan, eivätkä he kärsi vaikka en jaksaisikaan.
Olen itsekin toiminut vapaaehtoistyössä. Kiitosta saat, mutta et muuta, eikä se ole riittävä palkka itsesi likoon laittamisesta.
Ei itsekehukaan ollut aloituksen aihe vaikka siitä muita moitit ja sitten itse sitä jatkat.
Kehuinko itseäni?
Juu puutuinkin siihen et sanoit et ei tunnu hyvältä kun dementoitunut kysyy, mutta siksi hän kysyy kun hän on dementoitunut. Kuten oivalsitkin, se on siedettävä jos menee hänen kanssaan saunaan :). En pahalla kirjoittanut vaan kaikella ymmärryksellä dementoitunutta kohtaan.Ja kyllä, liittyi aiheeseen mistä sinäkin kirjoitit. Sinun tekstissäsi se avun tarvitsija oli juuri se dementoitunut.
Mikä sinusta olisi riittävä palkka vapaaehtoistyöstä?
Raha, sillä ne, jotka organisoivat vapaaehtoistyötä saavat vapaaehtoisista ilmaista työvoimaa helpottamaan heidän omaa työtaakkaansa esim. (velkaneuvojat).
Hollannissa on jo ymmärretty vapaaehtoistyön tärkeys ja työlle on määritelty tuntipalkka, joka ei kieltämättä ole suuren suuri, mutta kattaa erilaisia pakollisia kuluja, joita auttajille syntyy.
Hyvä mieli ei oikein jaksa innostaa tuottamaan hyvää mieltä kykenemättömälle joka putoaa aina uudestaan samaan jämään eikä osaa itse ahdingostaan ylös nousta. Hyvän mielen saa muutenkin kuin auttamalla ja taas auttamalla eikä tulosta auttamisesta synny kuin hetkellisesti.
Tänään sain hyvää mieltä kun siivosin mökin sisätilat, huomenna tulee esikoinen lomalle äidin iloksi, aurinko paistaa, hain stigan huollosta ja huomenna leikkaan nurmikon.
Järvi on tyyni ja unittaa ; )
Korpikirjailija
Huomenta!
Jos vapaaehtoistyöstä maksettaisiin palkkaa se ei olisi vapaeehtoistyötä.
Eikö vapaaehtoistyön kohteena on paljon esim vanhuksia ja dementtejä, joka pysyy siinä samassa jamassa kykenemättä koskaan enää "nousemaan ylös omasta jamastaan". Vapaaehtiostyöntekijä ei siinä mielessä näe konkreettisia tuloksia kättensä töistä vaan palkkio pitää olla jostan muualta, vaikkapa itsestä.Vaikkapa hyvä mieli itselle auttamisesta, vanhuksen ja omaisen kiitollisuus jne.
Onneksi näitäkin vapaaehtoistyöntekijöitä on, kuten tuolla alempana joku kirjoitti, jotka saavat palkkionsa hyvästä mielestä kun saavat olla avuksi, pyyteettömästi. Kaikista siihen ei ole. Näiden "enkeleiden tarve lähivuosina tulee lisääntymään paljon. Minäkään en tässä elämänvaiheessa jaksa vapaaehtoistyötä tehdä kun muu toiminta vie kaiken mehun. Lähipiirissäni on kuusi naista, iältään 75 ja siitä vuoden välein ylöspäin, joten sarkaa riittää lähivuosina, tai sitten ei. Aika näyttää miten kunkin käy. Myös minun. Tiedä vaikka olisin vielä jonkun vapaaehtoisen autettavana joskus :).Jos saa elää.
Reppuriikka kirjoittaa myös yksinäisyydestä ja sen poistamisesta vapaehtoistyöllä. Sinä ehdotit "tasavertaista" ystävää, jotta "saisist enemmän ja vastavuoroisesti". Oletko ajatellut että yksinäiselle ystäävien hankita ei ole niin itsestään selvää, kai hän sen olisi jo tehnyt jos se olisi niin ykinkertaista. Iän myöät ystävystyminen kai tulee aina vain piirun verran epätodennäköisemmäksi. kaikilla on omat kiireet ja piiri pieni pienenee iän myötä.
Pitäisi tehdä uusi aloitus aiheesta "mistä saat hyvän mielen" :) On elämän elixiiriä että näkee omassa elämässään niitä "hyvän mielen aiheuttajia". Me ihmiset olemme mieltymyksiltämme erilaisia. Se mikä tuottaa iloa toiselle. voi olla toiselle kauhistus.
Taas pätee toinen aloitus tähän jankkaamiseen, kiviäkään kiinnosta
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11550456
Näkyypä kiinnostavan kun oikein luit ja jopa vielä vaivaudut vastaamaankin ;)
Niin ja minä en oikein ymmärrä keskustelupalstalla tuota "viimerisen sanan syndroomaa". Eikö keskustelua synny siitä että yksi kirjoittaa jotain ja toinen vastaa siihen. Jos ollaan eri mieltä, ei se tarkoita jankkaamista tai riitelyä tai ilkeilyä kun pysytään asiassa eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei kai keksutelupalstalla voi sanoa kukaan, onko oma kommentti se viimeinen.
Näin minä sanon kun en voi sinunakaan sanoa :))
Sinulla on mielipide jokaiseen asiaan, jokaisessa ketjussa ym.
Kyllästytät täti tärkeilylläsi.
Ei minulla ihan jokaiseen ole, esimerkiksi politiikka ei kiinnosta lainkaan. Kirjoitan vain niihin ketjuihin, jotka koen mielenkiintoisina, miten sinä täti vai oletko setä :)?.Jätä se perässä roikkuminen sikseen ja ohita kirjoitukseni. vaikka en ole rekattu, kirjoitan kuitenkin samalla nikillä täällä aina.
Laita se suu kiinni, voi lentää vaikka kärpänen suuhun.
Et ole rekattu, onko lusiina_ eri kuin sinä?
Kyllä lusiina_ olen minä mut se nikki ei ole rekattuna, enää.Siis kuten sanoin ja JANKKAAN ;). en ole rekisteröitynyt.Ainakaan toistaiseksi, iltapäivällä voi olla jo toisin :) Vaihtelu virkisytää.
Lusiina käytätkö myös bessie nimeä?
En käytä, kuten tuolla ylempänä sanoin olen täällä pelkästään Lusiinana. Kuinka niin? Miten tuollainen juolahti mieleesi?
"ihan pihalla"
Alat viisastua, vielä 48 muuta nimimerkkiä niin olet kartalla. :)
H.
Siitä juolahti mieleeni kun fanitan bessietä ja muistan hänen kirjoittaneen melkis sanasta sanaan samanmoisen viestin kun sinun viesti "viimeisen sanan syndroomasta". Tästä on jo hyvästi aikaa mutta terävä ja oivaltava teksti jäi mieleen ja toi sydrooma avaus kaivoi sen sieltä ylös.
Sattumoisin joku joskus voi olla tismalleen samaa mieltä.
sattumoisin--------hekoheko
??????????????
Lustiina@
Et kirjoittanut mitään sellaista josta olisin saanut elämäni kiksejä. Kaikki tuttua ja jokapäiväistä. Kirjoitit ystävistäsi, jotka ovat 75-vuotiaita ja siitä ylöspäin, so what, ovatko yksinäisiä? Petzeni ei ole, meillä on kivaa yhdessä.
Korppitch!
Ei kyllä tullut edes mieleeni sinulle kiksejä tuottakkaan, jätän sen ilon vaikka Pezelle :)).
Tuttuja ja jokapäiväisiä, jaa-a. Annat kuitenkin eri vaikutelman. Mutta eipä nyt siitä tämän enempää, ei ole tarvis. Katsomme asioita kuitenkin hieman eri näkökulmasta mutta se lienee rikkaus. Sitä en teidä että kenelle.
Puhuessani näistä 75-vuotiaista, en tietääkseni sanonut heitä ystävikseni vaikka lähipiirissä ovatkin. Perhe on pahin ja välillä paras :).Tämä sisarusparvi ei todellakaan ole yksinäisiä, heillä on laaja välittävä suku ympärillään.
Kivat Pezelle kun hällä on sinut :)
Ihailtavia ovat ihmiset, jotka tekevät vapaaehtoistyötä laillasi. Itse en jaksa henkisesti muuta kuin tietyssä määrin vierailla lähiomaisteni luona. Siksi teen toisenlaista vapaaehtoistyötä yhdistysaktiivina kuten urheiluseuran saunanlämmitys silloin tällöin ja yhdistyksen sihteerinä olo. Olen asunut paljon yksin, mutta harvoin tuntenut oloni yksinäiseksi. Näkyypä noin sivusta seuraten parisuhteessakin elävillä olevan yksinäisyyttä.
Minä pari vuotta sitten idealistisuuden puuskassani menin mukaan auttamaan vanhuksia ( 60 vaan ei 70 ei ole vielä vanhus).
Mutta kaikki he olivat aivan kamalia. Vaativat ja vaativat. Ilkeitäkin ja omahyväisiä. Hirvittäviä.
Enää en mene ikinä.
Minulla on oma harrastukseni ja sitä harrastan ja harrastan hartaasti harrastuskavereitteni kanssa ja yksinkin.
Eivät vanhat yksinäisetkään ihmiset ole mitään enkeleitä vaan usein hirviöitä.
Ehkä juuri siksi yksin...
Ja kun vielä joku naisvanhus luuli itseään seksikkääksi ja kertoili miehelleen retkistään nuoren miesavustajan kanssa ja miten tämä nuorukainen kosketteli häntä ihanasti. Aviomies tuli mustasukkaiseksi ja otti yhteyttä avustajapalveluun ja vaati nuorukaista pois koko työstä väärinkäytösten vuoksi.
Nuorukainen sai tästä asiasta puhelun avustajajärjestöltä keskellä kaupunkia ollessaan juuri ko. pyörätuolissa istuvaa vanhaa rouvaa kuljettamassa ostoksilla. Nuori miesavustaja jätti rouvan pyörätuolinsa kanssa siihen paikkaan yksinään ja lähti. Lopetti myös työn avustajana.
Siitäpä sexy lady sitten pyyteli hädissään sivullisia soittamaan taksin, että pääsi kotiinsa.
Riittäskö tää jo?
Ja pari muutakin väkisin väännettyä?
Asia kun ei muutu miksikään toinen toisensa kopioimisella.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11543357
H.
Monet nauttivat yksinäisyydestä,
Tajua asia, äläkä jauha packaa omalla ajatusmnallillasisi. Monet on mieluusti itekseen, just sun kaltasten kaheleittein asioihin sekaantujien takia. Kuvittelet "auttavasi" ihmisiä, paljon mahdollista, ettäö olet heille pelkkänä veetutuksen aiheena.
Ihminen ite määrittelee oman sosiaalisen moodinsa, et sä, tai lestaatit tai muutkaan kahelit. Jotkut, kuten sä, aina määrittelemässä ihmisetn ajatusmaailmaa. Määrittele kuule ensin oma ajatusmaailmasi, ensin, ennen kuin alat jauhamaan asiaa, mistä et todellakaan tajua yhtään mitään.
Et ole mikään "hyväntekijä", jota marttyyrinleimaa koitat itsellesi haalia. Todennäköisemmin olet pelkkä packapää, joka sekaantuu muitten asioihin, pyyteellisesti, itseäsi korostaen.
=DW=
"..."
Teevee....
Kait se on kehuttava, vastenmielisestikin.
Jos kommenttisi ei ollut minulle, niin nyt kiukkusi sai sinulta kirpoamaan ihan asiaa.
Hyvä.
H.
väkisin seurustelu, tekee vielä yksinäisemmän olon..
Mitä se sellainen on? Ei kai nyt tervejärkinen väkisin seurustele?
"ei pakolla"
Kuvaava nikki.
Niin monet viiskymppiset kuvittelevat että tämän päivän kuuskymppiset ovat kuin heidän iso-vanhempansa.
Niin monet nelikymppiset elävät toivossa että joku pitää heidän vanhuksistaan huolta, itse kun eivät jaksaisi.
Mutta tämän päivän kuuskymppiset eivät huolta kanna, yksinäisinä suunnittelevat uutta.
Mutta eivät sinne, minne lapsensa luulevat.
Ja kulkevat 60 nauraen, omia polkujaan tallaten.
Palstalla jopa kirjoittavatkin nauraen, kun lapset tekevät parhaansa epätoivoisen lapsellisesti nikittäen.
H.
Tämä palsta on täynnä yksinäisyydestään kärsiviä. Ja kun lukee heidän alushousualoituksiaan tai sekasaunavonkauksiaan, ymmärtää kyllä miksi muut ihmiset välttelevät heidän seuraansa.
Ai, meinaat, että vain yksinäinen on huumorintajuinen? Kaikkea kanssa, päin vastoin.
Kaksin aina kaunehimpi, silloin jaksaa iloita.
Se puute vie kaiken tilan tajunnasta, tavallisesta väestä se vaikuttaa jo uhkaavalta.
Väkisin seurustelua on jos menee vaikka johonkin, minne ei oikeasti halua, mutta kerta muutkin.
Kaupungissa ei missään saa olla yksin.Se on myös ongelma.
Jos haluat mennä istumaan rannalle näin kauniina lämpimänä kesäiltana, se ei onnistu.Ihmisiä on jokapuolella jotka myös haluavat nauttia samoista asioista.
Ja kun juuri etsit yksinäistä soppea tai kivenkoloa tai mitä tahansa olinpaikkaa, nou.
Haluat vain katsella merta,kuunnella lintujen laulua tai olla vaan.
Vakavasti olen harkinnut muuttaa pois mutta minne, siinäpä ongelma.Rahaa ei ole ok-taloon metsän keskelle ja vielä vanhoilla (?)päivillään, onko siinäkään mitään järkeä...pohdin.
Sairaalassa olen nähnyt näitä enkeleitä, jotka pyyteettömästi käyvät lohduttamassa kuolevia potilaita.
Virren veisuutakin olen joskus ollut kuulevani.
Kumpi saanee enemmän, mitä? Rahalla ei näissä istunnoissa ole puupennin taikaa.
Uskon, että osa ihmiskuntaa on hyvää ja sääliväistä, joka saa antaessaan.
Uskon myös, jos itse on saanut, pystyy myös antamaan, jos ei muuta, niin osan ajastaan.
Aloittajaa kiitän, että osaat tuntea muidenkin, kuin vain omat tunteesi.
Itsekkyyden vähäisyytesi on harvinainen kyky nykyään, kun muista ei ole väliä.
Helppo täällä on vähätellä ihmisen hätää, jos ei ole moista itse koskaan kokenut.
Toivottavasti piru korjaa siltä istumalta helvettiin jokaisen virrenveisaajan joka tulee minua vainoamaan kuolinvuoteeni ääreen, jos sattuisi niin huonosti etten itse jaksaisi niitä pois häätää.
Yöhuuhkaja.
Sairaaloissa kunnioitetaan jokaisen potilaan yksilällisyyttä ja hengellisiä tarpeita. "virrenveisaajat" tulevat vain jos potilas itse niin tahtoo tai jos hän ei itse kykene toivettaan ilmaisemaan, mennään sen mukaan minkä omaiset kertovat potilaan toiveen oletettavasti olevan.
Parasta maailmassa on yksinolo. Minä en haluaisi elää maialmassa, jossa se ei olisi mahdollista.
Älkää niputtako kaikkia yksin asuvia yhteen ja samaan mössykkään.
Maailmassa on ihan turhan paljon turhaa puheenpölinää. Kun on yksin, ei tarvitse sitä kuunnella. eikä mitään musiikinmölinää eikä minkään purkin pauhaamista nurkassa.
Totta on, että meitä on moneksi. Tyytyväinen saa olla, kun on terve ja voi valita haluaako seuraa vai ei. Olen sanonut, että minua ei tarvitse tulla viihdyttämään jos en itse pääse minnekään. Siksi minusta tuntuu vaikealta mennä pitämään seuraa vieraille ihmisille. Lähipiirissä olen käynyt ihan ystävänä, mutta hiljattain moni ystävä on poistunut.