Tuo alkukesän hankintani, alumiinijolla veneen perään, oli onnistunut ostos. Siellä kulkee kylmälaukut, lisävesi, agrigaatti ja lisäbensat mukavasti. Eivät vie tilaa veneestä. Se ei tunnu juurikaan vaativan kummoistakaan vetoa, kulkiessaan vain 15-20 sm syvällä melkein tasapohjaisena.
Tankkaaminen pienessä merenkäynnissä gallonasta (huom! 20 litran perinteinen jerrygallona, kun keväällä se niin välittäjää kismitti -ja vielä venäläisvalmisteisia hopeamaalattuja!) on tarkkaa puuhaa. Ei se, että kallista bensaa menee hukkaan ja se haiseekin, vaan vielä palovaara ja epäpuhtaus laudan pinnalla.
Matka-ajamiset ovat laajentuneet tuon jollan avulla. Yöpymiskerrat. Kesäkuussa on jo 16 veneyöpymisvuorokautta! Monellako flät-flät-purkkimiehellä yhtä paljon liitäjässään vietettynä?
Perjantaiksi tulimme Norrskatan ja Korppoon lahdelle ankkuriin, mutta olipa hälisevä paikka! Pörriäistä pyöri (luultavasti helsinkiläistä ja vantaalaista puheista päätellen) huutavaa sakkia täynnä. Lopulta vielä jokin suomenkieltä osaamaton moukka vakuutteli omistavansa sen sileän kiven, jonka kupeessa olimme. Naureskelin hänelle kun se niin huutaen praattasi Finska Lagistaan... heee ja rättinhetistään hee. Oli se kartanoherra, joka luuli torpparilleen möykkäävän!
No, minä en sellaisten kanssa enää viitsi venkoilla, vaan käynnistin Wickström 3- koneen, ajaakseni koko lämpimän aattoyön Uuteenkaupunkiin saakka. Tässä olemmekin sitten Nurmisen saaren koillispuolen luonnonlahdessa olleet nauttien aivan yksin keskikesästä 35 tuntia!
Ajelen tuohon Uudenkaupungin sisälahteen kohta, kun kaupat aukeaa ja täydennämme varastot. Ajelemme aivan rauhassa 3-4 vuorokautta kotiin Inkooseen. Pitää käydä välillä posti lukemassa ja hoitamassa puutarhassa mansikat ja vadelmat.
Tankkaaminen pienessä merenkäynnissä gallonasta (huom! 20 litran perinteinen jerrygallona, kun keväällä se niin välittäjää kismitti -ja vielä venäläisvalmisteisia hopeamaalattuja!) on tarkkaa puuhaa. Ei se, että kallista bensaa menee hukkaan ja se haiseekin, vaan vielä palovaara ja epäpuhtaus laudan pinnalla.
Matka-ajamiset ovat laajentuneet tuon jollan avulla. Yöpymiskerrat. Kesäkuussa on jo 16 veneyöpymisvuorokautta! Monellako flät-flät-purkkimiehellä yhtä paljon liitäjässään vietettynä?
Perjantaiksi tulimme Norrskatan ja Korppoon lahdelle ankkuriin, mutta olipa hälisevä paikka! Pörriäistä pyöri (luultavasti helsinkiläistä ja vantaalaista puheista päätellen) huutavaa sakkia täynnä. Lopulta vielä jokin suomenkieltä osaamaton moukka vakuutteli omistavansa sen sileän kiven, jonka kupeessa olimme. Naureskelin hänelle kun se niin huutaen praattasi Finska Lagistaan... heee ja rättinhetistään hee. Oli se kartanoherra, joka luuli torpparilleen möykkäävän!
No, minä en sellaisten kanssa enää viitsi venkoilla, vaan käynnistin Wickström 3- koneen, ajaakseni koko lämpimän aattoyön Uuteenkaupunkiin saakka. Tässä olemmekin sitten Nurmisen saaren koillispuolen luonnonlahdessa olleet nauttien aivan yksin keskikesästä 35 tuntia!
Ajelen tuohon Uudenkaupungin sisälahteen kohta, kun kaupat aukeaa ja täydennämme varastot. Ajelemme aivan rauhassa 3-4 vuorokautta kotiin Inkooseen. Pitää käydä välillä posti lukemassa ja hoitamassa puutarhassa mansikat ja vadelmat.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mukava lukea välillä sun tekemisiäsi. Hyvin näyttää pelittävän elämä ja vene.
Ajoitko tosiaan Korppoosta yössä Uuteenkaupunkiin uppiksella? Eikö siihen mene yli kymmenen tuntia?
Minuakin on tultu ajamaan pois yksinäisen kallioluodon reunalta. En ole lähtenyt, vaikka "omistajaherran" säkätys on ollut melkoista.
"Yksinäisen, asumattoman, laiturittoman luodon kuopeeseen ankurointi ei loukkaa kenenkään oikeutta. Sen kieltäminen ei perustu Suomen voimassa olevaan lakistekstiin."
Kirjoitti merivartioston juristi minulle 2009, kun tiedustelin sitä. Siinä vastauksessa oli mainittu pykälät ja momentit, joihin voi vedota.
Toisen kerran helsinkiläisten venekerhon saaren isäntä tuli möykkäämään. Veneeni oli 30-35 metriä heidän saarestaan Suomenlahden lainehilla ankkurissa. Isäntä vetosi yksityisvesilakiin ja lupasi hankkia minulle syytteen Porvoon käräjille. Ei ole sitä kuulunut.
Merikarhujen satama-alueella ja saarissa ei ole voimassa mitkään jokamiehenoikeudet.
Juttu kannattaa aloittaa toteamalla, että sana ei paina mitään, täytyy olla paperit, joilla voi esittää väitteen todeksi. Jos säksätys jatkuu, todetaan vain, että paperit esiin.
Jos paperit löytyvätkin (ihme ja yllätys!), kysytään asuintalon paikkaa eli kotirauhan rajaa. Jos se ylittyy, kysytään oikeuden päätöstä.
Siihen se sitten jääkin. Mutta koko ajan annetaan kuva, että kyllä lähdetään, mutta vaatimus täytyy tietenkin todistaa.
Tuossa juuri oikein joku siteeraa lakitekstiä. Asumaton, vailla kiinteitä rakennelmia, laitureita, tai muuta infrasirutuuria oleva saari, luoto tai karikko ei omaa mitään yksityissuojaa.
Sitä voi suojella luonnonsuojelulaki, sotilaslaki tai pesimäkauden järkevä, vapaaehtoinen rauhoitus. Yksityisvesilaki ei ole ankkuroinnin kanssa tekemisissä koskaan. Jokamiesoikeus on yhtä voimakas saaristossa, kuin Sisä-Suomen metsissäkin.
FinLexistä voi lukea ennakkopäätöksiä näistä "mailtaan tai vesiltään häädöistä", jotka on viety oikeuteen. Siellä on näitä laiturinrakentajia, joilla onkin luvaton laituri poispurettavaksi tai poijuja, jotka katsottiin merenkululle vaarallisiksi. Siellä on osassa tapauksia katsottu kotirauhan ulottuvan vain 20 m laiturista.
Muuten, jos saaressa on mökki ja laituri toisessa päässä, voinko rantautua rauhassa toiseen päähän, esim. 150 metrin päähän? Saaret ovat yleensä vielä kuperia joten mökkiin ja sen pihaan ei häiriötä tule.
Jätän tuollaiset saaret tosin yleensä rauhaan, mutta kysyn kuitenkin.
Ei se ainakaan kotirauhaa häiritse, eikä kuulu enää pihapiirin nauttimaankaan suojeluun. Se on niitä Finlexin tarinoissa perattuja asioita. En vain saanut auki sitä, jotta olisi antanut linkin.
Omistajan tullessa paikalle on vain sivistys- ja kylttyyriero, kumpi antaa periksi.
En rantautuisi noin lähelle. Oma saari on aika yksityistä tilaa. Tiedän kokemuksesta.
"Kaikenlaisia saatanoi" kyseli ajoaikaani. Prutkutimme noin 10-12 km/h ja lokin mukaan satelliitti laski matkaa 81 km, johon meni 7 tuntia. Se oli upeaa melkein täyskuuta ja kostean lämmintä istua ohjaamon katolla ja varpaalla ohjata ruorista. Kuvasin yli 40 kpl todella makeita yökuvia saaristostamme.
Mitä tulee ankkurointiin, niin ei ole kauaksi Uudestakaupungista vieläkään venytty. Tämä kai on Kustavia ja täysin sileä pikku kallio, johon sain lenkkikiilat lyötyä köydelle kahteen rakoon. Ankkurista pois ajoon en olekaan tottunut moniin vuosiin. Tuo Korppoon moukka kai halusi näyttää naaraskanalleen jotakin, joka pällisti mukana.
Vedän tarvittaessa tuollaiset möykkääjät niin tiukkaan syyniin, että ovensuukomerosta ilmestyy kaulaani panosvyö ja käteeni kaksipiippuinen Leijona. Joku siitä sitten lähtee jotenkin jonnekin.
Eräänä kesänä kännisten nuorten vene ajoi kylkeen ja juipit meinasi tulla "partavanhusta opettamaan". Sanoin, että
"Annas vaimo se haulikko ja panosvyö, niin saat nähdä, kun suolenpätkä typerykseltä lentää!"
Juipit sai tötterönsä sekunnissa selväksi ja matkaan menivät haulikon kantaman taakse huutelemaan väkinkiään.
Pitkästä aikaa on ilma, että olen kaatanut merivettä päälleni muutaman jäähdytyssangollisen. Veneen mittari näyttää 26,9 tai 26 astetta ulkona. Sisällä näytti 48! Tuulee juuri sen verran, että hyttyset pysyy tuossa isommassa metsäisessä saaressa, eivätkä tule tänne.
Kalaa yritin eilen illalla ja varhain aamulla napata heittovekeellä. Käytin kirkasta kuvaa, pyörivää messinkiä ja pehmyttä "väriräkäklimppiä", mutta tyhjää kelailin vartin. On tuota Lidlin murkinaa viileässä 2-3 päiväksi ja juomavettä 3x20 litraa. Lisäksi saksalaista Saskian vettä 6x1,5x2 litraa.
On mukavaa, rentouttavaa ja laiskottavan ramaisevaa oloa. Sellaista, kun muistan 1970-luvulla aloittaessani veneilyn Espoon saaristoon ja Porkkalaan.
Mulla on kaksi valopistoolia "nopeasti käsille saatavilla". Niillä kanssa veneeseen pyrkijä putoaa takaisin ja saa sinne jäädäkin kellumaan.
Kytön edustalla sällilauma pyöri ympärillä ja solvasi aikansa. Lopulta ajoivat ahterin ankkuriköyteen itsensä kiinni. Annoin minuutin aikaa päästä irti tai "guttaberkanne palaa ja te siinä mukana". Oli sangen rivakkaa sukeltamista keskikaljapojuilta köysi irti potkuristaan. Siihen ei juurikaa mennyt minuuttia kauempaa ja toinen kun ne sai itsensä liikkeelle Suvisaaristoa päin.
Mitäkö olisin tehnyt? No ampunut fosforin siihen veneeseen. Tuollaisten kanssa ei ole kompromissia ja maailma ei niissä olisi mitään menettänyt.
Siis millaisia kaltaisiasi rasisteja ja raivopäitä onkaan vesillä?
Miten sait rasismin tähänkin vedettyä? Oletko nähnyt mamuja usein veneilemässä?
Vielä kerran tuohon aiheeseen. Yöankkuroidun veneen häirintä on lisääntynyt. Ne harvat, jotka veneessään yöpyvät (vaimo ja minä pelkästään kesäkuussa 24 vuorokautta!) sen tietävät, muut ainoastaan arvailee ja luulee.
Ajetaan häirikkönä yöankkurissa olevan veneen kyljelle, huudatetaan moottoria, ajetaan ympyrää ja mekastetaan. Se ärsyttää, että oma venerauha rikotaan, mutta myös se aallokko ja mahdollisuus repiä ankkuriköydet ovat vaivoista pahimpia. Oma tapani on olla aina ahterista ja keulasta ankkurissa, niin sitä köyttä on siellä veden allakin muutama metri molempiin suuntiin. Ne keskikaljassa mekastavat juipithan ei sitä tajua linerissään.
Viranomaisillehan on turha näistä ilmoittaa. Heiltä on loppunut "virka-aika" ja kyky, polttoaine, tai halu lähteä päivystyssängystä tuntuu. He pyytävät tehdä www.poliisi.fi ilmoituksen, kun "olette taas mantereella ja kotona".
Tämän vuoksi se haulikko on hyvä apuväline. Ei tarvitse heti ampua räkättäjiin päin naamaa, mutta pikkuisen heti ohikin jo auttaa.
Niin, ankkuroidun aluksen rauhan kunnioitus on ollut aina merenkulun sääntö, paitsi merirosvoille ja kännikalamäskille.
Mitä sikoja rauhanhäiritsijät ovatkin, on jo ampuma-aseen esiinotto melkoinen ylilyönti, saati minkäänasteinen käyttö. Siitä huolimatta, että maailma ei paljoa pahenisi parin öykkärikännikalan poistumisesta kartalta.
Ankkurissa yöpyminen ei muuten itselle ole mitenkään vierasta. Harvoin, jos koskaan niin tulee kuitenkaan minkään kapakan lähipiiriisä tehtyä. Mutta olenkin aina saanut nukkua yöni rauhassa.
Isin veneellä liikkuvat nousuhumalaiset parikymppiset JJJ-luikerot eivät puheesta ota opikseen. On uho, nuoruus ja kaljakusi päässä niin voimalla ja "pappa betalar" bensiinit. Ei niihin minunkaan kokemuksesta muu juuri tehoa, kuin kättä pidemmän esittely.
Itselläni oli viimeiseksi juhannusyönä ongelma Virhamnenissä Pellingin itäpuolella. Sitä on lähimpään kapakkaan pitkä matka, mutta iskukin venehän kulkee liidossa. Aaltoa tehdään molemmin puolin. Naururäkätys kaikuu ja rokki soi klo 02.30 Suursaareen saakka. Onhan se niin mukavaa aallotaa ja herättää mölyyn keinuntaan uppisveneperhe. Kyllä se valopistooli on sopiva karkottaja.
Ehkä sullekin jo seuraavalla kerralla tulee räyhäsakki vieraaksi. Suutele ja siunaa niiden hauskaa elämää!
On sattunut remusakkia joskus viereen ja rokki soinut. Sellaiseen ei asekaan pure. Ja vaikka purisikin, se ei silti ole oikea tapa. Ei vaikka kuinka mieli tekisikin sillä hetkellä. Vesisangollista voi kyllä tarjota, siitä joudu itse putkaan. Kusipäät on kusipäitä, ei ne siitä ampumalla viisastu.
Tuosta Virhamnenissa rellestäneestä taisin kuulla toisenkin omakohtaisen todistuksen juhannuksena.
Olin melkein kolme vuorokautta 2012 ankkurissa Saaristomeren kansallispuiston salmessa Björkholmin ja Granholmin välissä. Tullessa oli noin 300 m päässä pari venekuntaa melko lähellä toisiaan G:n rannan lähellä. Ensimmäisenä yönä heräsimme pirulliseen moottorin huudatukseen. Toinen veneistä oli liikkeellä ja häiritsi toista. Ajoi välillä meidän ohi tehden aallon ja taas sinne naapurinsa viereen. Lopulta häipyi pohjoiseen Nauvoon.
Vietimme mukavan hellepäivän ja jatkoimme siinä ankkurissa olemista. Ilmeisesti lämpö ja kesä saa jotkut hulluksi. Lännestä ajoi pari isohkoa venettä kilpaa siihen alueelle. Olimme jo yöpymässä. Ne jatkoivat jotakin pirujaan siinä, välillä käyden Nötön länsipuolella selällä tekemässä kierroksen. Tullessa aina sellaista 25 solmua ohi veneestämme n 20 m päästä.
Nousimme kuvaamaan sitä häirintää. Kello oli puolen yön paikkeilla ja saimme talteen heidän kaikki hulluutensa poliisia varten vartin ajalta. Lopulta se paikalle jäänyt naapurimme nosti ankkurin. Ajoi ohitsemme, Kertoen olleensa siinä jo juhannuksena ja joka ilta, tai yö jotakin tällaista perkeleen menoa. Päätti siitä ajaa Rosalaan nukkumaan.
Me jäimme ja saimme seuraavanakin iltapäivänä vieraan. Se sama vene taas tuli kiertämään meitä. Tuossa vaiheessa olisinkin jo haulikkoa käyttänyt, mutta kun ei ole sitä valopistooliakaan.
Soittelin asiasta poliisille myöhemmin ja kyselin kuka haluaa nähdä tämän yörallin ja häirinnän. Vastaus oli melko tyly.
"Jos ei uhattu väkivallalla, tahi pyritty veneeseen, tahi muuten saatettu tilannetta vaaralliseksi merenkulun kannalta -ei kannata tulla näyttämään! Vesillä on vapaa liikkumisoikeus kellonaikoihin katsomatta ja sesongissa on joskus ahdasta salmialueilla. Kertomuksenne mukaan ei siinä ole rikokseen viittaavaa!!"
En ole varma onko se haulikko paras, vai pienikaliberinen kiikarikivääri. Sillä tekee mätäaivon veneen takalaatikkoon reiän kauemmaksikin. Sellainen lopettanee ajelemisen ajelehtimiseksi.
Tämän kesän veneloma alkaa maanantaina. Kivääriä ei tosin ole mukaan.
Kuinkakohan monella eri nimimerkillä tämä satusetä pystyykään aloittamaansa ketjuun kirjoittamaan...
Satusedälle henk. koht. vihje: hakeudu hyvä ihminen ammattiavun piiriin. Tai jos haluat keskustella itsesi kanssa, mene mielummin peilin ääreen, ei tarvitse kaiken kansan kärsiä.
Minä en ole koskaan kuullut, että veneilijä olisi häirinnyt, tai käyttäytynyt toista kohtaan huonosti. Wickström valehtelee!
Eikos tämä ihailemasi Wickström ole sama humoristi, joka esitteli innovaationaan jotain spiraalihärveliä sukellusveneissä, akkujen sarjakytkentää kapasiteetin tuplaamiseksi, rosteriveneen kuparointia, kuparilankoja veneen reunoille, ikuisuuslaakereita, ym.ym.
Teknisen etevämmyytensä kruunasi kuolemattomilla ajatuksillaan kuten, dieselmoottorin teho perustuu polttoaineen höyrystyessään muodostamaan paineeseen, vetolaitteen alapäässä on planeettapyörästö, kenttäkäämityn tasavirtamoottorin pyörintäsuuntaa muutetaan napaisuutta vaihtamalla, vannasputken laakeriin muodostuu säteittäistä energiaa, veneen runko tutkitaan kosanilla kuumentamalla, teräs on kokoonpuristumatonta, välyksetöntä toimintaa ei ole ja lukuisa määrä samaa tasoa olevaa tekstiä.
Tarinointeihin kuuluu vielä, kun jutut menee niin solmuun että mitään kunniallista pakotietä tai selitystä ei löydy, niin tarinointi käännetään kohteena olleen mielikuvitushenkilön menehtymiseen .
Ja sitten massiivinen itsekehu ja ylistyskampanja eri nimimerkkien takaa, luullen jopa että avauksensa ovat niin merkittäviä kirjallisia saavutuksia, että ne on oikein numeroitava, jälkipolville dokumentoinnin helpottamiseksi.
Kun tekniikkaan liittyvät jutut vähän floppasivat, siirryttiin sitten sosiaalisiin aiheisiin, siellahän riittää rajattomasti mielikuvitukselle täytettäviä kohteita.
Mikä mielenliikutus on saanut ko. häirikön sattumaan juuri veneilypalstalle, ainuttakaan järkevää tai asiallista kirjoitusta tyyppi ei vielä ole saanut aikaan..
Siteeraat nyt noin tusinaa eri kirjoittajaa. Eniten niistä yhtä, joka toistuvasti häiriköi samantapaisella, mutta numeroidulla listalla paria muuta siteeraamaasi vastaan hyökäten. Ehkäpä olet itse asiassa juuri se häirikkö.
Kovin on Wickströmille paljon sönkättävää jollakin kehityksessään pysähtyneellä. Olen seurannut vuosia Wickströmin kirjoituksia ja tiedän hänet täysipäiseksi osaajaksi, teihin googlearvaajiin verrattuna.
Herra jaksaa kehua taas itseään eri nikkien takaa.
Hiukka tuntuu ego turvonneen liiaksi, tommonen muiden aliarvioiminen alkaa jo ärsyttää.
Äijä on täysi kaheli, millä tahansa kriteerillä, ainoa mitä osaa on haukkua muita visvanaamoiksi ellei palaute ole ylistävää ja kirjoitella satuja aivan kuin kohteena olisi lapsia tai kaltaisiaan vajaita. (veneen kuparointi ym !)
Lisäksi tämä tuhannen nikin pelle poistattaa kaikki häntä arvostelevat viestit pois. Hoitoon, ja äkkiä!
Älä Wickström ota neniisi näiden ymmärtämättömien kirjoittelusta! Siinä vain loistaa alamittainen geeniperintö monella jo 4. sukupolvessa. Me jotka olemme veneillee meriläisillä 30 vuotta tajuamme täysin sun maailmasi, kirjoittelusija tekniikan osaamisesi huippulaadun. Nämä tylsimykset Vantaan sossutalojen uumenista käyvät vain Suomenlinnassa tappelemassa lautalla. Siinä niiden meritietämys onkin!
Varsinkin ne jutut kuparoidusta jaloteräsveneestä ja spiraalivaimentimesta saavat ilman 30 vuoden purjehtimistakaan niin hersyvän naururemakan että ei paremmasta väliä.
Oletko subutex-houreessasi? Näytä kohta missä W niin kertoo!
oo jorekuussss
28.7.2013 08:46
0
Sulje
Joo... mää oon niiku... niiku ... niiku se oikee Joreeekuuusss. Mä oon siis varatuomariii, mettänhoitajaaaa ja kartanoherrraaaa ja sillee Börren kaveriii. Mä tiedään niiku niiku kaiken moottoreist, koneist, laiiteist, laista ja merenkulust pöljät! Mull on turha vaarienja vanhusten pälist mitäää,ku ne ei tiedä mitään!