Eli tä on vähän sairaan kuulosta, mutta jo silloin kun olin pieni 3-4v. niin pidin itseni kiduttamisesta.
Esim. Osaan ohjata uniani. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta se on totta. Mietin vain taustan ja henkilöt ja ne tekevät sen mitä haluan, mielikuvituksen avulla.
Eli sillon just 3-4v. Otin sen niin sanotun taustan isovelin pelistä ( Rayman, semmonen sotapeli ) Sit pistin itteni aina sinne uneen. en luonut iloisia unia. En yleensä lainkaan. Loin unia, jossa Raymanin paholaiset hakkaavat minua verille ja kiduttavat minua. Minä nautin siitä ja se oli kuvottavaa.
Ja sitä jatkuu vähäisenä (ja erinlaisena tietenkin) vieläkin noin 11v takaa. Mikä mua vaivaa?
Tein myös kaikkea muutakin kamalaa jo pienenä. Hirtin mun bellvillejä meidän kirjahyllyyn ( eli semmosia tyttöjen legoja )
Leikkisin aina yksin barbeilla ja se mitä mä leikkisin vastaa mun unia.... outoa eikö?
Sit mä tavallaan pakenen omaa elämääni ja totuutta unissa ja unelmissa, eikä mulla oo oikeastaan mitään kontaktia tähän maailmaan. Kaikki on mulle jotain satua.... enkä tiiä onko se huonoa vai hyvää?
Pitäisikö asia ottaa ilmi seuraavalla psykiatria käynnillä?
p.s oon siis 15v. tyttö
Esim. Osaan ohjata uniani. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta se on totta. Mietin vain taustan ja henkilöt ja ne tekevät sen mitä haluan, mielikuvituksen avulla.
Eli sillon just 3-4v. Otin sen niin sanotun taustan isovelin pelistä ( Rayman, semmonen sotapeli ) Sit pistin itteni aina sinne uneen. en luonut iloisia unia. En yleensä lainkaan. Loin unia, jossa Raymanin paholaiset hakkaavat minua verille ja kiduttavat minua. Minä nautin siitä ja se oli kuvottavaa.
Ja sitä jatkuu vähäisenä (ja erinlaisena tietenkin) vieläkin noin 11v takaa. Mikä mua vaivaa?
Tein myös kaikkea muutakin kamalaa jo pienenä. Hirtin mun bellvillejä meidän kirjahyllyyn ( eli semmosia tyttöjen legoja )
Leikkisin aina yksin barbeilla ja se mitä mä leikkisin vastaa mun unia.... outoa eikö?
Sit mä tavallaan pakenen omaa elämääni ja totuutta unissa ja unelmissa, eikä mulla oo oikeastaan mitään kontaktia tähän maailmaan. Kaikki on mulle jotain satua.... enkä tiiä onko se huonoa vai hyvää?
Pitäisikö asia ottaa ilmi seuraavalla psykiatria käynnillä?
p.s oon siis 15v. tyttö
Vastaukset 3
Vanhimmat
arvasin ettei kukaan tajunnu :(
½ vrk:ssa ei kannata pitää vastausta minään itsestäänselvyytenä. Mutta vastauksena kysymykseen: Kannattaa ehdottomasti. Psykiatrilla ollaan sitä varten että päästäisin juuri SUN pään sisään, ja tollaisten asioiden kertomatta jättäminen vääristää psykiatrin saamaa kuvaa susta, eli koko (psykiatria)homma vääristyy.
ps. "Kaikki on mulle jotain satua.... enkä tiiä onko se huonoa vai hyvää?"
=> Hyvä ja huono on subjektiivisia käsitteitä, eli KUKAAN ei TIEDÄ vastausta tohon vaan on ainoastaan mielipiteitä. Psykiatri tms. "ammattilainen" sanoisi varmasti että toi on paha juttu, mutta jos sun oman pään sisänen maailma on kivempi kun "oikea maailma" niin kenelläkään ei ole oikeutta tai auktoriteettia sitä sulta kieltää. Neuvoja kannattaa kuitenkin avoimin mielin ottaa psykiatreilta yms. ja itse kunnolla asiaa harkita.
kiitos kiitos! Olen sanaton ja vähän helpottunutkin