Saako kaksisuuntaset terapiaa?

Saa.

Saa jos psykiatri sitä mieltä, et on tarpeeks hyvässä kunnossa terapiaan ja lääkitystä jo kokeiltu. Se onkin sitte asia erikseen, löytääkö hyvän terapeutin. Mun kommunikoi ainoastaan sanomalla, "miten sä siihen suhtauduit".

Ei mulla noin mene. Mä oon tosi huonossa kunnossa ja silti psykiatri yrittää laittaa mut terapiaan, vaikka en jaksais käsitellä yhtään mitään asioita. Ens pitäis saada johonki toimintakykyiseksi edes vähän et pystyy siellä käymään, mut ei nää puoskarit sitä tajua. Kela hylkäs viimeks terapiahakemuksen sen takia ku oon liian huonossa kunnossa. Lääkäri oli ihmeissään.

Kyllä bipot terapiaa saa. Itse kävin kolme vuotta minkä Kela myönsi. Tärkeintä on löytää sellainen terppa jonka kanssa tulee hyvin juttuun. Henkilökemia on kaiken a ja o. Epävakaaseen terapia on usein toimiva hoitomuoto. Kelahan maksaa tietyn osan terapiakäynneistä.

Mulle aikoinaan sairaalan psykiatri sanoi, että terapiaan osallistuvan pitää olla todella motivoitunut ja tarpeeksi älykäs (!) pystyäkseen hyötymään terapiasta. Toki myös kunto pitää olla riittävän hyvä.

Mä suutuin mielessäni. Ai että en ole riittävän älykäs?!?!?! ÄO on aina ollut ihan riittävä ja paljon yli keskitason. Lääkäri selvästi arvioi älykkyyden sen hetkisen sairauden tilan mukaan (olin huonossa kunnossa ja sairaalassa). No ei kai sitä oikeasti kamalan älykkään oloinen voi todella pahassa masiksessa ollakaan...

Sairas ihminen on sairas, mutta se ei ole bipoilla pysyvä olotila. On meillä hyviä ja oireettomiakin kausia, joskus ollaan jopa ihan normaaleja :D

Tyhmä pysyy tyhmänä ja älykäs älykkäänä. Bipolaarisuus ei ota kantaa tuohon ominaisuuteen. Mutta oman kokemukseni mukaan suurin osa meistä on älykkäitä luovia ihmisiä, jotka tuntevat syvästi ja elävät täysillä sekä hyvässä että huonossa.

Lääkkeet tekevät zombiksi, ja se on väärin. Kunnolla hitaaksi lääkitty bipo ei juurikaan pysty pitämään puoliaan ja vaatimaan sopivaa hoitoa, puhumattakaan että jaksaisi tapella korvauksista ja etsiä sitä sopivaa terapeuttia.

Tsemppiä kaikille terapiaa etsiville! Yrittäkää, vaatikaa ja pitäkää huolto omista oikeuksistanne. Meillä on oikeus saada sellaista hoitoa, että oireet pienenevät. Se on myös yhteiskunnan etu: sairastaminen maksaa paljon enemmän vuosien varrella kuin parin vuoden terapian maksaminen.

No ei tää hoito nyt aina kovin hyvin suju. Itellä ollu terapiaa jo pitkään. Tarkalleen ottaen alko kymmenen vuotta sitte. Tietysti siiretty eri paikkaan siinä välissä jne. mutta nyt ne aikoo lopettaa terapian multa kokonaan, mikä siis tarkottaa sitä että vain ja ainoastaan terveyskeskus uusii reseptit ja se siitä avusta sitte.

Kyllähän ne siitä psykoterapiasta mulle jauhaa ja menisinki mielelläni jos pystyisin sellasen maksamaan. Kela kun ei sitä tee.

En saanut enkä saa terapiaa.

Viime kesänä 3 päivän jakson aikana mielisairaalassa ymmärsin kaiken järjettömyyden...

Minä olen korkeasti koulutettu ja kaksi vuotta sitten nupissani vain pimahti ja diagnoosina kaksisuuntainen. Paljon päätä sotkevia lääkkeitä jotka vetivät hitaalle ja tekivät minusta tyhmän sekä laiskan.

Viimeinen osastojakso kesäkuussa 2012 jolloin huonekaverina ikäiseni nainen jolla ei ollut koulutusta eikä päivääkään oikeaa työtä. Hän oli saanut terapaiaa vuosia ja vielä kehtasi sanoa minulle ettei häntä kiinosta siellä paskaakaan hypätä, menee vain aikaa hukkaan.

Sydäntäni särki, sillä itse olin vinkunut terapiaa jo pari vuotta ja olin halukas palaamaan takaisin työelämään. Mitä minulle sanottiin?
- olet liian sairas terapiaan, huilaa kotona vielä pari vuotta ja katsotaan sitten.

Tuossa kohdassa tajusin, ettei minua nosta masennuksen pohjamudista ylös kukaan muu kuin minä itse. Jos mielin terapiaa on minun lähdettävä töihin ja maksettava terapiat itse.

Muutin toiselle paikkakunnalle jossa sain aloittaa ns terveena ja mennä töihin. Nyt etsinnässä terapeutti.

Eilen kävin tuolla vanhalla paikkakunnalla ihan vain katsomassa mistä lähdin.. vastaan tuli tuo nainen jonka kanssa samaa huonetta jaoimme vuosi sitten hullujenhuoneella.
Hän näytti päällepäin voivan huonosti, epäsiisti olemus ja zombimainen oli myös.

Nyt tekisi mieli kysyä tuolta psykiatrilta joka minun sanoi olevan liian sairas terapiaan ja huonekaverin taas hyötyvän terapiasta, että eikös sun kristallipallosi toiminutkaan oikein??

Tässä taas esimerkki siitä miten psykiatrit vaan arveilee ja on tietävinään. Jos olisin kuunnellut sitäkin hemmoa ja luottanut hänen arvioon, olisin parhaillaan eläkkeellä neuroleptejä syöden ja köyhyysrajalla eläen.

Onneksi järki voitti ja jätin kaiken omaan arvoonsa. Tuo terapiajuttu harmittaa varmasti lopun ikääni.