Tässä muutama esimerkki.
Poikaystäväni ei ymmärrä miten vaikea mun on jutella hänen vanhemmilleen ja miten mua joka kerta jännittää kun menemme heille käymään.
Töissä kukaan ei juttele mulle tai kuuntele. Mut on eristetty ihan täysin. Olen luonteeltani kiltti ja ystävällinen mutta se ei auta.
Jopa omat vanhempani ja siskoni jättävät usein huomioimatta. Olen aina ollut perheessä se ulkopuolinen koska olen hiljainen ja ujo. Minulle sanotaan usein "olet liian ujo siihen ja siihen ammattiin kun olen kertonut haaveistani.." Lisäksi kaikki ilkeily hiljaisuudestani ja punastelusta tekee kipeää.
Olisipa joku lääke jolla ujouden saisi pois.
Olen parikymppinen nuori nainen. Olisi kiva kuulla muittenkin kokemuksia.
Poikaystäväni ei ymmärrä miten vaikea mun on jutella hänen vanhemmilleen ja miten mua joka kerta jännittää kun menemme heille käymään.
Töissä kukaan ei juttele mulle tai kuuntele. Mut on eristetty ihan täysin. Olen luonteeltani kiltti ja ystävällinen mutta se ei auta.
Jopa omat vanhempani ja siskoni jättävät usein huomioimatta. Olen aina ollut perheessä se ulkopuolinen koska olen hiljainen ja ujo. Minulle sanotaan usein "olet liian ujo siihen ja siihen ammattiin kun olen kertonut haaveistani.." Lisäksi kaikki ilkeily hiljaisuudestani ja punastelusta tekee kipeää.
Olisipa joku lääke jolla ujouden saisi pois.
Olen parikymppinen nuori nainen. Olisi kiva kuulla muittenkin kokemuksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotenkin tuntuu, että olet valinnut väärän miehen itsellesi. Siis siinä tapauksessa, jos hän ei edes yritä ymmärtää. Ihmisissä ärsyttää juuri eniten empatian puute, eli ei osata asettua toisen ihmisen asemaan. Kiltit ja ystävälliset ihmiset kunniaan.
Mutta se on kyllä valitettavasti totta, että ujolle ja hiljaiselle ihmiselle on paljon vaikeampaa puhua(niin kuin sinulle töissä). Ainakin itsellä näin, ja olen vielä itsekin ujo. Hiljainen ujo hiljaisen ujon seurassa on kyllä yksi katastrooffi :D. Puhumisesta ei tule mitään, jos nämä eivät tunne toisiaan kunnolla.
Itsellä ujous on tehnyt elämästäni todella vaikeaa. Mieheltä odotetaan vielä enemmän rohkeutta kuin naiselta. Olen onnistunutkin kovettamaan hieman itseäni, eli osaan pitää kyllä puoleni nykyisin. Ujoille miehille parisuhteen saaminenkin on täyttä työtä. Itsellä on vähän sama juttu ollut töissä, että jään vähän ulkopuolelle. Opiskelu on ollut taas täyttä tuskaa, koska en tykkää työskennellä isossa ryhmässä jännittämisen takia. Syön nykyisin propralia, auttaa edes vähän. Alkoholi tietty auttaa eniten, mutta sitä ei taas pysty ottamaan töissä. Ja oon ite 27v.
ai auttaako propralia, tai milla tavalla? itse syön samaa lääke rytmihäiriön vuoksi.
teidän juttuja lukiessani, helpotus kun tietää ettei ole "vaivan" kanssa yksin. välillä tietyissä sosiaalisissa tilanteissa tuntee niin häpeää itseensä kohtaa ja tekee mieli vajotra maan alle, kun ei vaan saa muodustettua lauseita jos joku kysyy jotain. vastaa mahdollissiman lyhyin sanoin niin ettei toinen voi millaan tavalla jatkaa keskustelua.
hei!
höpsis, miehessäsi ei ole mitään vikaa, hän ei vaan tajua miltä ujolta ihmisestä vieraan ihmisen kohtaaminen tuntuu. parhaiten selviät kun jos sinulla olisi mahdollisuus viettää aikaa hänen vanhempien kanssa ilman poikaystävääsi. näin pääset enemmän juttusille kun ei voi turvautua mieheesi. ennen heille vierailua tai muuta jännittävää/ahdistavaa juttua kohdatessasi purista käsiäsi nyrkkiin, ja jännitä kroppaasi. se helpottaa hetkeksi. tulee parempi fiilis. olen saman ikäinen nainen kuin sinä ja aivan sama vaiva. olen kuullut kuinka sukulaiset"pilkkaavat hiljaisuuttani" ja myös jotkut kaverit. lääke ujouteen: kohtaa toistuvasti asioita joissa ujoutesi on pahimmillaan, treeniä treeniä. harjoitus tekee mestarin. älä karta sosiaalisia tilanteita. luota itseesi ja näytä niille jotka sua vähättelee!!! :) terveisin ujoudestaylpeä