Ei tietoakaan tulevasta. Kokemuksia yliopistoista?

Aluksi mainitset kiinostuneesi kielistä ja opettamisesta (ainakin kutsumusammattisi perusteella) ja yllätten mainitset kauppakorkeakoulun. Oletko kuullut siitä joltain kaverilta tai onko se nykyisin mediassa suosittua opiskella kauppakorkeakoulussa. Tämä vain sillä, että viestistäsi saa sen käsityksen, että et tiedä kyseisestä koululaitoksesta oikeastaan mitään. Opiskelu alaa ei koskaan pitäisi valita pelkästään muiden takia vaan ainoastaan oman mielenkiinnon takia.

Kaikenlisäksi viestistäsi saa sen käsityksen, että ainoa ehto opiskelupaikalle on yliopisto (ei siinä mitään pahaa toki ole, mutta muista että tärkeintä ei ole statussymboli "opiskellut-yliopistossa" vaan oma mielekäs tulevaisuuden työ). Netistä löytää eri oppilaitosten sivuilta tietoa koulutusaloista, mutta jokainen koululaitos aina "kiillottaa todellisuutta" ja väittää koulutuksen tarjoavan mahtavia työpaikkoja ja avaavan oven jokaiseen työpaikkaan, vaikka alalla olisi kuinka paljon työttömiä.

Lopuksi yliopisto-opiskelu poikkeaa lukiosta siten, että opiskelussa on enemmän vapauksia ja samalla enemmän vastuuta. Kukaan ei huuda eikä kysele sinua tunneille ja suorituksista pitää itse pitää huolta. Päivien pituudesta en osaa sanoa, itse opiskelen luonnontieteellisessä tiedekunnassa ja olen aina valinnut itselleni paljon oppiaineita, joten päivät ovat olleet pitkiä ja melko ympäripyöreitä. Oletettavasti muissakin tiedekunnissa pystyy täyttämään lukujärjestyksensa itse riittävän täyteen. Koeviikkoja meillä ei käytännössä ole, mutta yleensä kokeet käytännössä kasautuvat muutaman viikolle periodin lopussa.

Toivottavasti sait selvää tekstistäni, sillä veinasin jättää vastaamatta kiireitten takia. Kannattaa jutella lukiossa opon kanssa loman jälkeen ja tutkiskella erilaisia koulutusohjelmia netistä.

Lohdutuksena voin sanoa, että joka paikkaan on käytännössä yhtä vaikea päästä. Eli tilastot eivät kerro koko totuutta. Moni hakee ns. varmana kohteena humanistiselle alalle, vaikka haluaa jonnekin muualle.
Kauppatieteet ovat aika ohjatut, eli pakollisia kursseja on todella paljon.
Jos opeksi halajat, pyri vaan rohkeasti sinne. Varasuunnitelmia pitää toki olla.

Näin englantia opiskelleena ja myös sitä ajoittain amk:ssa opettavana sellainen huomio, että kielten opiskelu pääaineena on hyvin erilaista kuin lukiossa. Kielten pääaineopinnoissa opiskellaan kieltä mutta lisäksi opiskellaan kielellä: esimerkiksi siis englannin kielen opinnoissa kaikki kommunikaatio tapahtuu englanniksi, ja eri asioita opiskellaan englanniksi.

Englannin kielen pääaineopinnoissa käydään läpi lingvistiikkaa eli kielitiedettä ja englannin kielen historiaa, kirjallisuutta (esim. englanninkielisen kirjallisuuden klassikoita), kirjallisuustiedettä, kääntämistä ja käännöstiedettä, jopa kielifilosofiaa.
Tähän päälle tulee vielä tietysti se, että kaikkeen on ns. tieteellinen ote, eli opintojen aikana kirjoitetaan paljon minitutkielmia ja esseitä, varsinaisia tenttejä on vähemmän. Nykyisin tehdään sitten välissä kandintutkielma (ennen tehtiin proseminaarityö tai useampi) ja lopuksi sitten pro gradu eli maisterintutkielma.

Opintosisällöt toki vaihtelevat hieman sen mukaan, missä yliopistossa opiskelee, mutta ainakin kielitiedettä ja kääntämistä tullee vastaan kaikkialla - ja tietysti kandi ja gradu tehdään aina. Lisäksi opintojan pystyy painottamaan oman mielenkiintonsa mukaan.

Eli periaatteessa lukio tarjoaa sen peruskielitaidon, jota tarvitaan, mutta yliopisto-opinnoissa tulee sitten valtavasti kaikkea sellaista, johon lukio ei suoranaisesti valmenna.

Lukujärjestys suunnitellaan itse, eli opiskelija valitsee kurssit, joita haluaa opiskella ja tällää ne lukujärjestykseensä. Kurssit valitaan opinto-oppaan mukaan ja sen mukaisesti, että ne vastaavat ainakin vähintään tutkinnon minimivaatimuksia (nykyisin tosin ei taida edes olla mahdollista suorittaa ylimääräistä). Pää- ja sivuaineen/sivuaineiden kurssit voivat mennä päällekkäin, joten silloin pitää sitten miettiä, missä tahdissa mitäkin opiskelee.

Disclaimer: Valmistuin jo kohta 10 vuotta sitten, ja sen jälkeen on tullut monenmoisia muutoksia, mm. opintoja on ymmärtääkseni suoraviivaistettu. Itse opiskelin Vaasassa ja tykkäsin kovasti. Yhtä sivuaineistani opiskelin Helsingissä. Lisäksi opiskelin yhdessä vaiheessa Joensuun yo:ssa kulttuurintutkimusta ja kirjallisuutta, mutta sehän ei nyt tähän liity. Paitsi sen verran, että tietyllä tavalla suoritettu engl. opinnot sivuavat kult. ja mediatutkimusta.

Voit opiskella kielen/kielten opettajaksi hakemalla ensin opiskelemaan jotakin kieltä (filologia/kääntäminen) ja sitten myöhemmässä vaiheessa opettajan pedagogisiin opintoihin. Englanti on monissa yliopistoissa hyvin suosittu, mutta esim. venäjää pääsee lukemaan yleensä helpommin (hakijoita vähemmän ja suhteessa enemmän pääsee lukemaan).

Tuohon 203:n viestiin se lisähuomio, että käsittääkseni kääntämistä opiskellut / opiskeleva joutuu suorittamaan filologian puolella lisäopintoja, mikäli haluaa pedagogiset päästä suorittamaan. Mutta siis myös kääntäjäksi opiskellut / opiskeleva voi pätevöityä opeksi - on kollegojen joukossa ainakin yksi tällainen tapaus.

Niin, ja joihinkin yliopistoihin on kai myös mahdollista hakea suoraan "opettajalinjalle". Muistaakseni ainakin Jyväskylässä on (oli?) näin. Pedagogiset voi suorittaa myös maisteritutkinnon jälkeen. Itse tein näin. En kuitenkaan suosittele tätä vaihtoehtoa, jos kerran jo hakuvaiheessa on selvillä, että opettajaksi haluaa.

Kiitos teille, jotka kerroitte erityisesti kielten opiskelusta! :) Rankalta tuo vaikuttaa mutta kun aihe on itselle mielenkiintoinen niin se varmasti helpottaa.
Ja tuo venäjäkin kiinnostaa niin siihenkin voisin sitten hakea, tosin nyt vasta osaan alkeet kun ekan lukiovuoden sitä vasta opiskellut..

"mutta kun aihe on itselle mielenkiintoinen niin se varmasti helpottaa."

Jep. Tuo on kaikki kaikessa. On todella vaikea ajatella, että kukaan jaksaisi rämpiä läpi 5 - 7 vuoden opinnot vain sen pohjalta, että on kova ulkoinen motivaatio tai pakko. Mielenkiintoa pitää tosiaan olla omasta takaa, jotta jaksaa. Se helpottaa kummasti.