Voiko vielä löytää kumppanin

En tiiä voiko löytää, mutta ainahan noita on ympärillä pyörinyt kuin kärpäsiä läjän ympärillä, jos ns. menopaikkoihin eksyy. En usko heillä kuitenkaan olevan aikeita kumppanikseni, joten olen alkanut odottaa, että joku tulis ja hakis kotoa.

Vaikka nimimerkkisi on luotaantyöntävä uskallan ehdottaa, ota minut!
Kaipaamasi asiat pyörivät minunkin mielessäni silloin kun sydän
parka oikein räytyy. Paitsi ystävyys, sitä en naisen kanssa halua. Se
on jotenkin munatonta.
Fiksuudesta en menisi vannomaan, mutta Einstein totesi rakastuttuaan
ja mentyään naimisiin, "siinä minulla oli koko katastrofi." Katastrofiin o-
vat minunkin suhteeni päättyneet.
Varattu en ole, Enkä helposti sellaiseksi tule!
Keksimme varmasti keinon (fiksuina) millä saamme yhteyden!

Niin! "Ravintola"han on ainoa oikea paikka löytää kumppani. No, vakka kantensa valitkoon, kapakkamuijalle kapakkaukko!

Kiitos vastauksista! Minusta ruisrääkkä on aika ovela lintu: tänäkin kesänä olen sitä kuunnellut, mutten ole onnistunut sitä näkemään. Ääni ei tosin ole mitenkään
korvia hivelevä. :) Ota vain yhteyttä...
Kapakoista: missä muualla voit tavata ihmisiä tutustumistarkoituksissa? Antakaa vihjeitä. Ei minusta kapakoissa käyminen ole mitenkään paheellista, jos osaa käyttäytyä fiksusti eikä vedä lärvejä.
Esim Helsingissä käydessäni olen käynyt kapakoissa, joissa käy myös ikäisiäni ihmisiä, ja sieltä kyllä olisi seuraa löytynyt. Meillä ei juuri sellaisia aikuispaikkoja enää ole, valitettavasti.
Erilaisissa tilaisuuksissa ihmiset ovat omissa porukoissaan, eikä kontakteja synny. Voin vakuuttaa, että kokeiltu on!
Jään odottamaan vihjeitä....

Sinulla ei ole vaihtoehtoa. Kapakkaan vaan ja seuraavana aamuna kun heräät, vieressäsi öriseekin loppuelämäsi prinssi, jota sitten alat opetella kestämään.

Joku pojannulikka saattaa äitihahmoon haksahtaa ja puumanainenkin kelpaa. Kyllä vain ikäisesi miehet katselevat reilusti nuorenpien perään, joten jostain miesinteessasi kyllä pitää tinkiä ja varmaan se menee seksin puolelle.

Hei - Sinä "ovela lintu"!

Tästä nyt ei ole kai neuvoksi, mutta kokemuksella kirjoitan.

Olin 40v jo täyttänyt , sinkku yksinhuoltaja ja 15v pojan äiti.
Edellinen suhteeni oli päättynyt pari kuukautta aiemmin (6v seurustelu avioeroni jälkeen).

Ensimmäistä kertaa elämässäni päätin elää loppuelämäni yksin, koska kokemukseni miehistä eivät olleet loppupeleissä mieltä ylentävät.

Juuri, kun olin "itsenäinen" ja varma päätöksestäni...hupskeikkaa - elämäni tuleva suurin rakkaus tunki puoliväkisin seuraani.

Olin utelias, mutta etäinen pari päivää ;) - alle viikossa asuimme jo käytännössä yhdessä. Luovuin vuokra-asunnostani... muuhun ei ollut varaa ex-mieheni rahakeikauksen ja omistusasunnon menettämisen jälkeen.

Olemme onnellisesti aviossa - yhteistä taivalta jo 16 vuotta. Ikäeroa on minun "tappiokseni" 15,5 v nuoremman yrittäjämieheni kanssa.

Sitä vain tahdon kertoa, ettei se oikea aina hakemalla tule - liiku eri tapahtumissa ja ihan ravintolassakin. Kultani löytyi entiseltä työpaikaltani - ravintolasta...eikä ikäero naisesta puumaa tee - omasta käytöksestähän tuo johtuu, jos juoksee nuorempien perässä - itse en niin tehnyt.

Yhtä hyvin voit löytää ikätoverin tai vanhemman herrasmiehen.
Rakkaus, luottamus ja toisen kunnioittaminen tulevat jossakin kohtaa seksiä tärkeämmiksi - toki tärkeää seksikin on..

Hienoa, ettet sotke elämääsi varattuja miehiä - mielipahaahan se tuo jossain vaiheessa, kun triangelidraama paljastuu vaimolle. Salarakkaana ei uskoakseni kukaan itseään arvostava nainen alistu olemaan!

Kesä on vasta alussa - kaikenlaista mukavaa voi sattua!
Riemukasta kesää Sinulle!

Viime yönä tein neljän tunnin pyöräretken lämpimässä kesäyössä ja kuulin useiden ruisrääkkien kutsuvan seuran puutteessa. Kaikki olivat vapaita koiraita.

Joten seuraa löytyy kyllä naaraspuoliselle ruisrääkälle.

Näin kyllä yhden huuhkajankin mutten ehdotellut sille mitään...

Jäit mieleeni palauttaessasi Eikan kuvamaaailman maalauksellisuuden mieleeni vain yhdellä sanalla. Ruislintu! Ttuoksut vanamoin ja varjot veen..."
Eikka tosin puhuu ruislinnusta, mutta sama siivekäs on kyseessä.
Samat lähtökohdat meillä, tietoisesti en ole kuullu edes rääkän ääntä, saatikka nähnyt.
Minkäs verran tulee kiinnittäneksi huomiota,hurjassa nuoruudessaan luontoon.
Tahtoisin kanssamme säilyvän hamaan maapallon loppuun taviokuurnan, mustarastaan
ja isopihtihännän.
Näillä eläimillä saa Animalian johtohahmokin tarpeensa tyydyttettyä.
Varsinainen asiani meinaa unohtua. ensimmäinen vihje ja todella helppo:
Ensihuuman tunnus pysyy vieläki vaikka omistajat vaihtuu

Tottahan se välillä yksinäiseltä tuntuu, kun yksin bussia odotat ja tiedät, että toiset menevät kotiinsa kumppaninsa luo. Mutta, mutta mistä löytää kumppani joka ymmärtää olla paikalla tarvittaessa ja antaa olla itsekseen, kun on sen aika?

Kummasti sitä tottuu ja nauttii itsekseen olosta, mitä kauemmin sitä kestää. Pitkän avioliiton päättymisestä on kymmenen vuotta ja seksittömyydestä kohta kaksikymmentä vuotta!

Mikä on vikana? Toisaalta olen aina ollut itsenäinen ja vapaus tulla ja mennä on aina ollut ykkösenä. Vaikeus ehkä heittäytyä ja sitoutua suhteisiin. Toisaalta kateus, ketkä uskaltavat ja osaavat!

Kyllä olis joskus kiva kuitenkin tavata joku! Ehkä...

Sas muuta, sitä joskus itsekin ihmettelen! Enkä itsekään tiedä! Aloitus joskus neljätoista vuotiaana ja lopetus nelikymppisenä! Miksi ylpeilisin seksittömyydellä, kun en edes puhu siitä?

En vaan osaa, enkä uskalla! Muuta en osaa sanoa! En ole vastakkaisen sukupuolen kanssa missään tekemisissäkään! Missä olisin?

Kyllä niitä varmasti löytäis.
Monet miehet hakee seuraavan jo ennen eroa., ettei tarvis yksin olla.

Itelle jos joskus tuulee mieleen, niin yleensä kun kaupassa seuraa pariskuntia heti melkein katoaakin. Niin vähän näkee onnellisen tuntuisia pareja. Joskin tiedän että niitäkin on.

varattuja kyllä löytyy, mutta ei kannata, alkaa kaikenvaralla olemaan..

Aika moni löytää kumppanin ilmeisesti vielä eläkeiässäkin, koska jossain uutisessa oli tieto, että yli 65-vuotiaina solmitut avioliitot ovat lisääntyneet huimasti viime vuosina, jotenkin niin, että yli 500 yli 65v. miestä ja yli 300 yli 65v. naista solmii vuosittain avioliiton. Osalle tämä avioliitto on ensimmäinen. Tietysti voi olla, että osa näistä pareista on ollut kauan yhdessä, mutta luultavaa on, että suurin osa on tavannut myöhemmällä iällä, tosin tästä minulla ei ole tietoa.

Olen 50 nainen ja uskon löytäväni ihanan miehen ja ehkä meneväni vielä naimisiinkin. Minullekin se olisi ihka ensimmäinen. Tuntuu ihan huumaavalta, niin romanttiselta. En aio antaa periksi myöskään parisuhdemielessä tässä elämässä, koska jokainen päivä on arvokas missä iässä tahansa. Tunne-elämä ei kuihdu, vaan vain rikastuu vanhemmiten.

Arvelisin meillä 50- ylittäneillä olevan aika paljon sitoutumispelkoa, varsinkin jos takana on pitkäaikainen ei niin hyvä liitto.

Ei rittä se, että kaksi toisistaan pitävää löytää toisensa, vaan pitäisi myös olla yhtäläinen sitoutumisen tahto.

Ihminen joka haluaa pysyvyyttä elämäänsä, ei useinkaan enää tässä iässä jaksa vuosia odotella toisen sitoutumishalua, vaan suuntaa katseensa toisaalle, tai elää jopa mieluummin yksin kuin jatkuvassa epävarmuudessa tulevasta.

Itselleni riitti huomatessani kumppanini selailevan edelleen treffisivuja ja viestittelevän siellä joidenkin kanssa. Mitä sitä elämään ihmisen kanssa jolla on jatkuva haku päällä.

Voit löytää!

Itse olen hakenut kumppania sekä lavatansseista että treffipalstoilta. Ehdokkaita on löytynyt kummastakin, nykyisen kumppanini tapasin treffipalstalla.

Treffipalstat ovat nykyään uskomattoman suosittuja ja erottuakseen muista pitää uskaltaa laittaa valokuva sekä panostaa esittelyyn. Itse kirjoitin sen useampaankin kertaan pyrkien siihen, ettei teksti ole kuiva faktaluettelo vaan että siitä heijastuu persoonani, luonteeni sekä elämäntapani. Kerroin myös mitä odotan ja toivon kumppaniltani sekä toisaalta mitä pystyn tarjoamaan. Vaikka viimeisen tekstiversion jälkeen yhteydenottoja tuli vaikka kuinka paljon, pyrin silti vastaamaan kaikille tositarkoituksella liikkeellä oleville henkilökohtaisesti. Itämailta tulleet massapostittajat jäivät vaille vastausta.

Kun keskustellaan treffipalstoilla niin pelataan aika pitkälle mielikuvien varassa ja herkästi vielä maalaa mielikuvat toisesta ihannekumppanin kaltaiseksi. Kun sitten tapaa helposti pettyy kun treffikumppani ei olekaan mielikuvien mukainen, näin kävi itsellekin muutaman kerran. Toisaalta nykyistä kumppaniani pidin pitkään palstalla pelkkänänä juttututtuna kunnes tavattuamme se olikin sitten menoa! :)

Lavatanssit on siitä hyvä paikka tavata kumppaniehdokkaita, että toisen näkee luonnollisena heti. Toisaalta tansseissa käynti edellyttää perustanssitaitoa ja vaikka toisin luulisi niin lähemmän tuttavuuden solmiminen on aika korkean kynnyksen takana. Toki tansseista on lähtenyt liikkeelle moni pysyvä kumppanuus. Pienenä vinkkinä tansseissa käyville sanoisin, että uskaltakaa hymyilla sillä se parasta kosmetiikkaa mitä pystytte hankkimaan- ja kaiken lisäksi ilmaista! :)

Ehdotan suoraan. että koska olet nuoremman oloinen ja treenaat ym niin satsaat nuorempaan mieheen :) He arvostavat sinua! Tässä 10 vuoden yksin olon aikana olen kyllä kokenut, että vähän on miehiä, joiden kanssa voisi hynttyyt lyödä yhteen ;) Oman ikäiseni kaipaavat 40 naisia! Ei siis puhettakaan siitä, että olisi halua, että synkkaisi muullakin taholla kuin fyysisellä ;) Varattuja, syrjähyppyä kaipaavia on yllättävän paljon, olen huomannut ;)? Olen aktiivinen ja monessa mukana joten ei puutu kontakteja, mutta nämä vapaa 50 miehet ovat aika reppanoita erojensa jäljiltä tai mitä muuta sitten onkaan takana :( Hoivaamaan en halua ruveta niin paras olla yksin!

Olen paljon vapautuneempi nainen lopetettuani eron jälkeisen miehen etsimisen ja odottelun. On mukava olla vapaa ja välittämättä juuri miltä näyttää ja mitä muut ajattelevat. Voi jammailla 55 vuotiaana naisporukassa, kun ei niin kiinnosta odottaa, että joku mies hakee tanssimaan. Ennen oli ulkonäkö, miehet ym. tärkeää. Nykyään elämä antaa sitä parastaan, rentoutta ja vaihtelu, kun miehen metsästys on jäänyt taakse ja miesten kanssa voi vaan jutella kuin naistenkin kanssa. Tämä ikä on parasta ja sopii minulle :-)

Lavatanssit on mielestäni mukava tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Itse kävin samalla lavalla aika pitkään tuli mukavia tanssituttavuuksia. Kyllä sieltä sitten mieskin löytyi vaikka haku päällä ollutkaan.
Kannatta katsoa sellainen paikka jossa on hyvä solisti/orkesteri ne vetää väkeä. Lavatansseissa käy monen ihäistä väkeä suurin osa keski-ikäisiä siellä ei tunne itseään liian vanhaksi.

jos vaan mies on vapaa, sillä varattuja sielläkin vilisee...

Minäkin vähän päälle 50v nainen ja pari eroa takana. Seuraa olen hakenut treffipalstalta vuoden, vaan eipä tunnu sitä kautta löytyvän. Haluaisin ikäiseni miehen /- noin 5 vuotta. Tämä sen takia, että voisi olla edes jollain lailla yhteinen kokemusmaailma ja elämäntilanne. Jos miehen ilmoitus on minusta vähänkin kinnostava, niin kappas vain - hän hakeekin itseään huomattavasti nuorempaa naista. Minua taas lähestyvät yli 6-kymppiset miehet, joitakin poikasiakin on ollut toki tarjolla.

Itse olen vahvasti vielä kiinni työelämässä, meneväinen ja elämänhaluinen. Miksi minun pitäisi alkaa parisuhde eläkeläismiehen kanssa? Vaadinko tosiaan liikoja? No, jos näin on, niin ei sitten auta muu kuin tyytyä kohtalooni ja elää loppuelämäni sinkkuna.

Hei kaikki!
Niinpä vain kävi että aloin treffipalstalla kirjoitella tiistaina yhden miehen kanssa, ja jo sunnuntaina tavattiin. Molemmat kiinnostuimme toisistamme, ja viimeiset kaksi viikonloppua olemme viettäneet yhdessä. Nyt aiomme viettää yhteisen lomaviikon ja reissatkin vähän. Kummasti toinen vain on alkanut tuntua kaikin puolin sopivalta, kun olemme tutustuineet ja viettäneet aikaa yhdessä. Yhteistä tekemistä ja mielenkiinnonkohteita on löytynyt. Ei hän ole millään lailla täydellinen, mutta sopiva mionessa suhteessa. Tunteet ovat jo yllättäen mukana puolin ja toisin, ja viestittelemme ja soittelemme päivittäin, sillä emme asu samalla paikkakunnalla.
Voin sanoa että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta, ja hymy on herkässä.
Kiitoksia teille kaikille kirjoituksistanne. Terveisin, Ruisrääkkä

Tahtoo kanssa!

Tottakai voit löytää uuden kumppanin jopa yli 90-vuotiaana,
kunhan laajennat valikoimaasi jopa huomattavasti nuorempiin.

Älkää jaksako porata mitättömistä ikäeroista.

Tässä sentään on kunnon ikäero ja silti ovat julkisesti yhdessä:

http://www.youtube.com/watch?v=omcxjXiWwpU

Kuuden lapsen äiti koki elämänsä yllätyksen, kun huomattavasti nuorempi mies pyysi hänen puhelinnumeroaan.

Kirjakaupassa tapahtunut kohtaaminen johti seurustelusuhteeseen, vaikka ikäeroa pariskunnalla on 60 vuotta!

Nainen on tällä hetkellä 91-vuotias ja mies täytti tänä vuonna 31.
Naisen nuorin lapsi on saman ikäinen kuin miehen äiti.

- Kun ihmiset näkevät meidät yhdessä, he luultavasti ajattelevat, että hän on minun poikani tai jopa lapsenlapsi. Itse asiassa minun lapsenlapseni ovat vanhempia, nainen vitsailee.

Mies kertoo ettei seurustelu huomattavasti vanhemman henkilön kanssa ole hänelle mikään päähänpisto. Hän kertoo tunteneensa aina vetoa vanhempiin naisiin.

Pojan äiti luuli aluksi, että hänen pojallaan olisi päällä jonkinlainen ohi menevä nuoruuden villitys, koska hän deittaili jo 18-vuotiaana 50-vuotiaan kanssa.

Nyt äitikin on tullut siihen tulokseen, että hänen poikansa yksinkertaisesti pitää huomattavasti vanhemmista naisista.

Makuja on monia.

Mitä nyt kuulunee ruisrääkälle....? Onko parin viikonlopun onni jatkunut?

Kyllä rakkauden voi löytää myös kypsempi ihminen. Deittisovelluksia vanhemmille ihmisille voi vertailla esimerkiksi https://deittisovelluksia.fi/ palvelussa. Älä luovuta - rakkauden voi löytää myös seniori.

Mene nyt kesä toreille,uimarannoille terasill,-terasilla voi tilaa kahvin tai limun.Mene eripuolille ravintola maailmat, jossain on joku joka on ok ja on molemmin puolista. Hymyile hymy palaa aina takaisin! Asukastalot ym.Kukan ei naimisiin halua enää tuon ikäisenä ,mutta hyvän serustelu suhteen saat. Laiva risteilyt..NETTI NE HAKEE VAAN YHDEN YÖN JUTTUJA ON FAKTA.UNOHDA NETTI HAUT. ASTU ULOS ELÄMÄN KATSO YMPÄRILLESI.SELKÄ SUORANA JA HYMYILE,HYMY EI MAKSAA MITÄÄN.JOS KYTÄÄT KOKO AJAN KAIKIALLA PUHELIN,KUKAN EI LÄHESTY.

Kokeilua useampien kanssa . Jotain yhteistä kiinnostuksen kohdetta . Noooo höpö höpö , ei aikuiselle synny tuollaisia tilanteita . Minä itse ja ennakko asenteeni pitävät minut yksin eläjänä .

Hei!

Ensiksikin, ihan mahtavaa, että oot avoinna uudelle suhteelle ja ettet anna ikäsi määrittää sun elämääsi. Tää on just se asenne, mikä pitää elämän mielenkiintoisena!

Ymmärrän kyllä sun tilanteen. Ei se aina ole helppoa löytää sitä oikeaa, varsinkaan kun alkaa olla vähän kypsemmässä iässä. Mutta tiedätkö mitä, se ei todellakaan tarkoita, että sun pitäisi luovuttaa. Elämässä tulee ja menee ihmisiä, ja jossain vaiheessa kohdallesi osuu varmasti joku, joka saa sun sydämen sykkimään.

Ja hei, ei se ole kranttuutta haluta jotakin tiettyä. On ihan normaalia, että haluaa sekä fyysistä että henkistä yhteyttä kumppanin kanssa. Eikä siinä ole mitään väärää, että etsit jonkun, kuka on sun silmissä fiksu ja viehättävä.

Itse löysin sopivan treffisivuston täältä: https://det.fi ja lähdin rohkeasti treffeille.

Ja muista, vaikka välillä tuntuu, että joudut ehkä viettämään loppuelämäsi yksin, niin hyvät ystävät on kultaakin kalliimpia. Älä siis unohda nauttia elämästä ja sen tarjoamista pienistä iloista!

Tsemppiä ja toivottavasti löydät sen, mitä etsit! 🌟🍀