Paras tapa järjestää Nightwish-turnajaiset on aloittaa keskustelu solistista. Neutraalia maaperää on harvoin tarjolla, kun puukotus parhaan äänialan metsästyksestä alkaa. Nightwishistä keskustelu siirtyi jo hyvän aikaa sitten poteropuolustukseen, mutta erinomaisen musiikin ystävillä lienee mahdollisuus muistella myös hyvällä historian havinoita.
Hienoa, että Floor Janssen on löytänyt short-cutin fanien sydämeen. Täydellinen ikoni täyttämään äänellisesti ja ulkoisesti fanien fantasiat... mutta silti, jotain puuttuu.
Täyttymys ei synny täydellisyydestä. Jo edellisen vuosikymmenen takaa Nightwishin uraa seuranneena on ollut yhtä lailla täyttymys kuin tragedia seurata yhtyeen sisäisen melankolisen rakkaustarinan etenemistä säädyllisen musiikillisen shown varjolla. En juuri ollut Tarja Turusen äänen ystävä, vasta hänen lähtönsä NWstä herätti kiinnostuksen Turusen omaa uraa kohtaan. Hänen musiikillinen tiensä on ollut odottava, mutta mitä muuta kuin parasta voimme toivoa sädehtivälle ja karismaattiselle Turuselle, jonka ääni on bepanthenia arjen kolhimille.
Täyttymys löytyy usein asioista, joita emme osaisi odottaa. Täysin kaikkia toiveita ja odotuksia vastaan valittu Anette Olzon ansaitsee suuren kiitoksen laulun ja melodioiden nostamisesta Nightwisihin eturintamaan. Ilman sulkia ja höyheniä, Anette Olzon astui pystypäin mahdottomaan tehtävään ja briljeeraavan äänialan sijaan hän herkisti Nightwishin melodiat kunniaan ja teki metallisesta vyörytyssinfoniasta inhimillistä kuunneltavaa. Hieman surullisena tuubikanavaa selaten voimme todeta, ettemme emme enää koskaan kuule Higher Than Hopea,Come Cover Me:tä,The Crow, The Owl And The Dovea, Dark Chech of Wondersia, The Islanderia tai loistavaa musikaalista dramaturgista älyä vaativa Scaretalea sellaisina, kuin Olzon osasi ne lavalle yleisölleen sytyttää.
Ehkä ajan on tarkoituskin kulkea eteenpäin ja jättää muistot nykyhetkeä makeammiksi.
Kiitos Olzon ja Nightwish kuluneista vuosista. Toivottavasi tukanpyörityksen lomassa me kaikki osaamme arvostaa asioita, jotka elivät hetkessä,
ja häipyivät pois.
Uusille kokemuksille tilaa antaen,
M.U.
Hienoa, että Floor Janssen on löytänyt short-cutin fanien sydämeen. Täydellinen ikoni täyttämään äänellisesti ja ulkoisesti fanien fantasiat... mutta silti, jotain puuttuu.
Täyttymys ei synny täydellisyydestä. Jo edellisen vuosikymmenen takaa Nightwishin uraa seuranneena on ollut yhtä lailla täyttymys kuin tragedia seurata yhtyeen sisäisen melankolisen rakkaustarinan etenemistä säädyllisen musiikillisen shown varjolla. En juuri ollut Tarja Turusen äänen ystävä, vasta hänen lähtönsä NWstä herätti kiinnostuksen Turusen omaa uraa kohtaan. Hänen musiikillinen tiensä on ollut odottava, mutta mitä muuta kuin parasta voimme toivoa sädehtivälle ja karismaattiselle Turuselle, jonka ääni on bepanthenia arjen kolhimille.
Täyttymys löytyy usein asioista, joita emme osaisi odottaa. Täysin kaikkia toiveita ja odotuksia vastaan valittu Anette Olzon ansaitsee suuren kiitoksen laulun ja melodioiden nostamisesta Nightwisihin eturintamaan. Ilman sulkia ja höyheniä, Anette Olzon astui pystypäin mahdottomaan tehtävään ja briljeeraavan äänialan sijaan hän herkisti Nightwishin melodiat kunniaan ja teki metallisesta vyörytyssinfoniasta inhimillistä kuunneltavaa. Hieman surullisena tuubikanavaa selaten voimme todeta, ettemme emme enää koskaan kuule Higher Than Hopea,Come Cover Me:tä,The Crow, The Owl And The Dovea, Dark Chech of Wondersia, The Islanderia tai loistavaa musikaalista dramaturgista älyä vaativa Scaretalea sellaisina, kuin Olzon osasi ne lavalle yleisölleen sytyttää.
Ehkä ajan on tarkoituskin kulkea eteenpäin ja jättää muistot nykyhetkeä makeammiksi.
Kiitos Olzon ja Nightwish kuluneista vuosista. Toivottavasi tukanpyörityksen lomassa me kaikki osaamme arvostaa asioita, jotka elivät hetkessä,
ja häipyivät pois.
Uusille kokemuksille tilaa antaen,
M.U.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Cezar uudeksi solistiksi!
Bändi on jo aiemmin ilmoittanut, etteivät he halua uutta Tarjaa.
Valtava läjä vaatteita ja meikkejä...
...aivan samat läjät vaatteita ja meikkejä ovat Tarjan perintö. Floorista on toistaiseksi jäänyt mieleen valtava koko, tukanheilutus ja nahkamekot. Ei mitään omaperäistä, paitsi tuo ensimmäinen ehkä.
Jos Floorista ei ole jäänyt mieleen muuta kuin ulkonaisia seikkoja, niin onpa tullut huonosti tutustuttua hänen hienoihin esiintymisiinsä lukemattomissa eri konserteissa, eikä pelkästään Nightwishin vaan myös After Foreverin ja ReVampin solistina sekä vierailijana eri yhteyksissä, kriitikotkin ovat kehuneet. Omaperäisyyttä riittää omassa musiikissa, Nightwishin kappaleitakaan hän ei pyri esittämään tasan samalla tavalla kuin Tarja tai Anette, on petrannut esityksiään koko ajan. Mutta sinähän et kuuntele vaan sinulla oli heti hänen tultuaan varma mielipide siitä mikä hän on naisiaan...
Todella PINNALLISTA nimim. "turunenkin tylsä". Oletko itse pienikokoinen ja pelkäät vahvoja, kookkaita naisia? Suomessakin on paljon yli 180 cm pituisia naisia, irvailet samalla myös heille. Eihän pituuskasvulle mitään itse voi, tiesitkö? Ei ulkonäköön pidä noin paljoa tuijottaa, se on sivistymätöntä.
Anette on hyvä ja monipuolinen laulaja, Nightwisihissa hän joutui vain mahdottoman tehtävän eteen. Hän palaa 100 varmasti musiikkiin, kunhan perhe ja lapset sen suovat. Hänen veljensä ja koko suku on soittajia, unohtamatta miestään Johania ja Peter Tägtgreniä, kyllä Anettella on vielä paikkansa ruotsalaisessa musiikissa.
Anetessa ilmenee ruotsalaisen- ja suomalaisen naisen ero. Ruotsalaiset osaavat laittautua, he tarvitsevat meikkejä ja vaatteita, toisin kun suomalaisety sisarensa, ero lähtee kulttuurista.
Jokainen joka ymmärtää Nightwishin uuden ja vanhan musiikin, huomaa Floor Jansenin sopivan parhaiten bändin musiikkiin ja tyyliin. Vaikka Floor reilun kokoinen hän on kuitenkin viehko nainen... amatsonin tuo mahtimusiikki tarvitsee.
..."emme enää koskaan kuule Higher Than Hopea,Come Cover Me:tä,The Crow, The Owl And The Dovea, Dark Chech of Wondersia, The Islanderia tai loistavaa musikaalista dramaturgista älyä vaativa Scaretalea sellaisina, kuin Olzon osasi ne lavalle yleisölleen sytyttää"....
Jaahas? Kyseisistä kappaleista voisin olla samaa mieltä tuon The Crow, The Owl And The Doven sekä Scaretalen suhteen, ne ovat kyllä sellaisia Anetten bravuureita. Sen sijaan Dark Chest of Wonders olisi häneltä saanut jäädä väliin, ja siitä onkin kuultu sittemmin lähemmäksi alkuperäistä "musiikillista dramaturgiaa" pääsevä versio Floorin toimesta. Higher Than Hope ja Come Cover Me olivat upeita Tarjan esittäminä, mutta kyllä Anettekin on tulkinnut niitä kauniisti tunteella. The Islander taas on Marcon biisi, jossa taustalaulu sujuu ihan yhtä hyvin muiltakin kuin Anettelta.
Jurrin ykälle:
"unohtamatta miestään Johania ja Peter Tägtgreniä, kyllä Anettella on vielä paikkansa ruotsalaisessa musiikissa"
ja osaa vielä laittautua, hahahahahah, ja mies on narkkari ....
Anetella ei ole koskaan ollut mitään paikkaa ruotsalaisessa musiikissa, keskinkertainen karaokelaulaja lähiöbaarissa, soololevyn tekokin kariutui kun kukaan ei halunnut maksaa sitä, ämmä vain pelkkä Tuomaksen kosto Tarjalle, toimi ihan hyvin pari vuotta mutta kun oli käytetty niin Tuomas antoi potkut, nyt inisee blogissaan ... hahahahahahah ....
biisejä pikku hiljaa sitä mukaa kuin lastenhoidolta ehtii. Tänään hän kirjoittaa blogissaan: "Damn, this week has been filled with just nightmares every single night. Not so fun but I use them to write more lyrics to record on sunday when I go to the studio again;=) "
Hänen Myspace-sivullaan on tällä hetkellä neljä laulua, joista yksi Nightwishiltä coveroitu Everdream. Siitä on kyllä kuultu parempiakin versioita, jopa Anettelta itseltään. Tässä korkeammat kohdat tahtovat mennä huutamisen puolelle, varsinkin loppua kohti, eikä sitä herkkää tunteellisuutta ole oikein saatu tähän nauhoitukseen. Korkeimmat nuotit Anette on sentään päättänyt jättää pois. Falling on peruspoppia, mutta Floating ja Invincible tuovat esiin sitä herkempää Anettea. Genre "heavy metal" on hieman liioiteltu...
https://myspace.com/anetteolzonofficial/music/songs
"Anetten mies on narkkari ?"
Sinulla lienee tuosta ihan sisäpiiritietoa...kerro lisää