" Vaikka jossakin yhteydessä, kun vl-ihmisiltä on kysytty vl-liikkeen kantaa ehkäisyyn, on annettu ymmärtää, ettei kenenkään tarvitse henkensä tai mielenterveytensä uhalla synnyttää lapsia, niin vielä ainakin viime kesän suviseuroissa Lopella, asiasta puhuttiin kolmessa eri saarnassa siten, ettei samalla kertaa puhuttu mistään lievennyksistä asian suhteen.
P.Hintikka (sivu 65):
"Monet isät ja äidit ovat myös välillä väsyneitä. On paljon työtä ottaa vastaan, kasvattaa ja holhota näitä taivaan taimia. . - - Mutta niidenkin kuormien ja murheiden alta Jeesus kutsuu luokseen: Hän lupaa virvoittaa. Hän lupaa, että häneltä saa voimaa ja hänen on mahdollista auttaa. Ajallisessa elämässä ei ole tilanteita, josta Jumala ei voisi auttaa.
Tekin nuoret isät ja äidit, luottakaa Jumalaan ja ottakaa vastaan ne lapset, jotka Jumala teille antaa. Niin te saatte siunauksen, elävän uskon ohessa kaikki muu teille annetaan."
K.Huhtala (sivu 74):
"- - Oletko sinä isä ja äiti, jaksanut luottaa Jumalan siunaukseen ja johdatukseen elämässäsi? Vai onko tullut katkeruus? Onko tullut tilalle järkeily siitä, että ei tässä ole mitään järkeä? Paljon löytyy neuvojia siinä tilanteessa eikä vähiten sieltä sosiaalisesta mediasta. Käytä järkeäsi! Ei tuossa olekaan mitään järkeä. Mutta kuulkaa, luottamus taivaan Jumalaan ei ole järjen, vaan uskon asia.."
J.Hoppa (sivu 81):
"Eikö meillä ole halu lammasten askelissa, entisten pyhien jalanjäljissä edelleen matkaa tehdä? Riittääkö meille tämä entinen, turvallinen, vanha perustus? Jos tällainen uudistumisen halu saa valtaa, niin silloin alkaa kysellä sitäkin, että onko lapset Herran lahja vai voisiko sitä omalla järjellä, omilla teoilla olla jotenkin rajoittamassa. Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Hän antaa elämän ja tietää myös sen, milloin meidän aikamme on siirtyä tästä ajasta pois."
- -
Jos ja kun joku vl-pariskunta on tilanteessa, että voimat ovat yksinkertaisesti loppu, mutta lapsiputki vain jatkuu, alkaa miettiminen, miten tästä eteenpäin.
Kaikista kuuliaisimmat ja herkimmät liikkeen jäsenet luottavat sokeasti saarnoissa luvattuun sanomaan, minkä mukaan Jumala antaa voimat hoitaa lahjoittamansa lapset, vaikka se ei olisi ollut totta enää pitkään aikaan.
On jouduttu turvautumaan masennuslääkkeisiin ja jopa mielisairaalareissuihin. Kuitenkaan he eivät uskalla tehdä sitä, mikä olisi ainut apu tilanteeseen, eli ehkäisy.
Jotkut havaitsevat tilanteen todellisen laidan ajoissa ja alkavat miettimään oikeita selviytymiskeinoja tilanteessa. Osa alkaa reippaasti ehkäisemään eikä puhu asiasta kenellekkään.
Osa taas rehellisyyden nimissä "kieltää uskonsa", jotta voi alkaa ehkäisemään ja jotta välttää tilanteen luisumasta kohti väistämätöntä tragediaa.
Näistä olen kuullut tarinoita, kuinka jokukin kymmenen lapsen nuori äiti oli valinnut kahdesta "pahasta" paremman, liikkeestä lähtemisen, kun toinen vaihtoehto tuntui olevan itsemurha. Hyvin valitsi tuo nainen. Mutta niin surullista.
Joidenkin ratkaisu syntyneelle tukalalle tilanteelle on avioero. Toinen ei suostu ehkäisemään ja kun toinen ei enää kestä syntynyttä tilannetta, hän lähtee lätkimään. Ja niin surullista.
Kaikkein pahinta tuo ehkäisykielto on siis uupuneitten ja mieleltään sairaitten vanhempien kohdalla. Miksi tätä asiaa ei suostuta katsomaan silmästä silmään? Miksi sairaiden ja uupuneiden ohitse kävellään oikealta ja vasemmalta? Tämä on ihan järkyttävää!
Arvokkaina, vakavina, ankarina ja tinkimättöminä saarnataan pöntöstä, että ottakaa rakkaat isät ja äidit vastaan ne lapset, jotka Jumala lahjoittaa, eikä välitetä pätkän vertaa sanoman hirvittävistä seuraamuksista.
Tilanne on itkettävän kauhistuttava. Menkää nyt hyvänen aika kaikki ehkäisykieltoa toitottavat saarnamiehet niihin koteihin auttamaan ja lohduttamaan, joidenka kohdalla julistuksenne seuraamukset ovat sydäntä raastavan hirvittäviä. Siivotkaa sotku, jonka olette itse aiheuttaneet. Teillä on vastuu asiassa. Nyt, eikä viidestoista päivä. Nyt. Heti aloittakaa. Jotta uhriluku kääntyy laskuun."
http://www.kotimaa24.fi/blogit/vl-liikkeen-ehkaeisykiellosta-puhuttava-nyt?blogger=joni-valkila?format=feed#sthash.ierbO1SE.dpuf
P.Hintikka (sivu 65):
"Monet isät ja äidit ovat myös välillä väsyneitä. On paljon työtä ottaa vastaan, kasvattaa ja holhota näitä taivaan taimia. . - - Mutta niidenkin kuormien ja murheiden alta Jeesus kutsuu luokseen: Hän lupaa virvoittaa. Hän lupaa, että häneltä saa voimaa ja hänen on mahdollista auttaa. Ajallisessa elämässä ei ole tilanteita, josta Jumala ei voisi auttaa.
Tekin nuoret isät ja äidit, luottakaa Jumalaan ja ottakaa vastaan ne lapset, jotka Jumala teille antaa. Niin te saatte siunauksen, elävän uskon ohessa kaikki muu teille annetaan."
K.Huhtala (sivu 74):
"- - Oletko sinä isä ja äiti, jaksanut luottaa Jumalan siunaukseen ja johdatukseen elämässäsi? Vai onko tullut katkeruus? Onko tullut tilalle järkeily siitä, että ei tässä ole mitään järkeä? Paljon löytyy neuvojia siinä tilanteessa eikä vähiten sieltä sosiaalisesta mediasta. Käytä järkeäsi! Ei tuossa olekaan mitään järkeä. Mutta kuulkaa, luottamus taivaan Jumalaan ei ole järjen, vaan uskon asia.."
J.Hoppa (sivu 81):
"Eikö meillä ole halu lammasten askelissa, entisten pyhien jalanjäljissä edelleen matkaa tehdä? Riittääkö meille tämä entinen, turvallinen, vanha perustus? Jos tällainen uudistumisen halu saa valtaa, niin silloin alkaa kysellä sitäkin, että onko lapset Herran lahja vai voisiko sitä omalla järjellä, omilla teoilla olla jotenkin rajoittamassa. Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Hän antaa elämän ja tietää myös sen, milloin meidän aikamme on siirtyä tästä ajasta pois."
- -
Jos ja kun joku vl-pariskunta on tilanteessa, että voimat ovat yksinkertaisesti loppu, mutta lapsiputki vain jatkuu, alkaa miettiminen, miten tästä eteenpäin.
Kaikista kuuliaisimmat ja herkimmät liikkeen jäsenet luottavat sokeasti saarnoissa luvattuun sanomaan, minkä mukaan Jumala antaa voimat hoitaa lahjoittamansa lapset, vaikka se ei olisi ollut totta enää pitkään aikaan.
On jouduttu turvautumaan masennuslääkkeisiin ja jopa mielisairaalareissuihin. Kuitenkaan he eivät uskalla tehdä sitä, mikä olisi ainut apu tilanteeseen, eli ehkäisy.
Jotkut havaitsevat tilanteen todellisen laidan ajoissa ja alkavat miettimään oikeita selviytymiskeinoja tilanteessa. Osa alkaa reippaasti ehkäisemään eikä puhu asiasta kenellekkään.
Osa taas rehellisyyden nimissä "kieltää uskonsa", jotta voi alkaa ehkäisemään ja jotta välttää tilanteen luisumasta kohti väistämätöntä tragediaa.
Näistä olen kuullut tarinoita, kuinka jokukin kymmenen lapsen nuori äiti oli valinnut kahdesta "pahasta" paremman, liikkeestä lähtemisen, kun toinen vaihtoehto tuntui olevan itsemurha. Hyvin valitsi tuo nainen. Mutta niin surullista.
Joidenkin ratkaisu syntyneelle tukalalle tilanteelle on avioero. Toinen ei suostu ehkäisemään ja kun toinen ei enää kestä syntynyttä tilannetta, hän lähtee lätkimään. Ja niin surullista.
Kaikkein pahinta tuo ehkäisykielto on siis uupuneitten ja mieleltään sairaitten vanhempien kohdalla. Miksi tätä asiaa ei suostuta katsomaan silmästä silmään? Miksi sairaiden ja uupuneiden ohitse kävellään oikealta ja vasemmalta? Tämä on ihan järkyttävää!
Arvokkaina, vakavina, ankarina ja tinkimättöminä saarnataan pöntöstä, että ottakaa rakkaat isät ja äidit vastaan ne lapset, jotka Jumala lahjoittaa, eikä välitetä pätkän vertaa sanoman hirvittävistä seuraamuksista.
Tilanne on itkettävän kauhistuttava. Menkää nyt hyvänen aika kaikki ehkäisykieltoa toitottavat saarnamiehet niihin koteihin auttamaan ja lohduttamaan, joidenka kohdalla julistuksenne seuraamukset ovat sydäntä raastavan hirvittäviä. Siivotkaa sotku, jonka olette itse aiheuttaneet. Teillä on vastuu asiassa. Nyt, eikä viidestoista päivä. Nyt. Heti aloittakaa. Jotta uhriluku kääntyy laskuun."
http://www.kotimaa24.fi/blogit/vl-liikkeen-ehkaeisykiellosta-puhuttava-nyt?blogger=joni-valkila?format=feed#sthash.ierbO1SE.dpuf
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.