Puoli vuotta sitten olin ihan varma ,että olen masentunut.
Nyt oon alkanut epäilemään,koska välillä saan jotain mielihyvä purkauksia ,että eläminen kiinnostaa ja otan kantaa keskusteluihin, ja sitten taas vajoan maan alle ja menen hiljaiseksi.
Tiedän että yläasteen aikainen koulukiusaaminen on jättänyt arvet ja se tuska on lähes aina päällä passiivisesti.
En edes huomaa sitä ,koska olen tottunut ainaiseen vitutukseen ,mutta jotenkin olen oppinut välillä torjumaan sen tuskan ja elämään iloisesti.
Se piiloutunut vitutus kuitenkin häiritsee ,etten ikinä pysty elämään 100%.
En tiedä mistä se johtuu ,mutta välillä jos oikeasti vituttaa jokin se ei oikeastaan häiritse yhtään,koska ei kiinnosta, mutta välillä pienikin asia millä ei taas ole mitään merkitystä voi pilata loppu päivän.
Esim. tänään
Ja yläaste loppui 3vuotta sitten.
Nyt oon alkanut epäilemään,koska välillä saan jotain mielihyvä purkauksia ,että eläminen kiinnostaa ja otan kantaa keskusteluihin, ja sitten taas vajoan maan alle ja menen hiljaiseksi.
Tiedän että yläasteen aikainen koulukiusaaminen on jättänyt arvet ja se tuska on lähes aina päällä passiivisesti.
En edes huomaa sitä ,koska olen tottunut ainaiseen vitutukseen ,mutta jotenkin olen oppinut välillä torjumaan sen tuskan ja elämään iloisesti.
Se piiloutunut vitutus kuitenkin häiritsee ,etten ikinä pysty elämään 100%.
En tiedä mistä se johtuu ,mutta välillä jos oikeasti vituttaa jokin se ei oikeastaan häiritse yhtään,koska ei kiinnosta, mutta välillä pienikin asia millä ei taas ole mitään merkitystä voi pilata loppu päivän.
Esim. tänään
Ja yläaste loppui 3vuotta sitten.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja tähän vielä lisäämään ,että välillä kyllästyttää esittää ,että kaikki olisi kunnossa.
Yleensä puhuminen tuntuu pelkältä epämukavalta ajankäytöltä ,joistain harvoista asioista oikeasti kiinnostaa puhua välillä.