hei, olen 14 v poika, minulla oli tässä pari kuukautta sitten 3 kuukauden ajan sellainen "alakuloisuus" saatoin olla pari tuntia aivan maassa ja sitten taas pari tuntia täynnä elämäniloa, toki siinä tuli päivän/ viikon taukoja että ei ollut mitään mutta sitä sattui kuitenkin. noh, nyt se sitten alkoi uudestaan ja olen lukenut peloissani tietoa masennuksesta ja pelkään todella paljon että minulla sellainen on tulossa. kavereiden kanssa ollessani sitä ei tapahdu ollenkaan ja eniten kun olen yksin ja illemmalla. olisiko kellään jotai tietoa tästä:*( toivon että vastaatte
alakuloisuus
pelkäävänuori
1394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moi. Sun alakuloisuus voi johtua murrosiästä.Siinä kehitytään jo teiniksi ja samalla aikuiseksi ja tunteiden vaihtuminen on täysin normaalia monilla.Yhtäkkiä voit olla apea ja sitten nopeasti taas hyvin iloinen.Tunteet myllertävät tässä iässä.Onks sulla jotakin mitä sä murehdit vai meneekö sulla hyvin tällä hetkellä? Ootko yksin paljonkin vai vietätkö kavereitten kaa paljon aikaa? Masennusta ei kannata miettiä.Mulla itelläni tuntu kolme päivää siltä,että oisin täysin masentunut.Musta tuntu juuri,että tavalliset iloiset asiat ei tuntunu miltään eikä ees hymyilyttäny. Mut se oli vaan loppujen lopuks sitä,että mä olin tulossa kipeäksi ja mulla olikin sen jälkeen kuumetta ja vähän flunssaa yli viikon ajan.Siitä se johtu ainakin mulla.Kyl määkin oon alakulonen välillä ja sitte taas ilonen.Masennusta se ei ainakaan ole,ellei se alakuloisuus sitten jatku pitkän,pitkän aikaa.Ootko miettiny keinoja,millä sä olisit jotenkin ilonen?Itketkö silloin ku susta tuntuu että oisit masentunut? Sä voit jutella vanhempien tai muiden kanssa tästä. Nauti nyt lomasta ja yritä unohtaa murheet,jos mahdollista. Eteenpäin vaan!
Kavereiden kanssa väh. Kolme kertaa viikossa ja sitten pelaillaan iltaisin. Isäni vähän vaivaa minua kun hän erosi äitistäni niin hänellä ei ole ollut naisystävää siitä lähin. Toivoisin todella että hän löytäisi jonkun ja onhan tuo nykyään ruennut käymään tanssimassa(jes!:-)) ja hänellä menee paljon ajastaan talonsa remontoimiseen joka harmittaa minua että joutuu korjailemaan niin paljon. Ps kiitos viestistäsi antoi jo paljon voimia!:-)
Tuo voi johtua murrosiästä. Yleensä jos on surullinen tai alakuloinen ilman syytä, se johtuu joko murrosiästä tai sitten sulla vaan on sellanen elämänvaihe päällä. En ole ihan varma, että onko se yleistä, mutta ainaki mulla ja kavereilla tulee erilaisia kausia, toiset ovat masentavia ja toiset taas sitten vähän ilosempia.
Tuo alakuloisuus on mulle tuttua, sitä on ollut paljon ja on vieläkin. Pääsen siitä kuitenkin eroon tekemällä jotain hauskaa. Kannattaa miettiä, että tykkäisitkö jostain urheilulajista, soittimen soittamisesta tai vaikkapa piirtämisestä, lukemisesta tai kirjottamisesta. Mulla ainakin helpottaa paljon musiikin kuuntelu ja haaveilu. Tiedän, ettei suurinosa niistä ole mahdollisia toteuttaa, mutta se on silti kivaa. Luen usein myös itseäni kiinnostavia kirjoja, joiden aihepiiri on psykologia, mytologia ja filosofia. Heti kun on lukenu jostain aiheesta paljon, itsetunto kohenee kun tietää olevansa jossain hyvä. Valitse joku sellainen joka sua kiinnostaa. Toimii ainaki mulla :)
Tunteista puhuminenki voi helpottaa. Jollekkin luotettavalle aikuiselle vois kertoo että oot alakulonen. Vanhemmille voi puhua tai jollekkin muulle sukulaiselle. Ite puhun kaverin faijalle :D Luotan siihen ja se on tosi kiva, viisas ja osaa sentää auttaa. Sunki kannattaa löytää joku sellanen henkilö.
Pienistä asioista kannattaa nauttia, kuten kauniista säästä, linnunlaulusta, musiikista, hyvästä ruuasta.... Kaikesta mahdollisesta :) Kavereiden kanssa olo voi helpottaa oloasi, mutta joillakin, kuten esim. minulla on suuri yksinoon tarve,en viihdy isossa porukassa vaan ihan omissa oloissani. Kannattaa ottaa selvää kumpi tuntuu mukavemmalta. Tunteista voi myös kirjottaa paperille tai tänne nettiin. Hyvä että sait purettuu tunteita tänne :)
Masennuksesta sen verran, että jos tuo alakuloisuus jatkuu, ja se pahenee ja mnee jo ääripäähän, eli haluat tehdä itsemurhan, tunnet olosi todella huonoksi ja toivoa ei ole, niin suosittelen lämpimästi psykologilla käymistä. Se auttaa ainakin mulla. Voit saada lääkkeitäkin kuten mä, mutta sun tapauksn perusteella et tule saamaan masennuslääkkeitä etkä edes masennu :)
Mut joo tsemppii! Toivottavasti tää mun viesti ees vähän piristi sua :D Koita noudattaa näitä ohjeita, uskon että olosi paranee.
Emotyttö_01 ootko oikeasti syntynyt -01?
Jos oot, niin kuulostat paljon monia ikäisiäsi fiksummalta. Sun kirjoittamaan kommenttiin mun ei varmaan tarvii paljoo lisätä mitään.
Oon juu syntyny -01, ja kiitos :D
Ja voisin lisätä vielä, että oot varmasti useita ikäisiänikin fiksumpi. Monilla ikäisilläni ei tunnu olevan järkeä päässä yhtään. Ja ne joilla on järkeä päässä joutuvat ainakin täällä hyvin helposti kiusatuksi.
Minustakin Emotyttö_01 kuullostaa hirveän fiksulta ikäisekseen. Jos kyseessä todella on 11-12v tyttö(lapsi!) niin ihmettelen suuresti, koska en ole ennen tavannut noin järkevään ja objektiiviseen ajatteluun kykenevää tuon ikäistä. Haluasin tietää mitä tuosta lapsesta tulee aikuisena... psykologi?
Oon 13v tyttö ja mulla on aika samanlainen juttu... Iltasin varsinki. Jos susta tuntuu siltä, ni ehkä voisit jutella jollekki sun tunteista tai vaikka kirjottaa päiväkirjaa tms. ? Onko sulla jotain kaveria/muuta ihmistä jolle voisit jutella? Jos haluat ni mulle voi jutella, voin laittaa s-postin jos kaipaat juttukaveria. Mun mmielestä sä vaikutat kivalta ja mukavalta tyypiltä!:)
Sanotko sp osoitteesi niin voisin meilata:) ja kiitos kaikille ihanista viesteistänne kyllä lämmitti mieltä:)
Mulle saa kanssa jutella. Oon kokenut elämässäni ikäisekseni monia ikäviä asioita...mutta niistä oon selvinny. Pyydä mun sähköposti, jos haluut jutella.
Juu sano vaan niin pistän viestiä!
Sähköposti on [email protected]
mun s-posti on [email protected] :)