Olen 19v nuori nainen ja ollut avohoidossa syksystä lähtien itsemurhayrityksen jälkeen. Hain silloin apua masennukseen ja ADHD-diagnoosia, mutta kun olen nyt alkanut ottaa asioista enemmän selvää, ja kun ADHD-lääkkeet eivät anna mitään vastetta, uskon olevani bipo. Olen erittäin luova "taiteilijasielu", olen todella lahjakas lähes kaikessa (visuaalisesti, liikunnallisesti, verbaalisesti, kaikki kouluaineet fysiikasta filosofiaan ovat erittäin vahvoja), mutta silti lukiossa olen saanut 4 vuoden aikana suoritettua 25 kurssia arvosanoilla 5-10... Minulla ei ole mitään vuorokausirytmiä, kaikki asiat unohtuu tai jää puolitiehen, vaikka olen oikea ideatehdas, elän täysin hetken mielijohteesta ja olen jatkuvasti tylsistynyt ja haen rajakokemuksia. Mielialat vaihtelee psykoottisen itsetuhoisesta täysin euforiseen "piripääfiilikseen", jossa ajattelen olevani Leonardo da Vincin kaltainen yleisnero, vaikka todellisuudessa kuvisluokan lopputyötäkään en saanut valmiiksi ja meinaan ajaa kolareita yms. Olin kuitenkin monta vuotta täysin masennuksen halvaannuttama, ja nyt kun sain ADHD-lääkkeet (Voxra), minulla on mennyt taas lujaa ja olen muistanut tämän "toisen puolen" itsestäni. Nyt mietin, kerronko tästä psykiatrilleni. Neuroleptejä en halua syödä, vaan haluaisin pitää tämän amfetamiinipohjaisen lääkityksen, koska näillä uskon pystyväni pitämään syksyn masennukset poissa ja ylläpitämään tämän mahtavan fiiliksen. Onko teillä kokemusta vääristä lääkityksistä, etenkin juuri ADHD-lääkkeistä? Kuolen joka tapauksessa n 10v päästä toisen sairauteni takia, joten onko mitään "vaaraa" syödä vääriä lääkkeitä ja olla vähän maaninen ja ehkä vähän paskoa elämänsä, jolla ei ole niin väliä, ja olla onnellinen viimeiset vuodet? Aiemmin suunnittelin lukevani arkkitehdiksi, mutta nyt haluaisin jättää koulut ja ryhtyä taiteilijaksi ja kirjailijaksi.
Väärä dg+lääkkeet, vaarallista?
reikäpää
1115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä mihin olet kuolemassa 10 vuoden päästä, mutta jos asia on todella niin, ota ihmeessä elämästä kaikki mahdollinen irti. Itse oon vakavien masennusten vuoksi maannut sängynpohjalla viimeiset 10 vuotta. Mitä elämää tämä on? Ei mitään. Välissä joitakin kolmen viikon hypojaksoja. Ei paljon lohduta. Tässä tarvis jo itsekin lääkkeitä mistä saisi vauhtia. Voxraa käytetään myös masennukseen. Mulle ei sitä määrätty ku lääkäri pelkäs mun saavan lisää vauhtia. Ilmeisesti on parempi maata sängyssä kuolemaansa saakka. Oikeesti, elä elämäsi kunnolla. Mä kuolen luultavasti katkerana. Älä sä anna itsellesi tapahtua niin. Elä. Kirjoita. Rakasta. Rakastele. Naura. Ole onellinen. Kirjoita. Maalaa. Tee elämästäsi elämisen arvoista.