Me jotka uskalsimme ottaa kunnon lainan, olemme kohta voittajia. Inflaatio laukkaa ja syö lainapääoman muutamassa vuodessa pois.
Ne jotka eivät uskaltaneet ottaa ollenkaan tai ostivat rupu-asunnon pienemmällä lainamäärällä ovat suurimpia häviäjiä. Heille vain jäi luu käteen.
Tässä muutama vuosi vielä kitkuttelua ja sitten...
Ne jotka eivät uskaltaneet ottaa ollenkaan tai ostivat rupu-asunnon pienemmällä lainamäärällä ovat suurimpia häviäjiä. Heille vain jäi luu käteen.
Tässä muutama vuosi vielä kitkuttelua ja sitten...
Vastaukset 10
Vanhimmat
velkamuuli unelmoi !
itsehypnoosia. Kertoo kyllä ulkopuolisille karun suoraan, mikä on todellinen tilanteesi.
"Me jotka uskalsimme ottaa kunnon lainan" olette nyt jo tuplanneet käyntinne velkaneuvontaan. Ja pökäle on vasta tulossa tuulettimeen.
Moni unelmakotinsa velkarahalla ostanut suomalainen näkee nyt yhtäläisyyksiä 1970-lukuun. Tuolloin inflaatio kevensi monen asuntovelkaisen lainataakkaa. Mutta kenen kaveri inflaatiopeikko on tänä päivänä?
Monet kuitenkin muistavat vuosikymmenien takaiset "kunnon kissanpäivät". Todellista kulta-aikaa asuntovelallisille oli nimittäin 1970-luku. Silloin nopea inflaatiovauhti nakersi velallisen asuntolainaa vuosien ajan. Inflaatio tarkoittaa yleistä hintatason nousua ja rahan arvon heikentymistä.
Maailma on kuitenkin muuttunut 1970-luvun jälkeen, eikä vastaavaa tilannetta enää helposti synny vapaassa markkinataloudessa. Säännösteltyjä korkoja ei enää entisaikojen tapaan ole. Mutta onko inflaatiosta enää mitään hyötyä?
1970-luvun
kulta-aika on ohi.
1970-luvulla lainojen korot olivat pitkään reilusti matalammalla tasolla kuin inflaatio ja ansioiden kasvunopeus. Lisäksi laina-ajat olivat lyhyempiä. Tällaisessa tilanteessa ajatus inflaation nakertamista asuntolainoista oli ymmärrettävä.
Inflaatio ei siis syö lainaa samalla tavalla kuin 1970-luvulla. Korkosäännöstelyn loputtua 1980-luvun lopussa vapailla lainamarkkinoilla ei synny vastaavaa tilannetta enää helposti. Säännöstelyä lähinnä on EKP:n ohjauskorko, joka antaa korkotasolle suuntaa.
Ekonomistien mukaan inflaatio tekee tänä päivänä arjesta enimmäkseen hankalampaa, varsinkin jos palkkakehitys ei pysy inflaation perässä. Inflaatio ilmenee kaikille lähinnä lisääntyneinä kustannuksina.
INFLAATIO EI OLE ASUNTOVELALLISEN YSTÄVÄ
Uskotko, että inflaatio hoitaa asuntolainasi? Älä laske sen varaan, sillä inflaatio auttaa vain harvinaisissa tapauksissa.
Moni luulee inflaation auttavan velallista, mutta aivan niin yksinkertainen asia ei ole.
- Yleisen hintatason nousu pienentää tulevaisuudessa maksettavien lainanlyhennysten ostovoimaa, mutta koska ilmaisia lounaita ei ole, velallinen maksaa normaalisti inflaatiosta saamansa hyödyn velkojalle viimeistä senttiä myöten takaisin.
Periaatteessa inflaatio kyllä pienentää lainan reaaliarvoa, ja mitä ripeämpi inflaatio, sitä nopeammin lainan reaaliarvo kutistuu. Jos kuluttaja ottaa 100 000 euron asuntolainan kymmeneksi vuodeksi, vuotuinen inflaatioprosentti on kaksi ja hintataso kohoaa laina-aikana 22 prosenttia, viimeisen 10 000 euron lyhennyksen reaaliarvo on noin 8 200 euroa. Jos inflaatio on vuodessa viisi prosenttia, viimeisen lyhennyksen arvoksi jää enää noin 6 140 euroa.
Käytännössä lainanantaja kuitenkin perii velalliselta hyvitystä lainarahan ostovoiman katoamisesta. Jos näin ei olisi, kukaan ei suostuisi antamaan lainaa, Sorjonen kertoo.
Velallinen joutuu maksamaan inflaation tuoman hyödyn korkeampina korkoina. Sekin on helppo havainnollistaa laskuesimerkillä.
- Ensimmäisenä vuonna lainaa lyhennetään kymppitonnilla ja korkoja maksetaan 3.000 eurolla. Tästä korkosummasta kaksi tonnia on korvausta siitä, että lainatun rahasumman reaaliarvo alenee vuoden aikana juuri tuon verran. Toisena vuonna korkoja maksetaan 2.700 euroa, josta kaksi kolmasosaa on korvausta siitä, että 90.000 euron lainasumman reaaliarvo putoaa 1.800 eurolla. Eli joka vuosi jäljellä olevan lainan reaaliarvo palautetaan siis ennalleen, Sorjonen selventää.
Velallinen hyötyy inflaatiosta vain harvinaisissa tapauksissa. Osittaisen hyödyn inflaatiosta voi saada, jos lainan reaalikorko on negatiivinen, eli korko on matalampi kuin inflaatiovauhti. Jos reaalikorko on negatiivinen, Sorjosen mukaan kyse on yleensä hallinnollisesti määräytyvistä koroista, säännöstellyistä lainamarkkinoista tai muuten epätavallisista olosuhteista.
Inflaatioedun joutuu palauttamaan lainanantajalle kokonaan jo siinä tapauksessa, että lainan reaalikorko on nolla.
Velallinen voi hyötyä, jos inflaation kiihtyminen on odottamatonta. Tällöin pidemmäksi ajaksi sovitut korot saattavat vielä heijastaa alhaisempia inflaatio-odotuksia. Seurauksena inflaatio nakertaa lainan reaaliarvoa, mutta kaikkea hyötyä ei tarvitse maksaa korkoina takaisin.
Mahdollisen hyödyn kannalta olennaista on, onko lainakorko kiinteä vai inflaation tahdissa muuttuva. Kiinteän koron valinneet hyötyvät odottamattomasta inflaation kiihtymisestä, mutta kärsivät inflaation vastaavasta hidastumisesta.
Täyden hyödyn inflaatiosta saisi vain siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että lainan korko olisi nolla prosenttia.
- Inflaatio ei yleisesti ottaen ole velallisen ystävä. Velallisen parhaita kavereita ovat matala reaalikorko ja nopea reaalitulojen kasvu. Se kuulostaa tylsältä itsestäänselvyydeltä.
"Velallinen voi hyötyä jos inflaation kiihtyminen on odottamatonta"
Näin saattaa käydä siksi että ei ajoissa uskalleta lähteä korkoja riittävästi nostelemaan siksikin kun pelätään alkaneen nousun vetävän takaisin lamaan. Nythän on aivan jumalattaomasti levitetty finanssiongelmien ratkaisuun uutta rahaa kehiin, velkarahaa, bittirahaa tai mitä tahansa rahaa se sitten onkin, ja kun nousukausi tähän lähtee vetämään ja nämä uudet rahamällit lähtevät liiknteeseen entisten rahojen lisäksi niin inflaatioprosentti siinä voi päästä kiihtymään 2-numeroiseksikin eikä siihen siis reagoida(ei uskalleta eikä välttämättä halutakkaan reagoida ainakaan riittävästi) muuta kuin vasta viiveellä.
Tuo että 'ei kukaan rahojaan lainaisi jos ei täyttä inflaatiokompensaatiota niile saisi' on kyllä suoraansanoen paskapuhetta. Ensinnäkään niin monet eivät saa pankkitalletuksilleen edes täyttä inflaatiokompnsaatiota, ei varsinkaan siksi kun vielä se Lipposen lähdeverokin 30% maksetuista koroista puree. Ja toisaalta osittaisreservipankkiperiaatteen mukaan pankit myös myöntämät lainoja tyhjästä luomillaan rahoilla joille rahoille sitten korkoa perivät.
Inflaatio ei syö asuntolainaa!
Lehdissä ja keskustelupalstoilla on alkanut näkyä viime aikoina kirjoituksia, joissa hehkutetaan inflaation syövän asuntolainan. Toivottavasti kukaan ei niiden juttujen varassa ryntää ostamaan kuplahintaista asuntoa ja mitoita asuntolainaansa äärimmilleen!
Nykyisin asuntolainat sovitaan niin suuriksi ja pitkiksi, että kenenkään ei missään tapauksessa kannata laskea sen varaan, että inflaatio söisi velan heidän puolestaan. Nuoret, älkää ihmeessä uskoko vanhempienne, suurten ikäluokkien, muisteluita aiheesta. Inflaatio söi lainat aikoinaan 1970-luvulla, mutta tilanne on nykymaailmassa aivan toinen.
1970-luvulla korko määrytyi poliittisesti eikä vapaasti markkinoilla. Silloin korkotaso pysyi keinotekoisesti alhaisempana kuin korkeana laukannut inflaatio. Palkkatason nousu ja markan devalvaatiot hyödyttivät silloin huomattavasti velallisten asemaa. Kun vielä asuntojen hinnat ovat sittemmin nousseet huimasti, monelle on jäänyt mieleen harhakuvitelma, että inflaatio edelleen kuittaisi lainat ja velallinen saisi kaupanpäälliseksi ikuisesti arvossa nousevaa asunto-omaisuutta. Niin oli ennen, muttei enää nykyään.
Korkosäännöstelyn purkamisen jälkeen korko määräytyy periaatteessa markkinaehtoisesti. Tämänhetkinen tilanne, jossa europoliitikot pitävät korkoja keinotekoisesti alhaisina on epänormaali ja ohimenevä. Se on Euroopan keskuspankin & europoliitikkojen (järjetön, velkaantumista ja alkuperäisiä ongelmia pahentava) epätoivoinen yritys pitää talouden pyörät pyörimässä pahan taantuman uhatessa. Keinotekoisen halpaa rahaa on levitelty markkinoille jo muutaman vuoden ajan edellisestä taantumasta lähtien, mutta varmasti markkinatalous kohtapuoliin palaa pankkeihin ja rahamarkkinoillekin. Korko nousee silloin huomattavasti nykyistä korkeammalle.
Asuntojen hinnat ovat pitkällä tähtäimellä nousseet tilastojen mukaan lähes tasan palkkojen nousun eli palkkainflaation verran. Välillä hinnat ovat nousseet keskimääräistä kehitystä korkeammalle ja sitten taas laskeneet keskikäyrän alapuolelle. Viime vuodet ovat olleet siinäkin poikkeus, elämme paraikaa poikkeusellisen pitkään jatkuneen jättimäisen asuntojen hintakuplan aikaa, samanlaista kuin 1980-luvun lopun asuntomarkkinoiden ylikuumenemisen ja 1990-luvun lamaa seuranneen hintojen romahduksen aikaan.
Kaiken lisäksi ihmisten käteenjäävät tulot ovat pienenemässä. Jos Suomi haluaa säilyttää kilpailukykynsä ja olla edes jonkinlainen hyvinvointivaltio tulevaisuudessa, palkat eivät voi nousta hurjasti tuottavuutta enemmän. Elinkustannukset ovat samalla nousussa, ruoka ja energia ja asuminen kallistuvat koko ajan merkittävästi. Verot ovat nousussa. Suomessa sekä valtio, kunnat että yksityiset ihmiset elävät velaksi, eikä niin voi jatkua ikuisuuksiin. Kun Suomenkin pitää Kreikan lailla alkaa tasapainottaa julkista talouttaan, niin sen voi tehdä joko palveluja ja sosiaaliturvaa leikkaamalla tai nostamalla veroja. Ainakin vasemmisto on jo ilmoittanut, että se haluaa korottaa veroja yhä enemmän.
Ihmisille siis jää entistä vähemmän rahaa käteen, jolla he voisivat ostaa kaupasta ruokaa, maksaa nousevia yhtiövastikkeita,ja bensalaskuja ynnä muita elämisen peruskuluja. Asuntovelallisille jää yhä vähemmän rahaa lyhentää asuntolainaansa ja kaiken lisäksi yhä suuremmalla korolla. Ihmisille jää yhä vähemmän ylimääräistä rahaa, jolla he voisivat ostaa asuntoja maksaen niistä ylihintaa ja alati kallistuvia taloyhtiöiden remontteja.
(Lehtikirjoitukset siitä, kuinka inflaatio syö asuntolainaa, pitäisi melkeinpä kieltää ihmisten törkeänä harhaanjohtamisena.) Nyt on entistä tärkeämpää mitoittaa lainat ja isot hankinnat tulojen mukaan ja ottaa laskelmiin mukaan kaikenlaiset riskit, joita elämässä voi tula vastaan seuraavien vuosikymmenten aikana.
Koska taantumasta on tulossa pitkä ja työt häviää monilta.
Itse näen ongelmana että markkinat eivät ole enää täällä Euroopassa. Ne on Kiinassa ja näissä taloustiikereissä. Siitä kertoo että yritykset eivät enää investoi Suomeenkaan. Ne menee markkinoiden perässä ja laittavat Suomen toiminnoille laudat ikkunoihin, duunareille potkut. Kehitys on ollut nopeaa 2009 kriisin jälkeen. Tavan kansa on jätetty oman onnensa nojaan, käy sitten hyvin tai huonosti. Kaikista pahintahan tässä on, että tämä kriisi aiheuttaa valtavasti inhimmillistä kärsimystä miljoonille ihmisille. Ei välttämättä vielä Suomessa, mutta muissa maissa kyllä.
Kyllähän se lainapääoma tosiaan tulee helpommaksi maksaa. Mutta korko nousee inflaation mukana eikä olisi mitenkään hauskaa maksaa jotain 15 prosentin korkoa. Siinä ehtii tulla tiukka paikka moneen kertaan ennen kuin inflaatiohyöty näkyy.
Yksikään pankki ei anna velkoja anteeksi. Ne otetaan korkoineen aina ja joka tilanteessa. Asunnon pakkomyyntitilanteessa asunto myydään sillä hinnalla millä menee, vaikka satasella neliö jos ei enempää tarjota, ja loput ulosmitataan velkalurkilta vaikka maailman tappiin asti. Siinä lurkki sitten menee vuokralle ja makselee vuokran lisäksi lainaa asunnosta jota sillä ei enää ole. Fiksua? Ei minustakaan.
Täysjysäys täysin pihalla nykyajasta? Luulet siis edelleen, että elämme 90-lukua? Tietosi ainakin ovat siltä ajalta :D
Ei ihme ettet uskalla ostaa omaa :D BUAHAHAHAAA!
Kehittyvillä markkinoilla riskiä on paljon, minkä vuoksi sijoittajat ovat huomattavasti herkempiä repimään varojaan pois, kun kasvunäkymiin tulee pienikin särö.
Hongkongissa Hang Seng –indeksi on laskenut vuoden alusta jo 10,6 prosenttia ja Shanghaissa A-osakkeet 12,7 prosenttia. Sijoittajat ovat huolestuneita talouskasvun hidastumisesta.
halpatuotteiden valmistus on hiljalleen siirtymässä rannikkokaupungeista sisämaahan sekä kokonaan edullisimpiin maihin, kuten Indonesiaan ja Vietnamiin.
Kiina jarruttaa.