TulevienMurehtiminen

Olen vasta päälle parikymppinen mutta olen ollut jo monta vuotta sellainen että murehdin kauheasti sekä menneitä että tulevia asioita. Enemmänkin murehdin ja pelkään tulevaa. Minulla on sellainen tunne että asiat eivät järjesty ja kaikki menee ennemmin tai myöhemmin pieleen tavalla tai toisella.

Ahdistun monista asioista jo hyvissä ajoin etukäteen ja tämä tekee elämästä todella raskasta ja vaikeaa. En ole keksinyt tähän mitään apukeinoa. Olen käynyt jopa hypnoosihoidoissa tämän ongelman takia mutta ei siitäkään ollut apua. Kaikenmaailman terapiat on taas pitkällisiä prosesseja ja tuntuu turhauttavalta rampata vuosien ajan eri terapioissa ilman mainittavaa apua. Lääkkeitäkään en pidä kovin hyvänä ratkaisuna joten en tosiaankaan tiedä millä tästä ongelmasta pääsee. En tiedä miksi pelkään muita ihmisiä.

Minäkin olen jo reilusti 50 täyttänyt sinkku. kaikki lähisukulaiset ovat kuolleet, on muutama täti ja kaksi nuorempaa siskoa. Kun olen 80- 90-kymppinen, ei minulla ole suvussa holhoojaa ja olen täysin yhteiskunnan varassa mikäli elän ja olen sairaana.
Nuorena pelkäsin kuollakseni kuolemaa, mutta kun tulin uskoon, ei ole enää tarvinnut pelätä kuolemaa ja tulevaisuutta. Uskon niin kuin Sana lupaa, niin kuin on päiväsi, niin on myös voimasi. Psalmin kirjoittaja myös uskoo, että Herra kantaa huolta myös harmaudessani.
Pellkosi on inhimillistä ja ihmisellä on taipumus huolehtia. Kuitenkaan emme tiedä huomista ja hyvä niin. Ei meille ole annettu kuin tämä hetki. Suvussani on paljon äkkikuolemia ja en itsekkään tiedä, annetaanko edes sitä vanhuutta. Kyllä Luojalla on valvova silmä ja Hän pitää huolta.
Itse hyysään ja käyn ilahduttamassa erästä muistisairasta, jolla on kaukana ja vähän omaisia.
Kyllä on elettävä tätä hetkeä ja päivää. On hyvä kohtuudella miettiä eutlee, esim. tehdä hoitotahto, testamentti, toivomuksia hautaamisesta, hoitaa terveyttään. Ja omaisetkin on osttava jättää Korekimman käteen.
Näin olen selättänyt tulevaisuuden pelkoni.