Moi!
Olen yrittänyt kirjoittaa monelle eri palstalle, mutta jostain syystä ''Suoli-24'' taas pääsi voittamaan.
Olen tällä hetkellä 19-vuotias nuori ja kärsin pahasta alkoholismista.
Rankka juomiseni alkoi kutakuinkin ollessani 17-vuotias vielä. Muutin omaan asuntoon. En koskaan järjestänyt bileitä, mutta olin ottanut kaljaa satunnaisesti 15-vuotiaasta lähtien noin kerran pari kuukaudessa viikonloppuisin ystävien kanssa. 17-vuotiaana, kun ikää ei vielä löytynyt, ei juominen ollut niin vakava ongelma. Kaikki lähti kuitenkin käsistä heti kun tulin täysi-ikään.
Olin ollut puoli vuotta ulkomailla, ja Suomeen palatessani huomasin, että ystävät ja kaverit ympäriltäni olivat kaikonneet. Työllistyin samoihin aikoihin, mutta aloin myös ottamaan kunnolla alkoholia. Silloin - alkuvaiheessa - pystyin kuitenkin olemaan helposti monta viikkoa juomatta. Mutta nyt havahduin siihen, että juon joka päivä vähintään 8 kaljaa. Tätä on kestänyt yli vuoden. Usein lähden vielä baariinkin, jos kello on yli yhdeksän. Kehoni on jotenkin tottunut krapulaan ja pystyn heräämään helposti aamulla ja hoitamaan työni kunnialla. Kukaan ei ole koskaan epäillyt mitään.
Tämänhetkinen tilanne kuitenkin pelottaa. Saatan ryypätä koko palkkani parissa viikossa ja terveydentila huolestuttaa. Mietin aina kännissä, että huomenna soitan lääkärille ja varaan ajan, mutta selvinpäin koko ajatuskin pelottaa. Entä jos työpaikallani saadaan tietää?
Joka päivä herätessäni päätän, että nyt se on loppu. Kuitenkin joka päivä vaistomaisesti lähden kauppaan ja ostan juotavaa. Mietin aina, että entä jos juomat eivät riitäkään. Sitten ostan enemmän, enkä voi olla juomatta. Todellisuus ja tyhjä elämä ahdistaa.
Kaupassa käynti on viimeaikoina ollut pelottavaa. Vaihtelen kauppoja, ja saatan polkea monta kilometriä pyörällä eri kauppoihin, ettei kassalla ajateltaisi ''Taas toi juoppo tuli, minkäköhänlainen alkoholiongelma silläkin on''
Tänään menin kauppaan, jossa kävin viimeksi kuukausi sitten ja ostin 8 olutta. Jonossa ahdisti. Tuntui silltä kuin kaikki katsoisivat minua paheksuen ''Juoppo, juoppo''
Omat voimat eivät enää riitä. Tupakanpolton lopetin viiden vuoden jälkeen, mutta alkoholi tuntuu mahdottomalta. Pelottaa, että kuolen liian nuorena. Silti en vain pysty lopettamaan. Onko muita, jotka ovat läpikäyneet nuorena tämän helvetin? Vertaistukea ja neuvoja kaipaisin.
Perheessäni, niin isän ja äidin puolelta lähes kaikki ovat alkoholisteja. Osa jopa kuollut siihen. Niin myös vanhempani, isoveli ja -sisko. (eivät siis kuolleet vaan ovat alkoholisteja)
Olen yrittänyt kirjoittaa monelle eri palstalle, mutta jostain syystä ''Suoli-24'' taas pääsi voittamaan.
Olen tällä hetkellä 19-vuotias nuori ja kärsin pahasta alkoholismista.
Rankka juomiseni alkoi kutakuinkin ollessani 17-vuotias vielä. Muutin omaan asuntoon. En koskaan järjestänyt bileitä, mutta olin ottanut kaljaa satunnaisesti 15-vuotiaasta lähtien noin kerran pari kuukaudessa viikonloppuisin ystävien kanssa. 17-vuotiaana, kun ikää ei vielä löytynyt, ei juominen ollut niin vakava ongelma. Kaikki lähti kuitenkin käsistä heti kun tulin täysi-ikään.
Olin ollut puoli vuotta ulkomailla, ja Suomeen palatessani huomasin, että ystävät ja kaverit ympäriltäni olivat kaikonneet. Työllistyin samoihin aikoihin, mutta aloin myös ottamaan kunnolla alkoholia. Silloin - alkuvaiheessa - pystyin kuitenkin olemaan helposti monta viikkoa juomatta. Mutta nyt havahduin siihen, että juon joka päivä vähintään 8 kaljaa. Tätä on kestänyt yli vuoden. Usein lähden vielä baariinkin, jos kello on yli yhdeksän. Kehoni on jotenkin tottunut krapulaan ja pystyn heräämään helposti aamulla ja hoitamaan työni kunnialla. Kukaan ei ole koskaan epäillyt mitään.
Tämänhetkinen tilanne kuitenkin pelottaa. Saatan ryypätä koko palkkani parissa viikossa ja terveydentila huolestuttaa. Mietin aina kännissä, että huomenna soitan lääkärille ja varaan ajan, mutta selvinpäin koko ajatuskin pelottaa. Entä jos työpaikallani saadaan tietää?
Joka päivä herätessäni päätän, että nyt se on loppu. Kuitenkin joka päivä vaistomaisesti lähden kauppaan ja ostan juotavaa. Mietin aina, että entä jos juomat eivät riitäkään. Sitten ostan enemmän, enkä voi olla juomatta. Todellisuus ja tyhjä elämä ahdistaa.
Kaupassa käynti on viimeaikoina ollut pelottavaa. Vaihtelen kauppoja, ja saatan polkea monta kilometriä pyörällä eri kauppoihin, ettei kassalla ajateltaisi ''Taas toi juoppo tuli, minkäköhänlainen alkoholiongelma silläkin on''
Tänään menin kauppaan, jossa kävin viimeksi kuukausi sitten ja ostin 8 olutta. Jonossa ahdisti. Tuntui silltä kuin kaikki katsoisivat minua paheksuen ''Juoppo, juoppo''
Omat voimat eivät enää riitä. Tupakanpolton lopetin viiden vuoden jälkeen, mutta alkoholi tuntuu mahdottomalta. Pelottaa, että kuolen liian nuorena. Silti en vain pysty lopettamaan. Onko muita, jotka ovat läpikäyneet nuorena tämän helvetin? Vertaistukea ja neuvoja kaipaisin.
Perheessäni, niin isän ja äidin puolelta lähes kaikki ovat alkoholisteja. Osa jopa kuollut siihen. Niin myös vanhempani, isoveli ja -sisko. (eivät siis kuolleet vaan ovat alkoholisteja)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itsellä ei ole lähisuvussa alkoholiongelmaisia, mutta itsellä on alkoholi ollut viikottaisessa käytössä aina 18-vuotiaasta asti. alkoholia kuluu yli 24 annosta viikossa (kuitenkin vaan viikonloppuisin). Morkkikset ja ahdistukset ovat tulleet kuvioihin myöhemmällä iällä. myös tupakkaa menee kännätessä hyvin paljon ja maanantaina onkin aina hyvin kaamea kurkkukipu. Itse en kuitenkaan harrasta arkijuopottelua töissäkäynnin takia, mutta runsaat annokset sijottuvatkin viikonloppuun. Myönnän olevani ongelmainen, enkä keksi muuta keinoa, kuin että ainakin koittaa ensitöikseen vähentää juomista ja kehitellä jotain muuta tekemistä.
Juot liian vähän. Raitistuminen onnistuu sen jälkeen kun olet käynyt pohjalla. Eli lisää kaljaa vaan, unohda hygienia, suihkut ja pyykinpesut, paskat housuun, ala ryyppäämään töissä.
Sulle olisi vertaistukiryhmä hyvä. Katso Googlesta AA:n ryhmät ja A-klinikat.
Lekurille kinuamaan selincro-reseptiä, apteekista ostat lääkkeen niin
säännölisesti otettuna vähentää juomisen kolmasosaan.
Jos et muuhun aa-tyyppiseen toimintaan kykene, tuon ainakin pystyt
hankkimaan menemättä muuhun mukaan.
kuulostaa tutulta, ihan kuin oma tilanteeni aikanaan. paitsi sain taloudellisen tilanteenikin niin sekaisin et jäin kodittomaks ja helvetisti velkaa. psyyke romahti (aistiharhoja, totaalinen unettomuus) ja ei kyenny enää mitää syödäkkää ku ei pysyny sisällä mikää muu ku ryynit ja alkoholi. apua sain a-klinikalta. sieltä ne lähetti mut katkolle ja teki niin hyvän hoitosuunnitelman mulle et vieläki oon selvinpäin! autan ja vastailen mieluusti jos herää kysymyksiä tai mitä tahansa :) tsemii ja voimii taisteluun tätä helvetillist sairautta vastaan!
Moi! Oon 26v ja samassa jamassa. Ja kaikki mitä kirjoitit noita häpeäntunteita myöten on kuin itse kirjoittamaa. Oon käyny tätä läpi jo viitisen vuotta, terveydentila on huolestuttanut pari vuotta. Vaikka kuinka pelästyy jostain kivuista, että kohta kuolen ni parin päivän päästä taas dokaa. Eli selvää on varmasti ettet pysty lopettamaan omin avuin, ellei ole erittäin suurta mielenlujuutta. Itse koetan ajatella että päivä kerrallaan mennään ja kun olen pari päivää ollu selvänä se tuntuu ikuisuudelta ja alan ryyppäämään.
Itellä on kans isä alkoholisti, isän puolelta suvussa vaikka kuinka ja äidin puolelta myös.... Ite oletin typerästi että voisin juoda huvikseen ilman et siitä tulisi ongelmaa. Äiti, sisko ja veli ovat raittiita ja olis kamalaa jos ne sais tietää että olen kuten isäni, jonka riippuvuudesta kaikki kärsimme edelleen suuresti. Olen itsekin etsinyt apukeinoja, mutta vielä en ole ollut tarpeeksi vahva tarttumaan niihin, toivottavasti sinä olet.
Apukeinoja ruvetaan käyttämään vasta sitten kun ollaanliian vahvoja tulemaan toimeen ilman niitä.
A-klinikka, katkaisuhoito ja AA olisi hyvä ratkaisu.
Aloittaja on kyllä melko sissi jos joka ilta tinttaa 8 kaljaa ja seuraavana aamuna sitä ei töissä huomaa kukaan... Tietysti jos miehisen rosoisella lookilla on päässyt töihin niin ei kukaan tiedä mistään muusta. Se nyt vaan on sellainen, näyttää siltä ja käyttäytyy niin.
Vaan jos on skarpin oloinen ollut edes hetken pestin alusta, luulis että tuollaisen tasaisen tinaamisen aiheuttama olemus herättäisi huomiota. Joo, eihän 8 kaljaa illassa ole periaatteessa mitään, mutta kun sen hiljaa himassa huitoo huiviin joka ilta niin kyllä se vääjäämättä alkaa näkyä. Ja tosiaan, vaikkei kalja maltaita maksakaan, menee tuolla tahdilla jo rahaakin aika mojovasti.
Sinänsä hämmästyttävän kypsää toimintaa, että 19-vuotias tiedostaa tässä olevan ongelman. Tosin siinä vaiheessa kun tuollainen alkaa näkyä rahavaroissa niin kyllähän siihen kuka tahansa kiinnittäisi huomiota. Terveysaspektin tiedostaminen vaatiikin sitten jos melko kypsää ajattelumallia 19-vuotiaalta...
AP moi!Jos sua mietityttää AA:ssa käyminen niin on olemassa myös NA.Siellä käy sinunkin ikäisiä nuoria aikuisia.NA tarkoittaa nimettömät narkomaanit.Heille myös alkoholi on huume.
Itse tutustuin heidän toimintaansa ja aatteeseen ollessani katkolla ja kuntoutusjaksolla,myös AA tuli tutuksi mulle ja siitä sulle jo kerrottu.NA:ssa on hyvin lämmin ja syvällinen tapa ottaa uusi toipuja vastaan.Saat sieltä varmasti ystäviä ja kännynumeroita.Puhumispakkoa ei ole ja jos haluat puhua niin se on luottamuksellista.Riittää että olet vain oma itsesi ja selvinpäin ja haluat lopettaa juomisen :).Googleta ja mieti,jookos?