Eli miten kerroitte läheisille tai muille masennuksestanne ja minkälainen oli reaktio? Aavistivatko jotkut asian olevan niin vai olivatko he välinpitämättömiä tiedon jälkeen?
Itse en ole kertonut kenellekkään mun kaverille mun masennuksesta ja ovat etääntyneet, koska en ole pitänyt oikein yhteyttä tai lähtenyt tapahtumiin mukaan. Nyt haluaisin kertoa muutamalle ystävälleni syyn miksen ole ollut mukana menossa, mutta pelkään etteivät oikein uskoisi, koska olen aina pitänyt kulissia yllä ja väittänyt kaiken olevan hyvin. Nyt en enää jaksa ja haluan keskittää siihen käyttämäni energian oikeasti paranemiseen eikä sen peittelyyn.
Itse en ole kertonut kenellekkään mun kaverille mun masennuksesta ja ovat etääntyneet, koska en ole pitänyt oikein yhteyttä tai lähtenyt tapahtumiin mukaan. Nyt haluaisin kertoa muutamalle ystävälleni syyn miksen ole ollut mukana menossa, mutta pelkään etteivät oikein uskoisi, koska olen aina pitänyt kulissia yllä ja väittänyt kaiken olevan hyvin. Nyt en enää jaksa ja haluan keskittää siihen käyttämäni energian oikeasti paranemiseen eikä sen peittelyyn.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minun tekisi mieli kertoa. Ainakin niille jotka pitää asiaa pilkkana tai minua sairaana, hiljaisena ja mielenvikaisena, mutta toisaalta on parempi niin etteivät he tiedä. He saattaisivat pelästyä. Se on muillekkin kuulemma kova isku jos läheinen on..no kyllä sä tiäät
Ja en minäkään pidä yhteyttä. En nää, en kuule.joskus tuntuu ettei edes läheiset nosta mielialaa, mutta pitää uskoa paranevansa. Se on jo iso askel.....
Meni pitkään, että vain perhe tiesi. Sitten pitkän harkinnan jälkeen kerroin muutamalle ystävälle. Se oli huono valinta, sillä he eivät enää ottaneet yhteyttä sen jälkeen. Vastaavat puhelimeen, jos soitan, mutta eivät soita/viestitä minulle. Niin se vain on, että moni vaivihkaa kaikkoaa, kun kuulee mielenterveysongelmista. Surullista, mutta totta.
Minä sanoisin näin. Sorry, olen ollut viime aikoina sivussa. Syy ei ole teissä, (sinussa) vaan minulla on ollut vaikeaa itseni kanssa. Ymmärtäkää jos en oikein jaksa, Olette (olet) tärkeä ihminen minulle.
Kannattaa kertoa, koska ystäviä saattaa ahdistaa sekin, että he luulevat loukanneensa jotenkin ja ovat neuvottomia, miten purkaa pattitilanne.
En ole kertonut ollenkaan. Vaikka yks tai kaksikin ymmärtäisi, niin sitte kun kertovat eteenpäin, ei hyvä heilu. Ja ihan turha vannottaa, ettei saa kertoa muille, leviää tieto aina. Eräs masentunut tuttava teki tuon erheen, että kertoi rehellisesti olevansa masentunut, niin rankasti karsiutui lähipiiri. Siitä viisastuneena jätin itse kertomatta. Olen sanonut että on uniongelmia ja hyvin on uponnut. Eikä ole edes mikään vale.
Minulla tiesi ex-avomies, nykyään lähipiirissä tai töissä ei kukaan. Uskon tämän olevan oikea valinta, koska eivät ihmiset kuitenkaan jaksa kroonisesti masentunutta. Varmasti saisin tukea alkuun, mutta kun ei seuraavalla viikolla alkaisi hymy jo irrota, niin ihmiset turhautuisivat.
Samoin tuo asian leviäminen arveluttaa, hyvin voisin ajatella joillekuille kertovani, mutta ennen pitkää asia leviäisi kuitenkin.