Kerrostalossa asumiseen pitää tottua.

Jaa, olen koko ikäni asunut kerrostalossa. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia,kuin tässä nykyisessä. Yläkerran äijä juo, soittaa musiikkia, hyppii asunnossaan. Tämä parhaimmillaan 2kertaa viikossa. Ja tähänkö minunkin pitää tottua? En saa nukkua öisin ja työaikanako minä nukun?

Yleisiin tilanteisiin löytyy aina poikkeuksia. Kuten esim. Titanic.

Tuohon meteliin saako naapurin kakara hakata lelua lattiaan kun alakerrassa yön töissä ollut veturinkuljettaja yrittää nukkua? Sama koskee rautatieharrastajaa joka on yön bongaillu junia ja yrittää nukkua muutaman tunnin ennen kuin pitää lähteä illalla viiden aikaa opiskelemaan 17-21 ajaksi.

niiin kai aina löytyy valittamista.minä 5 kk,tta asunut ja viihdyn hyvin,ei valittamista,3 asunnon rivarista muutin ei onkelmaa jos on peiliin vilkasu paikallaanja tää kunnan vuokratalo ja myös maahanmuuttajia asuu.mutta kyllä sopu sijaa antaa.

Uuteen kerrostaloomme kun kaikki asukkaat muuttivat yhtä aikaa, vuosi meni siihen kun kaikki totuttelivat asumaan naapurit huomioiden.

Nyt pari vuotta muuton jälkeen talo on rauhoittunut merkittävästi ja elämä asettunut uomiinsa. Pitkiä aikoja menee niin ettei naapureista kuulu juuri mitään. Erittäin miellyttävää kerrostaloasumista.

Toki tiettyjä elämän ääniä ulkoa välillä kuuluu varsinkin näin kesällä kun parvekeovet ovat auki.

Voi kauhistuksen kauhistus, vai kuuluu ulkopuolelta ääniä.
No kerrostalon nurjaan puoleen, eli naapureihin ja ääniin tottuu viimeistään kolmas kerrostalossa asuva sukupolvi.
Kyllä sinäkin aikoinasi opit: elä ja annan toistenkin elää.

Kerrostaloasumisessa on kaikista raivostuttavinta juuri se, että ei pysty itse nukkumaan silloin kun pitäisi. Syynä naapurista kuuluvat äänet; juhlinta, lasten leikkiminen, musiikki...

Näistä kolmesta kaikista pahinta juuri lasten leikkiminen. Itse edellisessä kämpässä oikeasti meinasin tulla hulluksi, kun yläpuolella olevassa asunnossa oli kaksi pientä tenavaa, jotka hakkasivat lattiaa, siis minun asuntoni kattoa, kaikenmaailman leluilla ja palikoilla, juoksivat ympäri asuntoa, voi vit-tu sitä kolinaa ja tärinää, itkua ja huutoa.

Tietysti olin yhteydessä heidän vanhempiinsa, mutta heidän kommentinsa oli vain ettei asialle voi mitään..
"kyllä me sitä meidän Voitto-Kyllikkiä 3,4v, kielletään huutamasta ja juoksemasta, mutta kun hänellä nyt vaan on sitä energiaa niin kamalasti"...

Rappukäytävässä kun kohtasin ne tenavat, niin teki oikeasti mieli heittää ne penskat niskaperseotteella rappuja alas, mutta onneksi sain hillittyä itseni.

Kerrostalossa ei ole torpan hiljaisuutta. Muuten lienee monta parempaa mukavuutta. Tottumiseen menee kolme.....

Kiinteistölaki ja sen vastuunjakotaulukon avulla, luullaan kerrostalo- ja rivitaloasukkaiden suorittavan hyvinkin selvän tuntuisia asioita.
Vastuujakotaulukosta piittaamaton sekä välinpitämätön ja avuton asukas aiheuttaa pahoja ongelmia itselleen ja koko taloyhtiölle.

Julkisen sanan mukaan asukkaan avuttomuus johtuu usein siitä, että käsitys asumisesta on peräisin omakotitalosta.

Omakotitaloissa tämä on todella huomattava välinpitämättömyys ja avuttomuus.
40 prosenttia pientalojen omistajista ei ole kiinnostunut kiinteistönsä huollosta tai korjauksista.
63 prosenttia myöntää tarvitsevansa apua kiinteistönsä ylläpitoon.

Pieni on osuus, joka yrittää suorittaa kiinteistönsä huoltotoimia, tosin nekin enimmäkseen suoritetaan täysin taidottomilla työsuorituksilla.

Ihmettelen kuinka osin toimimaton vastuujakotaulukko pidetään väenväkisin "toimivana ohjetaulukkona".