Jos pitää kinaamisesta ja vänkäämisestä, voi tietenkin aloittaa keskustelun tyyliin UHRIT NARSISTEJA ITSE! Senaatio! Näin väittää tuore tutkimus! Lukekaa päivän Illansuun Sanomat! Lehti paljastaa totuuden uhreista!
Minä en tuohon keskusteluun osallistu, koska se nyt vain on niin tavattoman turha. En tiedä, kuinka usein narsisti pyydystää uhrikseen narsistin ja miten siinä sitten käy. Kuvittelen, että narsisti voi lähteä helposti mukaan, kun joku häntä pyytää, mutta totuus luonteista paljastuu aika pian. Joku oli jossain selvittänytkin, miten kauan kestää suhteet: narsisti-narsisti, tavis-narsisti, läheisriippuvainen-narsisti.
Provokatiivista hyökkäystä tavis-uhrina en kuitenkaan jaksa ottaa vastaan edes täällä palstalla. Varmaan joku itsestään liikoja luuleva "kovis" haluaakin haastaa narsistin leikkiin tyyliin, "minä olen oikea nainen/mies, minun kanssani kun tulet, niin näet". Näitä oli joku liikkeellä minunkin narsistini liepeillä. Heillä tosin oli alkoholiongelma ainakin, ja olivat olleet jaossa ja tyrkyllä tosi pitkään. Vielä tänäpäivänäkään tasa-arvo ei ole saavuttanut tuossa lajissa meitä. Alkoholisoitumisen liepeillä roikkuvat naiset, rajan selvästi ylittäneistä puhumattakaan, ovat pelinsä menettäneet, jos eivät aloita toipumisohjelmaa. Kuten tietysti miehetkin, mutta alkoholistinaiset ovat kauhistus.
Meidän tarinamme: Aluksi näin narsistin heikkona, josta tuli läpi joku ihme kovuus, tuota kovuutta olen aina vähän pelännyt. En ole hänen luonteestaan koskaan pitänyt. Seurustelemaankaan en olisi hänen kanssaan halunnut, mutta hän houkutteli minut ensin vain kahville (kesä) ulkoilmakahvioon ja sitten keskustelimme yömyöhään useana iltana perätysten. Ajattelin vain mennä hänen kanssaan sänkyyn lopulta, kun olimme seurustelleet vähän aikaa. Hän muuttui silmissäni tuon yön aikana. Hänen luonteensa tuntui pehmenevän ja hän oli aivan erilainen kuin olin kuvitellut.
Niin alkoi meidän tarinamme, tavis-narsisti.
Minä en tuohon keskusteluun osallistu, koska se nyt vain on niin tavattoman turha. En tiedä, kuinka usein narsisti pyydystää uhrikseen narsistin ja miten siinä sitten käy. Kuvittelen, että narsisti voi lähteä helposti mukaan, kun joku häntä pyytää, mutta totuus luonteista paljastuu aika pian. Joku oli jossain selvittänytkin, miten kauan kestää suhteet: narsisti-narsisti, tavis-narsisti, läheisriippuvainen-narsisti.
Provokatiivista hyökkäystä tavis-uhrina en kuitenkaan jaksa ottaa vastaan edes täällä palstalla. Varmaan joku itsestään liikoja luuleva "kovis" haluaakin haastaa narsistin leikkiin tyyliin, "minä olen oikea nainen/mies, minun kanssani kun tulet, niin näet". Näitä oli joku liikkeellä minunkin narsistini liepeillä. Heillä tosin oli alkoholiongelma ainakin, ja olivat olleet jaossa ja tyrkyllä tosi pitkään. Vielä tänäpäivänäkään tasa-arvo ei ole saavuttanut tuossa lajissa meitä. Alkoholisoitumisen liepeillä roikkuvat naiset, rajan selvästi ylittäneistä puhumattakaan, ovat pelinsä menettäneet, jos eivät aloita toipumisohjelmaa. Kuten tietysti miehetkin, mutta alkoholistinaiset ovat kauhistus.
Meidän tarinamme: Aluksi näin narsistin heikkona, josta tuli läpi joku ihme kovuus, tuota kovuutta olen aina vähän pelännyt. En ole hänen luonteestaan koskaan pitänyt. Seurustelemaankaan en olisi hänen kanssaan halunnut, mutta hän houkutteli minut ensin vain kahville (kesä) ulkoilmakahvioon ja sitten keskustelimme yömyöhään useana iltana perätysten. Ajattelin vain mennä hänen kanssaan sänkyyn lopulta, kun olimme seurustelleet vähän aikaa. Hän muuttui silmissäni tuon yön aikana. Hänen luonteensa tuntui pehmenevän ja hän oli aivan erilainen kuin olin kuvitellut.
Niin alkoi meidän tarinamme, tavis-narsisti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kysymys siitä, kumpi on uhri ja kumpi ei, vai ovatko molemmat uhreja, elää tietysti. Jos haluaa lähestyä asiaa siltä kannalta, että voiko narsisti toiminnalleen jotain, ja mitä hän sille voi, on se tietenkin hyvä kysymys.
En tiedä, teenkö ollenkaan oikein, jos vertaan tätä kysymystä esim. kuurouteen, jota käsittääkseni kaikki eivät pidä vammaisuutena ollenkaan. Käsittääkseni vammaisuus oikeuttaa kuitenkin tiettyihin tukiin.
Täällä kirjoittelee välillä hoitoalan ammattilaisia, ja on ollut puhetta siitä, onko narsismi tunnustettu varsinaiseksi sairaudeksi. Minä en tähän osaa vastata. Käsittääkseni siihen on olemassa jonkinlaiset kriteerit, mutta pätevätkö ne Suomessa, niin sitä en tiedä.
Tämä herättää myös kysymyksen, voiko narsismin perusteella saada vammaistukia tai esim. voiko narsisti saada vammansa vuoksi sairaseläkkeen. Ilman mitään tukitoimia ei kenenkään tietenkään kannata diagnoosia itselleen hakea. Mutta onko se puutos juuri siinä, että sitä ei tunnisteta / tunnusteta sairaudeksi? Vai miten, jos joku osaa paremmin vastata?
Narsismin kriteeristön voi tietenkin täyttää parisuhteissa molemmat tai vain toinen. Siitä en kinaa. Käsittääkseni vain sellaisesta ei ole olemassa muuta tietoa, kuin mitä yksittäinen mielipide joskus antaa ymmärtää, että molemmat kumppaneista olisivat narsiteja...
Aina ei saa selvää, mitä ne asiat ovat, mitä täällä väitetään. Voisihan sitä esimerkiksi väittää, että se, jota ensin luultiin narsistiksi, ei ole narsisti, vaan se toinen. No, tämä riippuu arvioijan näkövinkkelistä siinäkin tapauksessa, kumman hän ensin arvioi narsistiksi, niin se on sitten se toinen. Ja onko myös niin, että pitkänkin aikavälin jälkeen, jos joku on kumppanistaan sitä mieltä, että toinen on narsisti, niin sitten hän onkin itse narsisti. :).
Joko aloin ymmärtää?