Jaa näis luokkie alut ja loput meinaa kevättä ja syksyä. Jep, eli joo. Oli yks tyttö, se tuli mejän kouluu, tunnettii se jo aiemmi. Meistä tuli heti kaverit, se oli iha hyvä tyyppi aluks.... Sillä lähti mopo käsistä... Pahasti. Se poltti, nuuskas, joi ja valehteli. Tosi kiero muija. Noi sen touhut häiritti, yritettii saaha se lopettammaa... Sit se rupes hengaa yhen kolmikon kaa jolla oli toosi huono maine. Sil meni iha överiksi nii me ei ennää hengattu sen kaa. Noo sit oli sen viimine päivä mejän koulusa, hyvästeltiin se. E mie se jälkee oo sitä nähny. Vasta myöhemmin mie oon aatellu asiaa kunnolla ja mulla ihan oikeesti sattu ku mie en tiä pitiks se mua vaa jonai idioottina ja mitä kaikkee se satuili. Mie erkaannuu tietoisesti mun kavereista. Kutonen yksin. Seiskan alku... En ollu yksin mut, kovaa vauhtia sitä kohe ja satutin yhtä tyyppiä henkisesti... Mie kadun sitä iha ölyttömösti En mie tajunnu mitä mie tehib, mut nyt oon yrittäny korjata sen. Sillo seiskan alusa mejä luokala oli yks poika, joka sit istu aina mun takana(määrärtyt paikat) se aina joko yritti liiskata mut open pöytää vasten työntämälä mun tuolia, se morkkas enkun pari tehtövien aikana, mut jotain kummaa siin oli, mie en kokenu sitä kiusaamiseks olleskaa. Oli yks semmone pien kohtaus jota mie en ossaa selittää mut se liittyy pipoon... No seiskan lopu mie olin yksi.... Tooodella yksin, ei ketää. Mie olin masentunu, vetäytyny kuoreeni, koulus ihmiset luuli et mie haluu olla yksi, tai ainaki yks sano nii kerra. Se veti mut maahan, koska mie aattelin olevani ilmaa kaikille. Ei mumme puhuttu tai mittää, kukaa ei ollu mun pari vapaaehtosesti, ne ei pyytänee mua niie ryhmii ryhmä tehtävisä. Ei mitää. Kasin alku oli aika hutera. Mie hommasin ittelleni kaverin, sen jota mie olin satuttanu. . Meistä tuli pikku hiljaa kaverit. Taas. Mie olin viel vähä masentunu välil. Parempaan suuntaan silti. Silti yksinäine. No se mun kaveri ripustautu muhu. Ei se ei viel häirinny. Noo kasin lopulla sit se rupes ottaa päähä ja kovasti. Mie en tehny siitä numeroa, mie hakeudui muie seuraa hiljaa, miettien mite ne muhun suhtautuu.... Ent iä. No nyt mun elämä saaa kokonaa uuen käänteen, mie vaihan jopelle.ja se joko koituu mun turmioks tai ei. Nää tapahtumat on vienee mun hyvän itsetunnon, itsevarmuuden ja sosiaaliset taidot. Tosin itsetunto ja itsevarmuus on palannee, mut mie oo ny sosiaalisestk tooosi arka. Ja nyt mie oon hieman henkisesti epävakaa, oli jo aiemminki nut ny enemmä.
Mitäs tuummaatte mun pahimmista vuosista?
Mitäs tuummaatte mun pahimmista vuosista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
-.- ei mitää verrattuna mun 8 vuode yksinäisyytee, kiusaamisee ja fyysiseen ja henkiseen kipuun eikä varsinkaa siihe ET MU KAIKKI RAKKAAT KUOLEE MU YMPÄRILPÄ viimeks yks pinja viils ranteet auki...
Tää ei oo hyvä asia. Oon yrittäny netin välityksellä auttaa tosi monia yksinäisiä mut tää vetkää iha masikses ja oon itekki ollu kiusattu niin osaan auttaakin, mutta tää on vaa jotain niin järkyttävää t. lukiolainen